Teerenpelin kevätuutuus ja Public Cornerin jenkkituliaiset

Lahtikko-zinen viimeistelypalaveri (PERJANTAINA ILMESTYY, OLKAAHAN KUULOLLA) otti paikkansa totutusti pubissa. Bryggassa ei uutta, Foundersin Azacca IPAakaan ei oltu vielä saatu tulille, sillä oikean liittimen löytäminen oli osoittautunut yllättävän hankalaksi.

Kumosimme tuopit kurkkuun ja livahdimme vähin äänin ovesta ulos, kun lavalle asteli nuori nainen ja otti vaatteensa pois. Yleensä ihan mukavaa puuhastelua, mutta baarissa ainoastaan vaivaannuttavaa. Drink & Draw -piirrustusilta siis kyseessä, Bryggasta ei ollut kehkeytynyt parissa päivässä strippiluolaa.

Päädyimme jatkamaan iltaa Public Corneriin, ”jos siellä nyt jotain uutuuksia olis”. Ja olihan siellä, pienimuotoiset jenkkiviikot käynnissä ja liitutaululla komeili Alkon hyllyiltä tuttuja nimiä: O’so sekä Finch.

Chicagolaiselta Finch Beeriltä oli tarjolla Sobek & Setin lisäksi Chimera India Pale Ale. Tilasin jälkimmäisen, joka kuitenkin paljastui tarkemmin tutkittuna Hardcore Chimeraksi, eli tupla-IPAksi. Eikä siinä, tykkäsin tuosta DIPAsta vuosi sitten melkoisesti:

”Tropiikin eksotiikkaa yhdistettynä supisuomalaiseen mäntymetsään. Passio, ananas ja lukuisat sitrushedelmät tarjoillaan kurvikkaiden kurtisaanien toimesta kuin kuninkaalle, mutta heti kun kylkeään kääntää, niin jo on humalankäpy selän alla ja keskivartalolihava sekä katkera emäntä nalkuttamassa ja puremassa. Leppyy tosin nopeasti, hieman liiankin. Runko on rikas, myös oluella, juuri sopiva balanssi kuivuuden ja makeuden välillä. Helposti juotavat prosentit, vaikka toki pää volyymin tuntee”.

Nyt hedelmät makasivat kuitenkin syvällä kompostin pohjalla. En tajunnut katsoa päiväystä, mutta maun perusteella voisin jopa väittää, että kyseessä oli samaa erää kuin tuo viime keväänä juotu yksilö.

Dungeon

O’son Hop Whoopin! oli ravintolapäällikön mukaan ollut melkoinen menestys ja se olikin juotu jo kuiviin. Päädyimme puolittamaan samaisen wisconsilaispanimon Doppelbockin, perinteitä kunnioittaen nimetyn Dominatorin. Etiketissä muuten hauskaa suukapuleikittelyä nimen kustannuksella.

8,5%, mutta jo ulkonäkö kertoi kyseessä olevan hieman ohuempi tyylin edustaja. Värikin oli marjamehumaisen punainen. Tuoksussa marjalikööriä ja hieman toffeeta. Maku jatkoi ensiaistien viitoittamaa linjaa: ohutta, marjatoffeeta, huoneenlämpöisenä nautittuna kuolleen mummon sekamehua… Liian vähän sakemannien tuplapukkiperinnettä, liian paljon tylsää amerikkalaista strong ale -hapatusta.

”Yhet vielä?”, kuului kysymys Lanunaukiolla pikkusikarien savun jo haihtuessa ilmaan selvän päivän unelmien siivittämänä. Vastaus oli molemmilla myöntävä, joten suunnaksi valikoitui pienen empisen jälkeen Teerenpeli. Päällikkömies Miettinen oli tiskin takana hääräilemässä ja jäin hänen kanssaan jutulle Lahtikko-zinestä (PERJANTAINA SIIS) sekä Teerenpelin kevätuutuudesta, josta olin jo pientä huhua kuullut Mastokaupungin loskaisilla kujilla. Jotain mies kertoili Afrikka-teemaisesta Pale Alesta, mutten ihan päässyt kärryille.

Kun sanat eivät riittäneet, niin hetken päästä pöytään sitten tarjoiltiin tuo uutuusolut, hyvinkin Teerenpeli-henkisesti nimetty Savanni Samu. Passionhedelmällä maustettu markettivahvuinen Pale Ale.

HUOM! Savanni Samua on tarjolla ensi perjantaina (LAHTIKKO-ZINEÄ MYÖS) pieni testierä Lahen Teerenpelissä kello neljästä eteenpäin. Erän loputtua kansa saa odotella virallista lanseerausta hieman pidemmälle keväälle.

Siirtomaaherran iltaolut

Nenässä tuoksui hieman hiivatulehtunut tropiikki, suussa kuitenkin otettiin käännös oikeaan. Kahmalokaupalla trooppista hedelmää, sitruunamehulla terästettyä passionsosetta, kirpsakkaa ja makeaa. Alkuun runkoa ei tuntunut olevan juurikaan, eikä se tämmöisissä juomissa edes haittaa, mutta loppulasista oli kevyen viljaista maltaisuuttakin löydettävissä.

”Hedelmäinen, raikas ja hyvällä tavalla helppo”.

  - Kaapo Miettinen / Teerenpeli

"Tulevan kesän kymppikassiin hienosti sopiva hedelmävälipala. Nyt voi jättää ne oikeat hedelmät sitten kaupanhyllylle”.

  - DJ Soikkeli / möykkäröintimusiikin moniottelija

Vaikka passion is fashion ja muutenkin trooppisesti maustetut hapanoluet ovat vallanneet maitokauppojen hyllyjä, niin Teerenpeli ei ole hypännyt muodikkaaseen sour-kelkkaan, vaan tehnyt hedelmäoluesta oman tulkintansa. Varmasti mahtava pussikalja, ainakin näin tuoreena.

 

Share

Kommentoi