Tehdastyöläinen – Kohti tuntematonta

Bönthöö bönthöö

Kävin taas Orimattilassa. Näistä Tehdas-visiiteistä on tullut jo kuukausittainen rutiini, en valita. Tällä kertaa ei kuitenkaan menty olutkärjellä, vaan prioriteetti oli ruokatuotteessa ja sen tiimoilta olin nyt juttumatkalla hevospitäjässä. En voi ihan vielä paljastaa tulevia suunnitelmia, mutta lupaan infota uusista kuvioista heti kun saan vaan luvan. Se kuitenkin kerrottakoon, että tuo juttu ilmestyy loppiaisena myöhemmin ilmoitettavassa osoitteessa. Pysy siis kanavalla.

Kun kolmen ruokalajin ateria oli saatu tuhottua, niin vielä oli juuri ja juuri tilaa oluelle. Päällikkö Välimäki oli laittanut minulle kaappiin jemmaan  tölkin Oskar Bluesin Hotbox Coffee Porteria, jonka perään olin somessa aiemmin huudellut. Ennen sitä mies tuli kuitenkin pöytään heiluttelemaan ylpeänä juuri saapunutta Great Dividen Yetiä (ei vielä virallisesti myynnissä), jonka ensin ohitin olankohautuksella; ”Onhan toi juotu jo pariin otteeseen”. Kannatti kuitenkin ottaa pullo uudestaan kauniiseen käteen, sillä kyseessä olikin Oak Aged -versiointi ja kuola tipahti heti partakarvoille kuin Pavlovin koiralla konsanaan. ”Tänne mulle nyt heti se!”

Kyseessä siis nimensä mukaisesti tammilastutettu variantti coloradolaispanimon klassisesta Imperial Stoutista, jonka alkuvuodesta tuomitsin blogissa maistuvaksi, mutta hieman liian kuivaksi makuuni. Tässä versiossa tuo kuivuus osui sitten maaliinsa. Vastapariksi sille oli tykitelty muikeaa makeutta sekä pehmeyttä, ja jo valmiiksi kurvikas runkonsa oli saanut lisäkiloja kupeilleen paahteisesta espressosta, vaniljasta sekä suklaakonvehdeista. Yetimäisen greippinen ja yrttinen humalointi oli saatu myös hieman kesytettyä, muttei missään nimessä alistettua. Paketti oli niin sanotusti jiirissä ja jälkiruokana Oak Aged Yeti palveli täydellisesti. Oikeastaan ainoa nillityksen aihe oli tuoksu, jota ei juurikaan ollut. Joko nenäni oli vieläkin flunssan jäljiltä hieman toistaitoinen tai sitten tuoksu oli vaan jäänyt matkalle.

Jälkiruokajuoman jälkiruokajuomaksi tuhosin tuon jo mainitun Hotboxin. Heti kättelyssä oli selvää, että 6,5%:nen Porter ei tule esittämään vastarintaa kolme prosenttiyksikköä vahvemmalle kilpakumppanilleen. Tehtaan patruunakin kävi ilkkumassa väärästä nautintajärjestyksestä. Noh, nyt kävi näin. Ei Hotbox todellakaan huono ollut, kahmalokaupalla kahvia (ilmeisesti balilaista sellaista), pähkinäsuklaakonvehtimaisuutta siellä ja kermaisuutta tuolla. Loppumaussa myös jenkkihedelmäinen raikkaus pääsi korottamaan ääntään. Kokonaisuutena olut oli kuitenkin aivan liian kevyt ja hiilihappoinen kantamaan nuo kaikki kauniit maut. Hyvä yritys siis, mutta jäi isompansa jalkoihin pahasti.

Share

Kommentit

Korjaus tohon Oskar Bluesin Hotbox Coffee Porteri tietoihin, että kirjoittaja sai ensimmäisen tölkin, tulossa vasta myyntiin :-)  Kari

Bönthor
Bönthöö bönthöö

Kiitos korjauksesta. Ymmärsin totuttuun tapaan väärin asioiden tolan, heh.

 - Teemu

Kommentoi