Tehdastyötön – Eesti (On My Mind)

Miltei sietämätöntä pakkasta on hyvä paeta kylmän huurteisen äärelle, joten kokka kohti Orimattilaa ja Tehtaan alati parantuvaa olutvalikoimaa. Ravintoloitsija Välimäki oli tilaillut taas virolaisia uutuuksia ja melkoisia uutuuksia ne olivatkin. Tankerilta Kashei Bessmertniyn lisäksi ääriharvinainen Must Kapten BA -kolmikko, joita ei Suomeen ollut piisannut kuin jokunen kymmentä pulloa. Osa siis Orimattilaan, Orimattilaan! Eestistä oli myös lupaavan Vaat-panimon tuotoksia saapunut kaksin kappalein, jo hypeä nostattanut Blimey! sekä sukkelasanaisesti nimetty Witty Nelson.

Blimey! oli itselle se suurin syy visiitille, joten tilaus siitä, vaikka pienelle pullolle olikin lyöty hintaa karmaisevat 12€. Ilmeisesti jotain ongelmia panimon päässä, ei Tehtaan ahneutta. Blimey! edustaa ah niin muodikasta New England IPA -tyyliä, vieläpä tuplattua (7,5%) sellaista. Muutaman maistetun yksilön perusteella voin sanoa, että ehdottomasti maistuva villitys ja pitkästä aikaa olen jaksanut innostua ipoista taas vähän enemmän. Haukkukaa hipsteriksi ja muotien perässä juoksijaksi, tottahan se on.

Tuoksu on herkullinen, todella rikas sekoitus tropiikin sallittua hedelmäsalaattia ja greippisorbettia. Maku ei ehkä ihan niin pehmeä kuin tuoksu antoi ymmärtää, mutta ymmärtäähän se kuitenkin antaa aimo tujauksen raakaa sekä kypsää hedelmää, joiden mehut valuvat irstaasti suupielistä. Mutta vaikka melkoinen aromihumalapommi on kyseessä, niin lopussa kaikkea ihanaa hedelmäisyyttä balansoidaan perkeleenmoisella havupedillä ja juuri sopivalla katkeron iskulla. Hemmetin hyvä ”DNEIPA”, jonka ainoat viat ovat aivan liian iso hinta ja aivan liian pieni pullokoko.

Lompakkoon syntynyttä lovea paikkamaan sain pöytään kannettuna alussa mainitun Must Kapten -sarjalaisen, Bourbon BA sellaisen. Hetken joutui miettimään bourbonin, punaviinin ja rommin välillä, mutta päädyin kuitenkin ensimainittuun, sillä se on yleensä ns. varma nakki. Olihan se toki nytkin, mutta jätti silti sieluun janon noita kahta muuta kohtaan. Rinnakkaismaistelu kelpaisi. Pulloja oli kuitenkin vain muutamia tarjolla ja hintaa noin 17€, joten jäänee tällä kertaa väliin.

Olut itsessään oli suht simppeli BA IS: tummaa kahvia, suklaata, hieman alkoholin poltetta (kuitenkin "vain" 9,4%) ja bourbonin puumaisia sekä vaniljaisia sävyjä. Melko kuivaksi oli käynyt ja runko hieman liian ohut noinkin ”arvokkaalle” juomalle, mutta loppumaun kevyt savuisuus riuhtaisee jo lankulla kävelleen Must Kaptenin takaisin ruorin ääreen ja pelastaa tilanteen. Jos tätä myytäisiin alle kymmenellä eurolla ja ilman pröystäilevää pahvilaatikkoa, niin voisin testata uudestaankin. Tankerilla on nyt selvästi luultu itsestä vähän liikoja.

 

Share

Kommentoi