Tehdastyötön IV – Corrupted

Orimattila kutsui taas. Dösälipun hinta kallistunut ja kahden ihmisen matkat maksoivat yhteensä n. 25€, kiitos LSL. Ensin hyytävän syksyinen goottikävely hevospitäjän pimeissä pusikoissa ja sen jälkeen pikavauhtia kohti Kehräämöä ja Ravintola Tehtaan valoja, jotka vetivät meitä puoleensa kuin pakkasen puremia hyönteisiä. Syynä vierailuun oli tietysti eiliseen Lahtikko Radion lähetykseen haetut Tankerin korruptiopullot, mutta myös Lervigin kaksi uutuutta. Toki myös Tehdas sai omat Lahtikko-zinensä samalla reissulla.  

Ilta tempaistiin käyntiin isolla vaihteella.  Lervig / Way 3 Bean Stout on itselleni SE olut tänä vuonna ja sitä on hehkutettu blogissa jo reilu kuukausi takaperin, joten lainataanpa sieltä suoraan (http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/helsinki-city-boy):

"Jo tuoksu kertoi omaa kieltään tulevasta makunautinnosta, silkkaa hedonismia leivosmaisen herkullisuuden keinoin. Maku veikin sitten järjen mennessään, sillä 3BS nousee Omnipollon ja Buxtonin ”raukkisoluiden” rinnalle ja lopulta ohikin. En ole suuri makeiden leivonnaisten ystävä, mutta näköjään nesteen muotoon puristettuna maut toimivat suussani full hd 1080p. Paahteista kahvia vaniljalla ja kanelilla maustettuna, vieressä hirviömäinen pala mutakakkua, jonka päällä paksu kerros kaakaojauhetta sekä kookoslastuja. Tuhti, jopa läski suutuntuma, joka tunkeutuu kaikkiin koloihin kuin Peter North konsanaan. 13% ei tunnu kuin pienenä lämpönä kurkussa - vai olisiko sekin herra Northin aikaansaannoksia. Makeita Imperial Stouteja vieroksuvat varmasti kammoavat moista tököttiä, mutta kaltaiselleni makeilijalle 3 Bean Stout oli unelmien täyttymys, jota janosin ja kaipasin lisää vaikka lasi oli vielä puolillaan. Jälkiruoka ruoalle, jota en ikinä ruokaillut."

Orimattilan toinen Lervig-uutuus oli seitsemän prosenttinen Passion Tang, Sour Ale tyyliltään. Hintaa tuolla oli muuten 9,5€, 3 Beanin kellottaessa tauluun komeat 13€. Yllättävänkin tummaa, marjamehumaista. Mehumaisuus jatkuu tuoksun kautta myös makuun. Tummia happamia marjoja sekoitettu hedelmä-Piltin sekaan. Aprikoosi dominoi, mutta kyllä sitä passiotakin löytyy, ehkä myös mangoa, trooppista on siis makumaailma. Kiva happamuus seuraa jälkijunassa. Tuhtia tavaraa, eli mallastakin on mukaan saatu. Ihan hauska kokeilu, mutta onnekseni sain ystävättärelle ujutettua tämän, sillä kokonainen pullo olisi varmasti alkanut jo tökkimään, sillä raikkautta piti peräänkuuluttaa.

”Maistuu Piltiltä. Aurinkoinen hedelmäsose.”

- Ystävätär

Ensimmäinen vastaan tullut Aja Bryggerin tuote kurkisteli kaapista jo edellisen tilauksen yhteydessä, joten pakkohan se oli vielä toinen olut nauttia. Aja Aurora Borealis, 7,5%, 60 IBu ja jonkinlaista jenkki-belgi -ipaa ovat nämä norjalaiset lähteneet hakemaan. Tuhti ja kermainen ovat ensimmäiset mieleen tulevat termit. Raikkauden ja tunkkaisuuden raja-aidalla tanssitaan, toisaalta piristävän sitruksista, mutta toisaalta taas pullamaisen hiivaista. Hedelmäsosetta tässäkin, ehkä kuitenkin enemmän sinne sitruksien puoleen kääntyvää. Maistuva, mutta unohdettava.  

Lasi alkoi uhkaavasti jo tyhjetä ja linjabiilikin oli kohtsillään viemässä meitä takaisin Mastokaupungin sykkeeseen, kun yhtäkkiä omistaja Välimäki tuli kyselemään iltapalasuunnitelmista. Kauppaan ei kuulemma enää tarvitsisi mennä, jos hän toisi meille burgerit pöytään. Eipä siinä sitten, kieltävää vastausta mies ei nimittäin olisi edes ehtinyt jäädä kuuntelemaan, kun oli jo takaisin hellojen äärellä pistämässä pariskunnalle pötyä pöytään. Hetken päästä hän saapasteli takaisin kaksi hirviömäisen kokoista hampurilaisannosta mukanaan, toki talon omien lohkoperunoiden ympäröimänä. Kyseessä oli Tehtaan ns. perusburgeri, josta löytyi Limbun briossisämpylän välistä Black Angus –jauhelihapihvi, cheddarjuustoa, jäävuorisalaattia, coleslaw’ta, tomaattia sekä sinappimajoneesia. Varsinkin tuo cajun-maustettu pihvi oli miltei täydellinen esitys - ehkä olisi omaan makuun saanut olla ”punaisempi” sisältä, mutta mistäs kokki olisi sen voinut tietää - kaikessa mehukkuudessaan sekä tasapainoisessa mausteisuudessaan. Pihville vastapainoksi oli kasattu reilusti cole slaw’ta, joka Tehtaan oman sinappimajoneesin kera teki burgerista juuri sopivasti etikkaisen happaman. Vielä kun aterian kruunasi tuo jo mainittu Ajan IPA, joka muuten aterian kanssa maistui selvästi paremmalta, niin ei voinut muuta sanoa, kuin kiitos ruoasta. Ähkyhän tuosta jättimäisestä iltapalasta seurasi, mutta kyllä se seuraavaan aamuun mennessä oli jo laskeutunut, heh.

P.S. Ravintola Tehtaan kanssa on tehty yhteistyötä niin Lahtikko-zinen, kuin Lahtikko Radionkin kanssa, mutta tämän jutun sisältöön nuo seikat eivät vaikuttaneet millään tavalla. Jos joku haluaa tätä ylistyslaulua pitää maksettuna mainoksena, niin pitäköön. Totuus on kuitenkin se, että olen vilpitön Tehdas-fani ja tuon kaltainen konsepti toimisi myös Lahessa, ehkä kuitenkin ilman yökerhotoimintaa.

 

Share

Kommentoi