Tehdastyötön – Perhearvot

Orimattila ja Ravintola Tehdas kutsuivat taas luokseen. Tällä kertaa olin saanut seuralaiseksi äitini, jonka kanssa oli tarkoitus hoitaa hieman business ennen pleasure. Kävimme siis tutustumassa erästä tapahtumaa varten Kehräämöllä niin ikään toimivan Hotelli Teltan tiloihin.

Emme meinanneet millään löytää oikeaa kolosta sokkeloisilta käytäviltä ennen kuin äkkäsimme hissin, jolla pääsisi suoraan Teltan vastaanottoon. Aulassa aukeni sitten koko komeus: Kehräämön neloskerros oli muutettu ”leirikeskukseksi”. Hotellihuoneet olivat kuin pieniä telttoja kankaisine kattoineen kaikkineen, kylpyhuoneessa pystyi ottamaan retkisuihkun, käytävillä oli hiekkaa ja pihakeinuja… Ja suht koht edullisesti vielä tuo kaikki. Hauska ja mielenkiintoinen konsepti ehdottomasti, teki mieli itsekin varata yö siltä seisomalta. 

TJEU: http://hotelliteltta.fi/hotelliteltta/

Alas oli huomattavasti helpompi päästä kuin ylös, joten hetkessä olimme jo kiskomassa Tehtaan ovenkahvaa. Tarkoitus oli syödä jotain, mutta juodaan nyt ensin. Tankerin jalansija on kyllä sementoitunut Orimattilan maaperään jämäkästi, sillä taas oli uutta eestiläistä tarjolla, tällä kertaa hanasta. Tanker Skeleton Force on IPA, 7,5%, ja siinäpä ne tärkeimmät.

Tuju tuoksu, kypsää ja tuhtia hedelmää. Dipamainen. Maussakin hedelmällistä vuoropuhelua niin puusta poimittujen, kuin tölkistä ongittujen trooppisten makupalojen kesken. Männynneulasia ja karamellisoitua sitruunaa. Lupaava aloitus. Sitten kuitenkin kyykättiin ihan lattiaan asti. Hartsia ja höyrytettyjä porkkanoita alkoi tunkeutumaan tropiikkiin oikealta ja vasemmalta, alun hekuma muuttui lopun sekundaksi. Jälkipuoliskolla koettiin vielä vanha kunnon mansikkahilloefekti, joka tosin tässä kontekstissa pelasti jopa hieman kokonaisuutta. Joku hiisiläinen tuosta tuli mieleen, hyvässä ja pahassa.

Ruoaksi… Niin, tämä on jo viikon sisään toinen ruoka-aiheinen teksti. Kuinka pusakka onkaan pyörähtänyt, heh. Siis, ruoaksi valikoitui paistettua kuhaa. Kala oli oikeaoppisen kypsää, rapsakkaa päältä sekä pehmeää sisältä, ja tarpeeksi rasvaista. Päällä keikkunut piparjuurivoi antoi vielä juuri sopivan potkun loppumaussa. Tilliperunat olivat pieniä, pyöreitä ja pirun hyviä. Kumisuudesta ei tietoakaan.

Annoksen selvästi heikoin lenkki oli vihannespaistos, joka vaikutti hieman liikaa kaupan pakastealtaasta noukitulta. Ei se sitä varmasti ollut ja varsinkin piparjuurivoin kanssa maut olivat ihan miellyttäviä, mutta silti tuo lisuke laski muuten mainion annoksen arvoa.

Ja koska ruokaparitukset ovat nykyään kovinkin muodikkaita, niin mainittakoon loppuun vielä, että Tankerin IPA toimi ruoan kanssa melko nätisti yhteen. Suht rapea humalointi ja makeahko mallaspohja nostivat aterian hyvät mutta kevyet maut enemmän esille.

Muistutus vielä äidilleni: Se olut, josta kovasti pidit oli nimeltään Malmgård Dinkel.   

 

Share

Kommentoi