Terveiset Lahdesta - perjantai

Huh, olihan viikonloppu, niin hyvässä kuin pahassakin. Perjantaina tuli lenkin jäljiltä kiskaistua BrewDogin KingPin nopeasti jääkaappikylmänä kitusiin. Todella epämiellyttävän tuoksuinen markettilager, koiranpaskaa ja kondomia. Maussa onneksi selvää petrausta, makeaa viljaisuutta, paahtoleipää, lopussa kiva sitrusmainen katkero. Eipä tuota tarvitse uudestaan silti ostaa.

Sitten suihku, vaatteiden vaihto ja kohti Teerenpeliä, jossa oli kuukauden päästä ilmestyvään Lahtikon kakkosnumeroon liittyvä tapaaminen. Ilta oli lämmin ja terassilla lämpölamput, joten jäimme suosiolla patiolle palaveeraamaan, sillä ovien toisella puolen oli jo täysi tungos päällä, vaikka kello oli vasta yhdeksän. Ja jono kasvoi parhaimmillaan ulos asti. Janojuomaksi bongasin kaapista Victory HopDevilin, arvostettu jenkki-IPA, jota muistelin maistaneeni joskus hanasta. Enpä sitten ollutkaan, sekoitin sen varmasti johonkin toiseen IPAan, eli täysin uusi tuttavuus. Perin ikävä semmoinen, kuten tulisin huomaamaan. Todella tunkkainen ja maltaisen tuhti esitys, jossa ei ipamaisesta hedelmäisyydestä löytynyt jälkeäkään. Alkoholikin kurkisteli korvan takana ärsyttävästi kuin Orivedellä konsanaan, vaikka prosentteja ei ollutkaan kuin 6,7. Toffeeta ja kevyttä mäntyisyyttä, mummon taskusta kaivettu nukkainen karamelli, jonka käärepaperit olivat hukkuneet jo viime vuosikymmenen puolella.

Palaveri oli saatu päätökseen ja Teerenpelin Panimon Erikoinen nro 3 oli taas kerran huippuolut, hinta-laatusuhde erittäin kohdillaan. Taisin juoda viimeisen pullollisen, eli TÄTS IT. Muutama pohjalle nautittu drinkki sai toki juhlamielen siemenen kylvettyä takaraivoon, mutta koska Teerenpelin terassilla alkoi olemaan kylmä ja sisällä melkoinen ruuhka, niin jatkoin matkaani. Päätin käydä juomassa Chicagossa jonkin Panimo Pajan oluen, vaikka viikonloppu nyt lähtökohtaisesti on moisessa paikassa silkka uhka. Onneksi nuoriso viihtyy kakkoskerroksen diskoteekissa, joten alakerran ”pubista” löytyi vielä pari tyhjää paikkaa. Pari sen takia, että olin kohdannut yössä erään mukavan neidon, joka lähti seurakseni Chicagoon, vaikka epäilikin sen olevan "kauhee paikka". Takki kuitenkin pyörähti ja kivaa oli. Myös Pajan tuotteet olivat kivoja; Mr. Brownstone tod. näk. maan paras Brown Ale kaikessa stoutmaisessa kahvisuudessaan sekä raikkaassa hedelmäisyydessään ja Fruity IPAkin oli nyt selvästi hedelmäisempi kuin keväällä juotu debyyttiversio.

Ilta jatkui vielä muutamalla juomalla muuttoa odottavalla asunnollani ja varsinkin Omnipollo Magic #3.5 - Pineapple Gose oli kovasti olutta vierastavan vieraan mieleen. ”Parempaa ja tosi erilaista ku Lapin Kulta”, melkoinen kehu. Mutta, hyvähän tuo oli. Raikasta ja hapanta ananastuoremehua, jossa mausteena poskissa asti tuntuvaa sitrusta ja kivasti kaiken kokoon kasaavaa suolaisuutta. Mallasta tai humalaa oli turha odottaa, ja hyvä niin.

Myös Pyynikin uusi Cloudberry Saison upposi kivasti yleisöön. Hiivaista happamuutta sekä marjaista makeutta, hyvä tasapaino, varsinkin markettituotteeksi. Pyynikki on kyllä nostanut osakkeitaan viimeisen vuoden aikana.

Jatkuu huomenna...

Share

Kommentoi