Thornbridge Tonttu

Bönthöö bönthöö

Talvi on taas kärsitty, joten tervetuloa syksy. Kaduilla tuulee ja vaakatasossa vihmova sade piiskaa yllekirjoittaneen selkää kirittääkseen väsyneitä jalkoja tekemään töitään yhä nopeammin. Teerenpeli tarjoaa onneksi lämpimän suojan maailman pahuuksilta ja eteeni lyödään vielä iso tuopillinen olutta. Märkää ja kylmää toki sekin, mutta sisäisesti nautittuna huomattava parannus äskeiseen syyspyrähdykseen. Syy arkiseen Teerenpeli-visiittiin työskentelee vielä tiskin takana ja tekee niitä ihan oikeita töitä, joten jään sivummalle odottelemaan, että ravintolapäällikkö ehtii askareiltaan kertomaan nauhurille elämäntarinansa. Juttutuokio julkaistaan blogissa vielä loppuvuoden aikana, joten pysykää siis kuulolla, kun Kaapolla on asiaa.

Thornbridgen Suomen valloitusta enteilevää (?) Tonttua on ehditty jo tituleeramaan niin (red) IPAksi, kuin Amber Aleksikin. Punaista tuo ainakin on, eli ihan väärässä ei ATK tälläkään kertaa ole. Tyylille/tyyleille ominaisesti karamellia, karamellisoitua mäntyä ehkä spesifimmin. Ipamaisuus taas toisaalta nostaa päätään melko kovinkin katkeron kääntein. Verigreippi ja kuusen pihka tihkuu marjapusikon oksistosta. Runko on rapsakka, suht tuhtikin kuudelle prosentille. Suutuntuma on alussa hämmentävän kermainen ja pehmeä, mutta joutuu ajan myötä hieman antautumaan ja terävöitymään - kuten kokonaiskuvakin. Mukava olut, oli jouluinen eli ei. 

Share

Kommentoi