Tirran iltakaljat: Radbrew Sandstone & Gale’s Seafarers Ale

Bönthöö bönthöö

Kello kipitti jo uhkaavasti kohti perjantaita, mutta vielä oli onneksi hetki aikaa käydä nauttimassa Tirran hanauutuudet. Tai nauttimassa ja nauttimassa, sillä hedelmäviikot olivat tällä haavaa ohi ja tarjolle oli nyt laitettu niitä ”oikeita oluita”. Itseni kaltainen oluthipsteri itki siis happamia ja katkeroita (sic) kyyneliä, mutta perinteisempien makujen ystävät varmasti kiittävät.

Vai onko Radbrew'n Sandstone edes niin perinteinen? 6,6-prosenttinen APA, eli sinänsä tuhti, muttei mitään erikoista. Keittoon käytetty Sorachi Ace -humala vie kuitenkin kaarinalaista olutta sellaisiin sfääreihin, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Itse en ole tuon japanilaishumalan ylin ystävä, mutta on silläkin paikkansa. Se paikka ei vaan välttämättä ole Sandstonessa.

Olut tuoksui hedelmäpastillien ja hattaran sekoitukselta, kovin makealta siis. Vierustoverin mielestä haju oli "sour cream and onion”. Suu etsi myös makeutta ja löysi sitä, mutta Sorachi Acen vahva yrttisyys iski nopeasti päin pläsiä. Sanovat sen olevan tilliä, mutta itse en osaa erotella – edes Resilaria. Tuo yrttisyys yhdistettynä trooppishedelmäiseen saippuamaisuuteen oli suht miellyttävä muutamalla ensihuikalla, mutta koko tuopillinen oli liikaa.

Vielä ehti juoda toisen. Nyt lähdin liikenteeseen pienellä annoskoolla, ihan varmuuden vuoksi. Gale's Seafarers Alen takana on maineikas brittipanimo Fuller's. Ja peribrittiläistä tekemistähän merenkävijän olut olikin. Itse asiassa niin perinteistä, että siitä oli vaikea keksiä oikein mitään sanottavaa. Oliko se hyvää vai huonoa? Ei kumpaakaan.

Tirran omistajistosta löytyy kivenkovaa anglofiiliä, joten tämä Bitter istuu siihen skenaarioon saumattomasti. Omaan suuhun olut oli kuitenkin… Niin, en oikeasti saa nyt sanaa suustani, tai paremminkin lausetta näppäimistöstäni. Pähkinää, kyllä. Kuivattuja hedelmiä, miksei. Marjaisuutta, ehkä. 3,5%, joten siihen nähden paletti oli yllättävän rikas, mutta liian makeana ja katkeroköyhänä Fuller's ei onnistunut taaskaan tekemään minusta englantilaisen Ale-kulttuurin ystävää. Tai edes kaveria.

Käykäähän itse testaamassa, kuinka väärässä olen.

Share

Kommentoi