Töölön keskiketterä

Muuttomies. Siinäpä ammatti, jota minulle on ehdotettu varmasti jokaisen muuton yhteydessä, jossa olen apurina toiminut. Ja niitä on muuten riittänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mukavaa puuhahaan se on toki auttaa kavereita ja syödä sen jälkeen pizzaa sekä juoda olutta hyvässä seurassa. "Eikä tarvi enää illalla salilla käydä". Työhommat sitten erikseen, tai omat muutot, hyi olkoon.  

Tällä kertaa muuttohommat hoidettiin Helsingin rajojen sisällä. Kun Punavuori ja Kallio on nähty, niin boheemin nuoren parin seuraava osoite on tietysti Töölössä. Kovin viihtyisä ja kaunis naapurusto, Vastarannan Kiiski miltei naapurissa sekä suht hyvät kulkuyhteydet kaikkialle, hyväksyn. Onnea uuteen kotiin vielä tätäkin kautta.

Kun hommat oli saatu taputeltua ja tölkillinen "Kuuskutosta" tuhottua, niin livistin lamppujen ripustamisien ja sohvan kokoamisien alta lähipubiin. Olin sopinut haastattelutuokion tunnin päähän, joten oli hyvä hieman rauhoittua oluen äärellä ennen Arden saapumista paikalle.

Ensimmäinen kerta Vastarannan Kiiskessä, joten nyt kaikki ”kalaravintolat” on vihdoin kahlattu läpi. Viihtyisä kippola, tuttua kalaravintolatunnelmaa, kunnon olutpubi siis.

Kyyppari ehti kysymään mielihaluistani ennen kuin olin edes päässyt kunnolla sisään ja siitä hieman hämmentyneenä päädyin Nøgne Ø:n Porteriin. Pullosta yksi parhaista tyylinsä edustajista, nyt kuitenkin ensimaisto hanatuotteesta. Kylmää on, eli hetken joutuu odottelemaan tuoksuja ja makuja. Tuoksu ei tosin ikinä oikein saapunut sieraimiini, eli makuhavainnoilla edetään. Paahteista, kahvista, katkeroa on enemmän, kuin muistin. Salmiakkisuklaa alkoi ajan ja lämmön myötä ulottamaan mustia lonkeroitaan yhä lähemmäs makunystyröitä, herkullista. Loppuliuku oli taas jotenkin todella marjainen ja hedelmäinen, ensin mainitut hieman tympeä elementti, mutta trooppinen jälkimaku sopi kuin hedelmä salaattiin. Kelpo esitys. 

Arde saapui paikalle ajoissa ja nopean esittäytymisen jälkeen nauhuri napsahti päälle. Asiaa oli paljon ja hieman hankalampiakin aiheita käsiteltiin. Haastattelu ilmestyy Lahtikko-zinen seuraavassa numerossa alkukeväästä. Jos joku ei jostain syystä Ardea tiedä, niin miehen moneen otteeseen palkittu bloginsa löytyy tuolta: http://arijuntunen.blogspot.fi/

Kurkunkostukkeena toiminut Great Divide Titan IPA maksoi muuten vain viisi euroa. Joku kampanja kyseessä, eikä mitenkään ihan ikälopusta pullotteesta ollut edes kysymys. En kuitenkaan sen enempää analysoinut olutta, sillä olinhan sosiaalisessa tilanteessa, heh.

Tähän väliin ne pakolliset pizzat ja sen jälkeen aina yhtä maistuva Long Kyrö naapurin Bar Bhangrassa.

Vielä oli pari tuntia aikaa tuhlattavana ennen yöbussin lähtöä, joten kolmeen henkilöön tiivistynyt seurueemme lähti ottamaan yötä haltuun. Kampin keskuksen kippolat olivat täynnä kuin Tauskin pää, ei mitenkään yllättävää lauantai-iltana. Käppäilimme hieman syrjäisimmille kujille ja päädyimme Angleterreen, tuohon kotimaisten brittipubien esi-isään. Tilaa ja valikoimaa näytti olevan, paikkamme maailmassa oli siis löytynyt.

Oluthuoneiden kuukauden oluena näytti olevan tammikuun kunniaksi melkoinen herkku, Ruosniemen Salted Caramel, miltei kymmenenprosenttinen Imperial Stout. Eipä tarvinnut kauaa omia juomisia miettiä. Eikä myöskään tarvinnut niitä katua, sillä nyt oli Porissa osuttu (musta)kultasuoneen, eikä edes kyypparin valikoima vääränlainen lasivarustus haitannut. Nimensä mukaisesti suolaista ja makeaa, suolaista toffeeta ja makeaa salmiakkia. Paksua ja pehmeää tököttiä, rikasta kahvisuutta leivoksen kera, hiven hedelmää ja lopussa viljalti pekonimaista savuisuutta. Todella herkullinen olut, maan parhaimmistoa. 

Maistelin myös pieniä annoksia pöytäseurueen juomingeista: Redchurch Bethnal Pale Ale oli virkistävän sitruksinen ja makean maltainen, Tempest Mango Berlinner pirskahtelevan hedelmäinen, kevyesti hapan ja kesäisen kevyt, Magic Rock Inhaler taas hedelmäsalaattimainen makupommi, yksi parhaista session ipoista ja Northern Monk Heathen tuplaipamisen maltainen sekä sitruksisen raikas yksinkertainen IPA. Hyviä oluita siis muutkin, mutta yksi pieni Salted Caramel oli pakko vielä illanistunnon loppuun hakea.

 

Share

Kommentoi