Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils

Sain käskyn mennä tekemään reportaasia lahtelais-helsinkiläisen Club De Layn keikasta Hämeenlinnan Suisto-klubille, joten hyppäsin linjabiiliin ja karautin Kanta-Hämeen maakuntakeskukseen. Aavemainen bussimatka muuten, sillä muita matkustajia jouduttiin odottelemaan aina Hollolan perukoille asti. Nyt tiedän, mitä on yksinäisyys. Kaikesta tuosta kuitenkin lisää huomenna, sillä nyt tarkemmassa tarkastelussa on otsikon olut, jonka nautiskelin matkaeväänä, ”bussikaljana”.

Ostin Saazer Pilsin alun perin ihan sen takia, että saisin näpsäistyä tuon ”huumorihauskan” kuvan, joka komeilee yllä. Vakka-Suomen Panimoltahan löytyy repertuaaristaan useampi pils ja muutama todella onnistunutkin sellainen; LuomuPils sekä NokkosPils nyt ainakin. Tämä yksilö ei kuitenkaan herättänyt jostain kumman syystä ostohaluja, mutta kuvan takia ostin sen silti, koska en muutakaan tyylilajin edustajaa Alkon hyllystä keksinyt. Ja hyvä niin, sillä melkoinen yllätys korkin alta paljastui.

Linja-auton tärinä hankaloitti kaatamisoperaatiota huomattavasti, mutta vapisevin käsin ja lasi vasten lasipulloa – pump pump – kilkattaen sain oluen vihdoin tarjoiluastiaan. Tuoksu oli huumaavan hedelmäinen, ainoastaan viljaisat jälkihöyryt muistuttivat kyseessä olevan suodattamattoman tšekkipilsin. Makua oli sitten vielä enemmän: rakkauden täyteinen tasapaino greippisen aromin, purevan katkeron sekä viljaisan maltaisuuden kesken. Taustalla Saazille ominaista unelmointia keväisen ruohikon siimeksessä, toki greipinkukka korvan takana. Oispa kevättä rinnassa. Kuohkean makea ja raikastavan kuiva makumaailma jätti jäljen, kauniin jäljen. Lopussa kohdattiin kokonaiskuvaan istuva diasetyylilyyli, joka muistutti vielä kerran, ettei tässä mitään APAa kuitenkaan ollut tarkoitus panna. Make sense, not love.

 

Share

Kommentoi