Viikonlopun huumaa

Kuten sanottua, edellinen viikonloppu meni muutaman palaverin sekä muuttohommien parissa ja vasta nyt alkaa jollain tasolla olemaan ”työkunnossa”. Alkukeväästä kirjoittelin, että toivottavasti muutot olivat hetkeksi aikaa siinä, mutta asioita tapahtuu ja nyt on jo neljäs kämppä alla n. vuoden sisään. Raskasta ja paskasta puuhaa, enkä usko, että tässä nykyisessäkään asunnossa vuotta pidempään viihdyn, vaikka tämä Malskin alue ihan viehättävältä vaikuttaakin. Noh, sen näkee sitten. Mietin, että olisin koko tuon loppuviikon sepustellut tänne, mutta koska en oikein ehtinyt ottamaan kuvia tai kirjoittelemaan kunnon muistiinpanoja, niin käydään läpi vain muutamia kokokohtia.  

Teerenpelin Brittiviikoilla tuli piipahdettua muuttolaatikoiden keskeltä. Tarjonta painottui toki oluisiin, mutta myös jokunen siideri sekä talon debyytti-giniä oli tarjolla. Kruununjalokivinä Fuller’sin ISOJA oluita; viskitynnyreissä yli viisisataa päivää marinoitunut Brewer’s Reserve No. 5 Oak Aged Ale sekä kuningattaren ysikymppisten kunniaksi tehtailtu Past Masters 1926 Oatmeal Porter. Ensin mainittua maistoin jokunen tovi sitten, joten valinta oli helppo: imperiaalinen kauraportteri siis tiskiltä ja ulos istuskelemaan. Tosin, terassikelit taisivat olla tältä vuodelta ohi, joten tupakanmittaisen ulkoilun jälkeen tie vei takaisin sisään ja pimeään nurkkaukseen nauttimaan oluesta. Olinhan sen ansainnut, tai no... Tuoksu oli kovin valju, hieman kahviliköörimäistä makeaa paahdetta. Maku potki jo sitten enemmän vastaan, roimasti. Kahvia ja likööriä sielläkin toki, mutta todella intensiivisesti. Ehkä hieman jopa bourbonmaista vaniljaisuutta. Jaa, myös kaakaota löytyi, tai ehkä se olikin vain todella tummaa suklaata. Lopussa (kuivattua)hedelmäisyyttä, joka rikasti nautintoa ja yllättävänkin railakas humalointi, joka kuivatti suun juuri sopivasti seuraavaa kulausta varten. This some good shit.

Pakkohan se oli ottaa pieni päivähiprakka alle ja tilata seuraavan oluen (aina maistuva Jaipur) kylkeen pari senttiä tuota talon omaa giniä. Kovin trendikäs juoma Suomessa(kin) ja nyt myös Rautatienkadulla on otettu askel viskistä hieman sivuun. Ja hyvä, että on, sillä mainio tuote kyseessä. En väitä olevani minkään alan asiantuntija, mutta pakko sanoa, että tuo PyyGin oli ehdottomasti niitä parempia ginejä, joita olen juonut. Omaperäinen Amarillo-humaloinnillaan (sitrus löytyi kyllä mausta), mutta toisaalta taas tarpeeksi perinteisen tasapainoinen kilpaillakseen esim. Hendrick’sin kurkkumaisuuden tai Tanquerayn mausteisuuden kanssa.

Sitten meni jokunen olut videoraportointien parissa. Osan julkaisinkin jo loppuviikosta, mutta Lahtikko Radiota (TÄNÄÄN KASILTA ALKAA) silmällä pitäen tehdyt tuotokset eivät näe ikinä päivänvaloa, sillä kuvaajan mielestä ne olivat silkkaa paskaa. Kuvia, eikä muistiinpanojakaan siis ole, eli nyt kävi näin. Oluet olivat kuitenkin Mallaskosken Tough Luck (tylsä ja tunkkainen bitteri, ei IPAa nähnytkään), BrewDog Barrel Aged Albino Squid Assassin (tynnyri parantanut olutta selvästi, mainio ASA), De Natte Gijt - Billy’s Brew - Smokey Banjo Goat Ale (savustettu BIPA, novelty) sekä Lost Abbey Carnevale (vahvan mausteinen Saison, maistui jotenkin ”vihreältä”).

Perjantaina ei oluen kannalta tapahtunut mitään sen ihmeempää. Soitin dj-setin Trion Carlingsissa, jonka jälkeen suuntasimme kohti Rautatienkatua. Lahessa oli käynnissä Pimee perjantai -tapahtuma ja osa kaupoista oli auki yhteentoista. Piipahdimme Mooster Denim -puljulla, jossa oli antelias tarjoilu ja sen jälkeen vielä Kadulla juomassa hieman vastatuulessa tarpovan Brygg-Artin Kollaasit.

Lauantaina virallinen muuttopäivä ja aamulla olo oli todella ankea. Noh, ei auta, liikenteeseen vaan. Nopeastihan tuo sujui, eikä oikeastaan avaimen lukkoon juuttumista kummempia takapakkeja sattunut. Puuhastelujen jälkeen pidimme Dorkaa ja karmeeta -raadin gluteenittomista oluista, joka ilmestyy tällä kertaa Lahtikon seuraavassa numerossa.

Ilta oli varattu Tehtaan Oktoberfest-juhlille, jossa oli tarkoitus tarjota muuttoavulle hieman ruokaa ja juomaa. Buffet-pöytä oli täynnä perinteistä saksalaista murkinaa ja ravintola oli täynnä porukkaa, itse päätin kuitenkin keskittyä enempi juomapuoleen. Ensimmäisenä lasiin Malmgårdin Proto #12. Savua ja Scotch Alea kuulosti lähtökohtaisesti mahtavalta kombolta, mutta ei sitä kuitenkaan ollut. Savua löytyi vain mielikuvituksen avulla, eikä kunnon mallaspommiksi toivomani Scotch Ale-pohjakaan kantanut tuotosta tarpeeksi, vaan oli jotenkin pistävän kuivahedelmäinen ja yrttinen. Hauskaa oli myös, että luulin ensin lasissa olevan Tehtooperi 2 -olutta ja vielä kun maistoin sitä oikeaa versiota, niin suuria eroja en löytänyt. Vaikka ilmeisesti Dunkel tuo Mathias Hüffnerin Tehtaalle tehtailema (pun intended) olut olikin tyyliltään.

Illan päätähtinä esiintyi kaksi jenkkiä. Ballast Pointin Victory at Sea oli taas kerran mahtavaa kahvisuutta. Olisi voinut juoda kyllä koko pullonkin jakohommien asemesta. Koko pullo meni kuitenkin Great Dividen Claymore Scoth Alea. Session toinen Scoth Ale ja nyt oltiin jo lähempänä sitä, mitä tyyliltä haluan. Oluessa oli oikeastaan kaikkea, mutta mitään ei ollut silti tarpeeksi; mallasta, humalaa, paahteisuutta, hedelmäisyyttä jne. Silti, ihan miellyttävä ”warmeri”.

Lahteen saavuttaessa vielä nopea vierailu Oldiin siiderille (Thatchers Katy), mutta sitten alkoi väsymys painaa ja päätin suunnistaa Kirkkopuiston läpi uudelle asunnolleni. Siinä kuitenkin kävi niin, että päädyin vielä jännän sattuman johdosta jatkoille uunituoreen naapurini kanssa jakamaan pullollisen Evil Twinin Freudian Slip -barley winea. Oikein mainio jenkkityylin ohraviini (vielä mainiompi seura, kuten oikeastaan myös koko loppuviikon), makeutta ja humalaa ja hedelmäisyyttä ja alkoholia! Ei ehkä paras yömyssy moinen ”kymppiprossanen bisse”, mutta kerrankos sitä.

Share

Kommentoi