Villihiivalla Virastossa

- Kato moro, heitä rööki?

- Ei oo.

- No ooksä menos baarii? Tarjoo bisse? Vois muistella vähän menneitä tuopposen ääressä, vai mitä! Ja sähän kirjotat jotai blogiaki vissii nykyään, ni saat musta hyvän haastateltavan, hehheh.

- Houkutteleva tarjous, mutta jätän nyt väliin.

- Mitä vittua!? Mä kuulinkin, että susta on tullu mulkku jätkä. Onko noussu kusi päähän?

- Kusipää mä olen ollut aina, varsinkin jos sen maineen saa sillä, ettei tarjoa jollekin puolitutulle sekakäyttäjälle bisseä.

- Vittu, tätä sä tuut katumaan. Kannattaa varoa, sillä seuraavan kerran mulla on keklu mukana. Oota vaa…

Nyt sitten odotellaan, mutta juodaan olut kuitenkin ensin. Yllä oleva keskustelu sai minut muuttamaan mieleni ja suuntaamaan Chicagon asemesta viereisen Viraston ovista sisään. Ehkä parempi niin.

Juomapuolella eivät olleet muutoksen tuulet puhallelleet ja leijonanosa niistä alkukeväällä ilmestyneistä uutuuksistakin oli jo ryystetty huonompiin suihin. Isoja tanskalaisia löytyi kuitenkin vielä pari putelia hyllyltä, joten tein tilauksen mainion Amagerin sekä maanmainion Crooked Staven Chad, King of The Wild Yeasts -kollabosta. Kyseessä siis viisiprosenttinen, brettainen ”Farmhouse Pale Ale”.

Join kyseisen oluen viime syksynä hanatuotteena ja pidin siitä kovin:

Tuoksu raikkaan hapan, hyvin hedelmäinen. Maussa limeä, verigreippiä, kirpeitä marjoja ja trooppisempaa otetta lopussa. Löytyi sieltä myös sitä ”funkya barnyardia”, mutta hyvin pienissä määrin, hedelmäisyyden ehdoilla edettiin. Suu kuivaa ja katkerot jäävät kielelle leikkimään, viereen otettu vesilasi tyhjenee yhdellä huikalla oluen loputtua.

Ikävä kyllä villihiivakuninkaan toinen jalka oli nyt jo haudassa, sillä niin oli alkoholin katkuista sekä tunkkaisen ummehtunutta tunnelmaa havaittavissa. Kuin syrjäytynyt keski-ikäinen suomalaismies konsanaan. Hedelmät olivat kypsyneet hieman liikaa, yllättäen päärynä etunenässään, sitrusmaisen humaloinnin paras terä kadonnut ja villikko asettunut aloilleen. Ihan juotavaa se vielä oli, mutta 13€ tuntui ylimitoitetulta hinnalta, varsinkin kun Amagerin pulloja sai vielä tovi sitten kympillä.

Olutta pahempi pettymys oli kuitenkin pubin parhaan pöydän alleen jyrännyt biljardipöytä. Ensin ilmestyi darts ja nyt sitten tämä. Ei siinä, hyvähän se on keksiä lisäaktiviteetteja niitä haluaville, mutta kaltaiseni ”anna mun juoda rauhassa” -kyyhöttäjä ei vaan viihdy puuhastelun keskellä. R.I.P. peränurkka, joka olit liian kaunis tähän maailmaan.

Share

Kommentoi