Visit Helsinki: Kustaa Vaasa – Housut kusessa ja Lahti mielessä

KUSTAA VAASA, Vaasankatu, Harju, Helsinki. Voin vieläkin sieluni silmin nähdä sen masentuneen terassisyvennyksen, jossa vakioasiakaskunta ryysti likaisten hanojen kautta valutettua tarjoustuoppiaan samalla kun elämä valui hukkaan sekä kusi housuun. Tiesin kyllä, että KV oli pari vuotta takaperin remontoitu uuteen kuosiin ja osa rappioromantiikkaan tykästyneistä asiakkaista oli jopa suuttunut kuninkaan uusista vaatteista: seinille nostetut kuormalavat varsinkin ärsyttivät kaikessa hipsteriydessään. Nyt niitä oli enää vain muutama katossa killumassa. Ihan pienestä pintaremontista ei ollut kyse, sillä putkien ohella koko konsepti meni uusiksi ja ravintola piti vuoden päivät ovensa säpissä. Silti sen maine oli jäänyt takaraivooni kummittelemaan.    

Olin hieman yllättänyt, kun sain Lahen Aikojen päätoimittajan kautta kutsun käydä tutustumassa uudistuneeseen Kustuun ruoan sekä juoman merkeissä, mutta tartuin toki tilaisuuteen – ilmainen ateria kun kelpaa aina. Kiitos, JPU. Kuten eilen kirjoitettua, MoonTV-velvollisuudet oli saatu iltapäivällä taputeltua ja muutamassa olutravintolassakin piipahdettua, eli nälkä alkoi kurnimaan, kun neljän jälkeen avasimme Kustaa Vaasan oven. Jo terassilta pystyi näkemään uuden aikakauden: poissa oli elähtänyt kaljakarsina, tilallaan tummaa katutaidetta sekä luovaa markkinointia graffitiksi maalattujen panimomainosten muodossa.

Luovaa mainontaa

Kustaa Vaasalla ei ole ikkunoita Vaasankadun puolelle, mutta yllättävän valoisa ilmapiiri ravintolassa silti vallitsi, kun astuimme lumipyrystä sisätiloihin. Meitä vastassa ollut ravintolapäällikkö, lahtelaistaustainen Daniel Ursin, kertoikin että sisäpihan kautta kulkeutuu päiväsaikaan sopivasti valoa ja lampuilla saadaan sitten lisättyä pökköä pesään iltojen pimentyessä. Hyvällä tavalla hämärä paikka siis, vaikka kaikki olimmekin sitä mieltä, että ikkunoiden kalterit joutaisivat mennä.

Ravintolapäällikkö Daniel Ursin (etualalla) ja keittiöpäällikkö Tuukka Ahvenniemi

Sisustukseltaan Kustaa Vaasa oli yhdistelmä elämää nähnyttä lähiökuppilaa sekä modernimpaa ruokaravintolaa. Puupinnat hallitsivat näkökenttää, viihtyisiä nurkkapöytiä kattauksineen, pubimaista oleskelutilaa, katoissa industriaalisia yksityiskohtia, takaseinällä aiemmin (Vaasan)katukuvasta tutuksi tullut KUSTAA VAAS -valokyltti jne. Minun on ensikertalaisena mahdotonta vertailla ”vanhaa hyvää aikaa” tähän kasvonsa pesseeseen versioon, mutta ainakin omaan silmään  KV näyttäytyi viihtyisänä, juuri sopivan nukkavieruisena sekä tyylikkään simppelinä gastropubina.   

Niin, gastropub. Sillä termillä ravintolapäällikkö Kustua kutsui. Termiin on viime aikoina tullut törmättyä jos jonkinmoisen ketjukippolan yhteydessä, mutta harvan kohdalla se tarkoittaa mitään muuta kuin paria erikoisolutta (sic) kaapista ja kanakoria rasvakeittimestä. Kustaa Vaasassa asiat olivat kuitenkin toisin: pienpanimo-oluita, parempia viinejä, toinen toistaan houkuttelevimpia ruoka-annoksia… Nälkä ja janohan siinä tuli.

Kaikki ovat toki tervetulleita meille, mutta jos haluat ryystää sitä halvinta mahdollista nelostuoppia paskat housussa, niin Vaasankadulla on sopivampiakin paikkoja. – Daniel Ursin

Katetut pöydät pelottavat kuulemma joitain asiakkaita

Olutblogia tässä kuitenkin kirjoitetaan, joten juodaan nyt ensin. Varsinainen olutravintola Kustaa Vaasa ei ole, mutta kiinnostusta alaa kohtaan löytyy selvästi. Jo terassilta bongatut Vallilan Panimon sekä Hopping Brewstersin seinämaalaukseen integroidut mainokset kertoivat omaa kieltään siitä, mitä on tarjolla. Edellä mainittujen yhteistyökumppaneiden lisäksi kotimaisista myös Suomenlinnan, Makun ja Malmgårdin tuotteita – joitain yksittäisiä Cool Headilta, Brewcatsilta sekä Humalovelta. Unohtamatta Olvia, Sandels on se pakollinen bulkki.

Ulkomaan elävistä BrewDog esillä jo ”ovikoristeena”. Ursinin mukaan KV ei halua leimautua ”BrewDog”-baariksi, mutta samaan hengenvetoon mies kertoi Punk IPAn käyvän hyvin kaupaksi ja siksi sitä on aina tarjolla. Tällä visiitillä hanassa oli myös skottien 5 A.M. Saint.  

Pienpanimo-oluet myydään meillä tarinalla, ei ibuilla sun muilla spekseillä. – Daniel Ursin

Viineistä voisi nopeasti mainita edulliset after work -hinnat, miltei kuudenkympin pullot sekä viinihanat tiskillä. Eli ihan oikeasti laidasta laitaan. Ja Napue Giniä kuluu kuulemma enemmän ku Jallua.

Ravintolan kuvatuin kohde

Syömään! Odotin ruokalistalta enemmän sellaista perus ”burgerii ja hodarii” -tyyppistä lähestymistä, mutta mitä vielä. Burgereita oli listalla kaksi (härkä ja wege), eikä hodareita yhtään. Menu oli selvästi rakennettu kotiruoka mielessä ja lisätty sen päälle modernimpia kerroksia: kalakeittoa, blinejä, lihapullia jne.

Valitsimme seuralaisen kanssa listalta pastramoitua häränrintaa sekä todella perinteisen kuuloisen muikkuannoksen. Voi veljet, voi pojat ja voi veljenpojat, että kannatti. Kumpainenkin.

Häränrinta oli todella maukas ja juuri oikean kypsyinen. Pippuria oli isketty kylkeen suht rennolla ranteella, mutta kohtuuden rajoissa pysyttiin. Saaristolaisleivän kevyt makeus tasapainotti lihan suolaisuutta ja hieman valuvaksi jätetty kanamuna hoiti viimeisen voitelun.

Tässä kuvassa moni asia on oikein

Muikut olivat muikkuja, mitä niistä voi sanoa. Rapsakaksi paistettuja, herkullisia. Lisäkkeenä oli perunamuusia, jossa oli makuja sekä kivan krouvi koostumus, ja mummonkurkkujen etikkainen happamuus raikasti vielä kokonaisuutta. Kaiken kruunasi paahdettu voi, joka nosti maut seuraavalle tasolle.  

Yksinkertaisen maistuvia makuja, joista ei juuri valitettavaa löytynyt. Jos nyt jotain, niin annosten liikaa piperryksen puolelle lirvahtanut esillepano tuntui hieman humoristiselta – puhutaan nyt kuitenkin rehellisestä pubiruoasta.

Täällä saa toteuttaa itseään, eikä ole liikaa sellasta päällepäsmäröintiä. – Tuukka Ahvenniemi, keittiöpäällikkö

Toispuoleinen "pleittaus"

Ruoat oli hotkittu ja oluet kumottu (Vallilan Puisto IPA oli muuten tirskuvan hedelmäisessä kunnossa), joten oli aika pikku hiljaa suunnistaa kohti kotikaupunkia. Kaupunkia, josta Daniel Ursinkin aikoinaan lähti mm. pyörittämään Kustaa Vaasan toimintaa. ”Mies voi lähteä Lahesta, mutta Lahti ei miehestä”, hän summasi loppuun.  

Ach so, meinasi unohtua. Varmasti jokainen vähänkään Kusivaasin lähihistoriaa tunteva on kuullut karmaisevia tarinoita ravintolan WC-tiloista. ”Jos käyt muuraamassa, saat nimesi Hall of Fameen”, kuten Ursin asian ilmaisi. Pitihän se itsekin toki käydä katsomassa, että missä kunnossa vessat ovat armon vuonna 2017: todella siistiä, mutta aivan hemmetin kylmää asiointia, ihan kuin olisi kököttänyt puuceessa tammikuussa.          

Kiitos kutsusta, Kustu

Ravintola Kustaa Vaasa

Vaasankatu 10, 00500 Helsinki

http://www.kustaavaasa.fi

Kustaa Vaasan juuret ulottuvat vuoteen 1962. Nykyään osa perheyritystä, jonka muita ravintoloita ovat esimerkiksi Helsingin vanhin italialainen Rodolfo sekä Tampereen olutkermaan kuuluva Ukkometso.

Share

Kommentit

Ölmönger (Ei varmistettu) https://olmonger.blogspot.com

En tiedä, miksi kommentoin täällä, mutta viime viikon Stadin reissulla tuli jossakin yhteydessä todettua pk-seudulla asuvista koostuvalle seurueelle heidän olevan kuitenkin wannabe-lahtelaisia. Selvisin hengissä, joten Cheek- ja "kuka helvetti se toinen lahtelainen suomirap-heebo nyt oli"-painotteinen heitto ei osunut täysin kipeään kohtaan. Pori-, Yö- ja Ässät-viittauksilla olisin varmaankin nyt kaikessa rauhassa kalojen kanssa jossakin Helsingin ja Tallinnan välillä, vaikka aalloista syviin vesiin ei siellä olekaan tuhansia metrejä.

Bönthor

Jos en olisi lahtelainen, niin haluaisin ehdottomasti olla "wannabe-lahtelainen". Toisella lahtelaisella räppärillä tarkoitat muuten varmaan Brad Spittiä, eli Brädiä. Tosin Mastokaupungista löytyy myös Arttu Lindemanin sekä Nikke Ankaran kaltaisia eeppisen bileräpin supertähtiä. Ja kehtaavat vielä väittää, ettei täältä ole Sleepy Sleepersin, Turo's Hevi Geen ja Ari Koivusen jälkeen tullut mitään merkittävää!

Kommentoi