Wesala Brewery Ever After APA

Bönthöö bönthöö

Tahdotko ottaa… En tahdo. Wesala Breweryn Ever Afterissa on takana kaunis ajatus, sillä se on pantu tuttavapariskunnan häävieraiden kurkkuja kostuttamaan, mutta oluena se on kaikkea muuta kuin kaunis.

Kuusiprosenttisessa APAssa on hieman erikoisempi humalakattaus: perinteisen Cascaden lisäksi keittoon on sujahtanut uusiseelantilaista Olicanaa sekä Rakauta. ”Mä oon vittu nevahööd noista”. Onko olut muuten vielä APA, jos siinä on enemmän uusiseelantilaisia kuin amerikkalaisia humalia? Mallaspeti on pedattu taasen Pale Alella, Munichilla, Honeylla ja Wheatilla. Lähtökohdat vaikuttavat olevan siis kunnossa.

Itse olut ei. Varsinaisesti pilalla Ever After ei ole, ehkä, mutta perin tympeä kokonaisuus se on yhtä kaikki. Kovin tumma ulkoasu, joka muodostaa reilun vaahdon turvakseen. Vaimea maltaan hallinnoima tuoksu, jota en APAksi edes tunnistaisi. Tunkkainen mallas ja (kuiva)hedelmäisyys yhdistettynä olemattomaan katkeroon, siinä maku pähkinänkuoressa. Ach so, takahampaista löytyy tosiaan pähkinä purtavaksi, sellaista brittiläistä vivahdetta saadaan loppuliukuun mukaan. Olikohan tämä nyt ihan  tarkoitetussa kunnossa?

Missä on tropiikki? Missä on eksotiikka? Vai onko Ever Afterin tarkoitus muistuttaa enemmän avioliiton loppua kuin alkua? Aika – kynnenjäljet ihollasi.

Share

Kommentoi