Wesala Brewery -trilogia: Nimensä velvoittama jatkojuoma

Hollolassa, jossain Soramäen ja Vesalan rajapinnoilla majaansa pitävä Wesala Brewery on kotipanimo, joka ei session-oluista piittaa. Vesa Kotinurmi, mies Wesalan takaa kertoikin, että hän ei juuri tissuttele olutta, joten tehtailee mieluummin isoja ja maukkaita juomia niihin hetkiin, kun voi rauhassa nautiskella sen yhden ja ainoan.

Muutama viikko sitten Kotinurmi otti yhteyttä ja tarjosi joitain tuotteitaan maisteltavaksi, olinhan somessa kuolannut miehen perä… oluiden perään. Kasissa kilkatti neljä pulloa erilaisia herkkujuomia, joista tässä juttusarjassa käydään läpi kolme. Kolme siksi, että neljäs pullo oli vain puoliksi täynnä/tyhjänä samana päivänä pullotettua Imperial Stoutia. Se tuli hotkittua miltei samoin tein parempiin suihin ilman sen suurempia muistiinpanoja. ”Mahtava kahvinkorvike”, kuului kanssanauttijan kommentti. Summatkoon se tuon maistuvan oluen. Sitten asiaan.  

(Kävin muuten syksyllä tutustumassa Wesalan tiluksiin kotipanimoillan merkeissä, käy lukemassa jos kiinnostaa: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/kotipanimokarkelot-katseilta-kateissa).

Rairai – Double IPA | ABV 8,2% | IBU 70

Nimestä voisi päätellä jo, että rukiista tupla-IPAa olisi tiedossa. Ja oikeassahan se sisäinen matlockini taas oli. ”Pot Still – Rye” lukee etiketissä, alun perin ilmeisesti viskimaltaaksi tarkoitettu, sen enempää en jaksa selvittää.

Humalasortimentti on herkullista luettavaa: Magnum, Simcoe, Centennial, Citra ja El Dorado. Minkälainen humalamörkö sieltä on oikein tulossa?

Tumman punainen ulkoasu (kuva oli julkaisukelvoton) herättää kiinnostuksen koreudellaan. Tuoksussa greipillä ryyditettyä mansikkahilloa, usein tavattu elementti ruispohjaisissa ipoissa. Maku antautuu sitten täysin mansikkahillon vietäväksi, jotain samaa kuin Hiisin vastaavissa keitoksissa. Onneksi tuo hilloisuus toimii vahvemmissa IPA-nousukkaissa, vaikka Rairai olisi voinutkin hieman enemmän kerätä runkoa ympärilleen.

Hillon tahmaisuudesta tarvotaan kuitenkin nopeasti jenkkihumaloituun greippimetsään ja mänty(omena)tropiikkiin, erittäin miellyttävä loppuliuku. Myös katkerotasot ovat kunnossa, itse asiassa niiden purevuus pääsee paikoin jopa yllättämään.

Ruis ei ole oma suosikki raaka-aineeni, eikä se tässäkään toiminut täydellisesti. Todella maistuva olut kuitenkin, jonka hillomaisuus ja kovat katkerot pelasivat hyvin yhteen. Kovin tuorettahan (pullotettu 17.03.17) Rairai vielä oli, että kehitystä varmasti tapahtuu suuntaan jos toiseen.

Share

Kommentoi