What’S OPP Helsinki - Minäkö hippi?

Mitkä seikat tekevät hyvän olutfestivaalin? Vielä tovi sitten olisin sanonut, että millään muulla kuin maistuvalla oluella ei ole mitään merkitystä. Tämän kesän jälkeen näen asian kuitenkin hieman eri valossa, sillä vaikka Lahen SOPP päättyikin epävireisissä tunnelmissa, niin se oli silmät aukaiseva kokemus myös positiivisella tavalla: olutkulttuuri voi olla kaunis sisältäkin. Ja kun sisälle on päässyt, vaikka vain hetkeksi, niin se on palkinnut ihan eri tavalla kuin peränurkassa oluiden ryystäminen pikkurilli pystyssä ja hampaat irvessä.    

Kuva: Anniina Nurmi

Kuulostaa nyt siltä, että olen myynyt periaatteeni ilmaista olutta vastaan, hippiytynyt ja alkanut vihaamaan ihmisiä vähän vähemmän. Jälkimmäinen väittämä on omalla tavallaan ihan totta, sillä tuntuu, että olen löytänyt tämän vuoden aikana enemmän samankaltaisesti (oluesta) ajattelevia ihmisiä kuin edellisen vuosikymmenen aikana yhteensä, ja sitä myöten persoonana avautunut selvästi. Kuten muutama ystäväkin on huomauttanut, en kammoksu enää sosiaalisia tilanteita.

Suhtaudun olueen välillä liiankin intohimoisesti, mutta en ikinä ole kokenut sitä ”hörhöpöydän arvostelulautakuntaa” omaksi porukakseni. Nyt kun olen ollut muutamissa tapahtumissa töissä ja päässyt tutustumaan suljettujen ovien takana tekijäpuolen ihmisiin, niin tuntuu että näkemykseni olutkulttuurista osuvat yksiin paljon paremmin heidän kuin reittaajien, tikkaajien sekä muiden analysoijien kanssa. Ja onhan se toki ollut alusta asti selvää, että Bönthöö bönthööstä ei kovin vakavasti otettavaa ”reittausblogia” saa tekemälläkään. Jääköön se homma fiksummille.

Ägräsin GT - Suomen paras?

Mihin tämä kaikki sitten liittyy? Siihen, että viikonloppuna pidetty Helsingin Suuret oluet, pienet panimot -turnaus oli paras festarikokemus elämäni aikana. Se liittyy siihen, että en raapustanut riviäkään muistiinpanoja, en sanaakaan olutarvosteluja, en ainuttakaan negatiivistä kommenttia… Ja se oli aivan helvetin vapauttavaa. Varmasti tulen kirjoittamaan vielä ihan sellaisia perinteisiäkin tapahtumaraportteja, joissa ruoditaan juomia sekä puitteita kovalla kädellä, mutta en nyt. Nyt kirjoitan kiitos. Kiitos kollektiivisesti kaikille, tee tiärättee…

---

SOPP Helsinki tiivistettynä:

MoonTV:n Ei bönthömpää jatkoi festariraportointia: New England IPAa Mika Oksasen kanssa, sahtia Pekka Kääriäisen seurassa, gin toniceja Teerenpeliltä ja Ägräsiltä sekä paljon sössötystä ja hössötystä.

Ruosniemen päivittäin vaihtuva erikoiskegi räjähti upeasti yleisön päälle, onneksi oli videokamera tallentamassa kaiken. Vieläpä lähietäisyydeltä. Mustikkaberliineri muuten lähti pesussa irti kolmesta raidasta, huh.

Maistilan paljastus

Lahtikko-zine ilmestyi myös perjantaina, painopaikan töppäilyn takia hieman vajavaisena ja virheellisenä tosin. Sitä kuitenkin meni parin päivän aikana kaupaksi niin paljon, että lauantai-iltana oli pakko pistää lappu luukulle. Hiisi ja Donut Island mahdollistivat taas kerran lehtikaupan tiluksillaan, kiitos.

Lapun luukulle löi myös Fat Lizard, joka myi itsensä tyhjäksi jo perjantaina. Ankle Slapperin 360-tölkki oli muuten kätevä, ilmeisesti ensimmäinen Suomessa. Siitä videolla kuitenkin lisää myöhemmin.

Sold out oli myös Suomenlinnan sekä Donut Islandin mahtava Hazy Isles. Ja sahtikin oli ehtynyt jo kolmantena päivänä. Viihdyttävä tiski silti, heh.

Yöllinen hopinaattorihetki maistui kesältä

Takahuoneen tupakkapaikka ja sen käyttäjät tulivat tutuiksi. Moi vaan tätäkin kautta.  

Eräs työntekijä sai järjestyksenvalvojilta kaasut naamalle yön pikkutunneilla ja joutui putkaan, kun kahva-apinat olivat provosoituneet muutamasta poikkipuolisesta sanasta. Myös Lahen festeillä oli ongelmia parin järkkärin kanssa, jotka huusivat ja tönivät asiakkaita, kun sana ei heti tehonnut. Väkivaltaiset kusipäät eivät noihin hommiin kuulu.

Bryggeri Helsingin vegesämpylä oli ihan maistuva festariruoka lauantaiaamulle, varsinkin kun syöminen oli edellisenä päivänä unohtunut. Muita ruokia en tapahtumassa testaillut, mutta suht perinteistä apetta vaikutti tarjolla olevan. Juomavesipisteestä ISO plussa. 

Uusista oluista jäi mieleen ainakin Bryggerin kaunis sherry-Sofia, kirpsakka Maistila EK 1, Mathildedalin tuhti Vimma Barley Wine sekä hapanmarjainen Andrea Hiisi/Donut-kaksikolta. Toki paljon muutakin, osa käydään tulevilla videoilla läpi, osa jääköön ikuisiksi ajoiksi muistipankkiin. 

Jossain Töölön rannoilla

SOPP-jatkoilta jatkojen jatkoille jatkaminen oli ideana mahtava, toteutuksena myös, mutta sunnuntaina oli yllättäen ryytynyt olo.

Jatkojen takia ”myöhästyin” myös yöbussista, joten jätin painavat kapsäkkini alueella. Sunnuntaina sitten puolenpäivän aikaan niitä hakiessa mietin, että kai sitä vielä pari olutta voisi napata. Ihan kiva seiska miikka ideana.

Radbrew'n tiskistä on tullut melkoinen turvasatama näissä hommissa.

Sunnuntaille venytetty aukiolo ei tuonut paikalle vaeltavia ihmismassoja, sillä siinä vaiheessa kun päätin luovuttaa olutlasini eteenpäin, niin kovin väljää oli. Ehkä ensi vuonna mahdollisesta jatkopäivästä voisi ilmoittaa hieman aikaisemmin kuin viikkoa aikaisemmin. Eivätkä läheskään kaikki panimot olleet enää pyhäpäivää halunneet oluelle edes pyhittää.

Muuten ihmisä oli ainakin pe-la tungokseen asti ja kävijämääräennätykset paukkuivat taas kerran. Kuten myös panimoiden määrä, ja kasvamista on suunniteltu Suomen kaupunkien lisäksi Eurooppaan, eli Suuret oluet, pienet panimot porskuttaa eteenpäin viidentoista vuoden kokemuksella.

Oulun SOPPissa sitten seuraavaksi, ehkä sieltä saa hieman seikkaperäisempää reportaasiakin aikaiseksi.

 

Share

Kommentoi