White Trash Bönthöö

Jos tiedät, mitä ovat lifestyle-blogit, tiedät todennäköisesti myös, mikä on White Trash Disease. Nykyään WTD-lyhenteellä itsensä esittelevä blogi on ollut Suomen luetuimpia jo ties kuinka monetta vuotta ja suunta on edelleen ylöspäin – hyvänä esimerkkinä paras lifestyle-blogi -titteli 2016 Blog Awardseissa. Viime vuoden lopulla WTD:tä käskyttävä Nata avasi ovensa vieraskynäilijöille WTD Open -juttusarjan muodossa, ja koska minä olen lukija sekä haluan tuoda olutkulttuuria yhä lähemmäs ”tuulipukujuopottelijaa”, niin päätin ottaa Nataan yhteyttä. Hakemus meni läpi, tulos on nyt silmiesi edessä. Tai itse asiassa kaksi tulosta, sillä koska en osannut päättää aihetta, niin kirjoitin parikin vaihtoehtoa ohjeistuksella ”suht lyhyitä ja suht kevyitä tekstejä aloitteleville olutharrastajille”. Toinen juttu löytyy siis alta ja toinen WTD-linkin takaa, käykäähän kurkkaamassa: http://wtd.fi/wtd-open-olut-suomen-abc/

Oksennuksen juominen muovituopista lähiöräkälässä, räätälöity puku pykälässä illastaminen fine dining -ravintolassa, nuotin vierestä lurittelu karaokeluolassa, tappelun aloittaminen snägärijonossa tai ”jonkun kivan makean drinkin” pyytäminen baarimikolta täpötäydessä yökerhossa, kaikelle on aikansa ja paikkansa. Myös olutravintoloilla on omat kirjoittamattomat sääntönsä ja tapansa toimia. Idiootteja on toki kaikkialla, tiskin molemmin puolin, mutta kun muistaa seuraavat asiat, niin kaikilla on edes vähän mukavampaa.

Älä ole asiantuntija. Se on tosi kiva, jos sä osaat kertoa, mikä ero on pohjahiivalla ja pintahiivalla. Henkilökunta tietää sen myös varmasti. Ja jos ei tiedäkään, niin tapahtukoon se koulutus jossain muualla, kuin täyden baarin tiskillä. Myöskään oluttyyleistä kiistely ei kuulu tiskille. Ratebeer sanoo sitä ja Olutopas tätä. Asiaa voi ja pitääkin kysyä, jos se mietityttää, mutta Wikipedian esille kaivaminen ei auta asiaasi.

Älä juo pullosta. Tai siis juo toki, jos ostat Solia, Coronaa tai muuta vesikaljaa, johon tipautetaan viipale limeä tai sitruuna vielä sekaan, mutta vähänkään parempi olut vaatii oikean tarjoiluastian. Snifteri, trappisti, tulppaani… useammalle oluttyylille löytyy omanlaisensa lasi. Harvassa ravintolassa tosin lasikirjo on kovinkaan kattava, mutta edes se peruspintti on parempi kuin kymmenen prosenttisen Imperial Stoutin ryystäminen brutaalisti pullonsuusta.   

Älä möykkäröi. Olutpubit ovat useimmiten rauhan tyyssijoja, joissa ihmiset nauttivat juomistaan omissa oloissaan tai pienessä seurueessa. Joku lukee kirjaa, joku arvostelee oluita nettiin, joku on ensitreffeillä jne. Musiikki soi hiljaisella tai sitä ei ole. Toki poikkeuksiakin löytyy ja viikonloppuisin volyymi nousee pakostikin, mutta yleensä olutbaarit ovat paikkoja, mihin ei ehdoin tahdoin kannata lähteä möykkäämään. Se häiritsee henkilökuntaa ja eritoten se häiritsee muita asiakkaita, jotka haluisivat vain nauttia olostaan ilman sen suurempia häiriötekijöitä.

Älä juo bulkkia. Vaikka se oma lempimerkkisi olisikin Karjala, niin harvassa (laadukkaassa) olutravintolassa on bulkkiolutta tarjolla, joten sen perään itkeminen on turhaa. Vaihda paikkaa, jos valikoima ei kelpaa tai sitten se parempi vaihtoehto: tilaa jotain uutta. Vaaleita lagereita on muitakin kuin ainaiset karhut ja lapparit. Kokeile jotain pienpanimolageria. Jos pelottaa, niin pyydä kyypparilta pieni maistiainen muutamasta oluesta ja tee niiden perusteella päätös. Sen Karjalan ehtii tosiaan juoda takaisin tölkki kerrallaan vaikkapa seuraavana viikonloppuna – jos et sitten innostu ostamaan vaihtelun vuoksi vaikka paikallista pienpanimo-olutta sen ainaisen mäyriksen asemesta.  

Älä pelkää. Tämä on se kaikista tärkein sääntö. Vaikka kaltaiseni olutelitistit ja pönöttävät harmaahapset sössöttävät netissä väkinäisistä säädöksistä sekä etiketeistä, niin unohda ne kaikki. Sinun ei oikeasti tarvitse tietää yhtään mistään mitään asioidaksesi olutkippolassa, henkilökunta on siellä sitä varten. Ja jos tiskin taakse on sattunut eksymään ylimielinen kusipää, joka ei ymmärrä asiakaspalvelusta hölkäsen pöläystä, niin älä lannistu. Me kaikki olemme aloittaneet jostain ja kun ne ensimmäiset hidasteet saa ylitettyä, niin olut kyllä palkitsee kaiken vaivannäön. Rakenna oma olutkulttuurisi!   

Share

Kommentoi