Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Napsahti tovi sitten sähköpostiin kutsu Oluthuone Lehdon avajaisiin, vaikka itse pubihan on ehtinyt olemaan jo virallisesti auki jokusen viikon. Sama kai se toki on juhlia jälkikäteenkin. Sain myös sovittua palaverin Helsinkiin samalle päivälle, joten hyppäsin iloisena, mutta läpimärkänä linja-autoon heti aamupäivästä, aukeaisivathan Lehdon ovet kutsuvieraille jo kolmelta, joten piti maksimoida hyöty.

Lehto on Delifoxin uusin tulokas, joka sijaitsee edesmenneen Annankadun William K.:n tiloissa. Yksi ketjuolutravintola korvasi siis toisen Punavuoren ruuhkaisilla olutmarkkinoilla. Nimensä kippola on saanut omistajasuvun patriarkan, suomalaisen olutalan uudisraivaaja Juha Lehdon mukaan. Ulkoasultaan baari oli muuttunut jonkin verran; takaseinälle siirtynyt tiski, etutilassa olevat rumat terassikalusteet, takahuoneen ”Juhan nurkkaus” oluttupapenkkiryhmineen sekä Englannille ja Belgialle teemoitetut mukavat loossit (joista ensin mainitussa istuin muuten koko illan). Varsinkin tuo takahuone oli jätetty miellyttävän tummaksi ja olutpubimaiseksi, mutta kokonaisuutena Lehtoa voisi kuvailla sillisalaattimaisen tyylittömäksi, niin hyvässä kuin pahassakin. Vieraita ei kovinkaan paljoa ollut paikalle saapunut, olihan kyseinen loppuviikko/viikonloppu täynnä kaikenlaisia kissanristiäisiä. Jokusen olutvaikuttajan sekä blogikollegan kuitenkin tunnistin, jälkimmäisten kuviin päädyin myös istuessani omassa pimeässä peränurkassani. 

Ilmaisen juoman ja ruoan takia sitä kuitenkin tällaisissa tilaisuuksissa käydään, joten olutta oli haettava lasiin ennen tarkempia huomioita. Hanat ja pullot olivat hetken aikaa vapaata riistaa, itse aloitin ”urakan” Victoryn Vital IPAlla. Tyylikäs jenkki, katkeroa ja hedelmää, ihan vähän alkoholi puski läpi, vaikka vahvuutta "vain" 6,5%. Ihan muikea aloitus kuitenkin.

Tarjolla oli pikkupurtavaa, joista ainakin savulohileipäset maistuivat kernaasti. Juomavalikoima (pullot omassa listassaan tiskillä ja hanat totutusti liitutaululla seinällä) ei ainakaan tässä vaiheessa herättänyt kiimaa paatuneessa harrastajassa, mutta ymmärsin, että sortimentti kyllä kasvaa ajan myötä. Henkilökunta vaikutti asiansa osaavalta ja oikeinkin palvelualttiilta. Oliko kyseessä sitten kutsuvieraita varten opeteltu hymy vai vaan luonnollista miellyttävyyttä? Veikkaan vahvasti jälkimmäistä.

Leipien palanpainikkeeksi valikoitui pullolistalta Ballast Pointin klassisen Sculpinin Pineapple -versiointi. Oikein mukava haku, sillä tuota ananasta olen jo pitkään halajanut päästä maistamaan. Pohjalla oluessa on siis panimon Sculpin IPA, kovin arvostettu tyyliniekka, jota on tällä kertaa lähdetty maustamaan ananaksella. Greippi-versio oli todella hyvää, varsinkin hanasta, mutta habanerolla ryyditetty taas ihan silkkaa huumorihassuttelua. Ananas omia lempihedelmiä (kyllä, myös pizzassa!), joten odotin tältä variantilta raikkaan mehukasta ulosantia. Mehukasta ja kovin hedelmäistä toki, mutta pohjalla vellova IPA oli jo selvästi parhaat päivänsä nähnyt, eikä sinänsä yllättävänkin isoa roolia näytellyt ”mäntyomena” saanut nostettua kokonaisuutta pinnalle. Liikaa karamellisoitua mäntyä, liian vähän raikasta hedelmäsalaattia.

Muita itselleni uusia oluita en enää listoilta löytänyt, joten päätin testata uusiksi Mallaskosken Black Imperial Ryen. Mallaskoski muuten huomattavan näkyvästi Lehdossa esillä, mikä toki on luonnollista, sillä Captol Investin allehan hekin kuuluvat, siinä missä Delifoxkin. Mutta sitä juomaa... 11,4%, ruisvetoinen musta olut, jonnekin Imperial Stoutin suuntaan tuo kumartaa. Aikoinaan festivaaliolosuhteissa ihan maistuvaksi tuomittu, mutta nyt vaivasi alkoholi(smi), 11,4% maistui aivan liikaa. Äklöä liköörimäisyyttä, pistävää alkoholia, mutta samalla ohutta runkoa. Oheen syöty savukala kummitteli myös maussa. En tiedä oliko se hyvä vai ei, mutta kala tuntui polskivan vielä syljen seassa. Onneksi lämmetessään olut alkoi luovuttamaan kahvia, suklaata, kuivattuja hedelmiä... you know the deal. Ruis oli vahvana hänessä ja ehkä sen tuoma karkeus ei vaan lopulta toimi tämän tyyliseen juomaan, vaikka lopulta ihan maistuva olikin.

Kun olin jo hyvää matkaa syventymässä imperiaalisen ruisoluen saloihin, niin pöydän viereen asteli kaksi virallisen näköistä pukumiestä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut erityisen hyvin pukeutuneita kahva-apinoita, jotka olivat tulleet heittämään tässä vaiheessa jo hieman humaltuneen bloggaajan Helsingin sateisille kaduille selviämään, vaan Captol Investin Teemu Lehto sekä Delifoxin Markku Orasmaa, toimitusjohtajia kumpainenkin. Kovia nimiä siis. Mukava oli hetki rupatella miesten kanssa, toki Oluthuone Lehdosta ja sen valikoimasta, mutta pääsinpä hieman myös mainostamaan omia tekemisiäni (eritoten Lahtikko-zine vaikutti kiinnostavan), kun kyselivät, että mitäs miehiä sitä ollaan. Arvostettavaa, että johtoporras kävi tutustumassa vieraisiinsa, myös meihin vähäpätöisempiin.

Jano tuli jännityksestä, joten lisää juomaa tiskiltä. Great Divide Hercules ollut pariin otteeseen todella herkullista hana- sekä pullotuotteena, mutta viime keväänä Mikropanimozufé-lähetyksen yhteydessä juotu rumasti vanhentunut yksilö oli melkoista kuraa. Nyt valui kuitenkin kunnon kamaa hanasta; ananasta, mäntyä, sitrusta, karkkia. Tuhti ja tasapainoinen.

Tässä vaiheessa muodikkaasti myöhässä ollut ”radiokollegani” ennätti myös paikalle ja aloitti kirimisen. Itse otin vielä toisen Herculeksen ja session loppuun pullollisen Põhjalan Mets -black ipaa. Pesakondin pohjalle rakennettu, nyt vaan volyymitasoa nostettu 7%:in. Metsään menty tässäkin, niin maussa kuin kaikessa muussakin. Pistävää kuusijuhlaa, pöpelikköön homehtunutta mustikkaa ja ikävän tunkkaista sitrusta. BIPA, niin harvoin arvomme kohtaavat.

Kaiken kaikkiaan mukava tilaisuus ja Lehto jätti itsestään miellyttävän kuvan. Varmasti tulee Punavuori-visiiteillä Annankadullakin piipahdettua, ainakin jos saavat juomavalikoimaansa hieman petrattua.

P.S. Loppuiltaan kuului vielä mm. Põhjala Cellar Series - Valge Öö PX Ølhus Københavnissa, joka oli kaikessa sherrymäisessä tasapainoisuudessaan huomattava parannus perusversionsa liuotinmaiseen rusinaviinaisuuteen. Ei missään nimessä kuitenkaan kovin fiksu yömyssy, tai siis "yömyssy", sillä viimeistään Valge Öön 11,9% tekivät seuraavan päivän OlutExpoon heräämisestä piirun verran vaikeampaa.

 

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Kirjoittelin reilu kuukausi takaperin Saimaan uunituoreista Brewer’s Special -sarjalaisista, jotka hajosivat käsiini kuin elämä. Lisätietoja tuolta: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/saimaa-ja-epaonnen-tolkit. Nyt päätin kuitenkin niellä ylpeyteni ja antaa noille epäonnen oluille uuden mahdollisuuden, sillä lähimarketti oli ottanut ne kylmähyllyynsä ja hintakin oli oikein kilpailukykyinen 2,89€ per purnukka. Törpöt siis reppuun ja kohti Sopenkorven luonnonkauniita kujia, joilla thai-hieromot, kirpputorit sekä kuntosalit pitävät ihmisten perustarpeista huolta. Ja tietysti kaikkien lahtelaisten bändien treenikämpät.

California IPA sai luvan aloittaa kropan nesteyttämisen, vaikka viileä olut ei nyt ehkä jääkaappikylmän treenikämpän olosuhteisiin parhaiten toiminutkaan. Mutta kyllä se tunnelma siitä sitten lämpeni. Maku yllättävänkin hedelmäinen, sellaisella mehukkaalla tavalla. Hyvä aloitus. Sitrusta ja etelän eksotiikkaa, ehkä myös havuisuutta. Katkerotaso ei päätä huimaa, mutta pelaa kokonaisuuden kanssa hyvin yhteen. Lopussa esiin nousee pieni epämääräisyys, jopa bulkkimaisuus, mutta se väistyy onneksi nopeasti ja suuhun jää miellyttävä jälkimaku. Runkoa oluessa on standardi Session IPAlle ihan reilusti ja makea maltaisuus pyöristää California IPAa kauniisti. Pientä sellaista ”suomitwistiä” tämän jenkki-ipan taustalta löytyy, mutta treenioluena ehdottomasti kärkipäätä ja varmasti tulee tartuttua tölkkiin uudestaankin – pitää vaan tarttua hellävaraisesti, ettei käy taas kehnosti. EI JATKOON / JATKOON

Sitten seuraavaa tuotetta liukuhihnalle, bikinipimu on korvattu (tappaja)hailla tölkin kyljessä, joten jotain ärhäkämpää kamaa voisi kuvitella olevan tulossa. Eikä mitä, siinä missä California IPA tarjoili makean mehukkaita etelän hetelmiä, niin Pacific Pale Alen anniksi jää olla maanläheinen ja tylsä maalaisserkku. Tunkkaista, parhaat päivänsä nähnyttä sitrusta, karamelliä, roskiksesta kaivettua hedelmäisyyttä ja alahyllyn kekseistä rakennettu mallaspohja. Loppua kohden olut käy jo todella epämiellyttävän tunkkaiseksi, eikä tee edes mieli tyhjentää loppulimoja suuhun. Toista basistiamme lainaten: ”tää on tämmöstä luumukaljaa”. EI JATKOON / JATKOON

 

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Tänään on todellakin se päivä, kun Lahtikko-zinen kakkosnumero ilmestyy ihmisten ihmeteltäväksi. Lahesta lehteä saa ostaa heti aamupäivästä Puoti -puodista ja Helsingissä voi shoppailla Pien-myymälässä sekä tietysti virallisella pääkallonpaikalla, Kaapelitehtaan OlutExpossa, jossa Lahtikko-kioski on pystyssä koko päivän. Meidät löytää siis Hiisin ja Moestue & Caskin yhteistiskiltä aina valomerkkiin asti. Lahtikko-lasinalusia sekä -t-paitoja on myös tarjolla lehtien lisäksi, kaikkea niin kauan kuin tavaraa riittää.  

” C U When U Get There”

- Coolio

P.s. Käykäähän seuraamassa Lahtikko-zineä myös Instassa: @lahtikkozine

Share

Pages