Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Vanha ystäväni, kutsutaan häntä nyt vaikka Hölmiksi, täytti viime viikolla kolmekymmentä - onnea vielä kerran. Vaikkei mitään paardeja pitänytkään alun perin olla, niin neiti päätti lopulta kuitenkin pyöräyttää pusakkansa ympäri ja järjestää kunnon ilkamat Malski Areenalla (paikka, jonka näen avatessani sälekaihtimet). Heräsin lauantaiaamuna melko tukkoisessa kunnossa ja olin jo skippaamassa juhlallisuudet, mutta jokin sisälläni sanoi kuitenkin ei ja päiväkaljan myötä sain myös hieman virtaa ruumiiseeni. Muutama viesti vanhoilta kavereilta, joille olin aloittelupaikan luvannut, sai myös miehen ottamaan itseään sarvesta kiinni ja laittamaan oluet kylmään sekä hittibiisit soimaan.  

Kello löi viisi, summeri soi ja sokka oli irti. Alkuun Left Hand Fade To Black, Alkosta jokunen päivä aiemmin noudettu jenkkistoutti, tarkemmalta tyyliltään Vol 1. on kai Foreign Stout. Vierasperäinen tuo olikin, sillä jo tuoksu puhui vierailla kielillä. Laktoosimaista makeutta, jopa apamaista hedelmäisyyttä, eikä oikein mitään, mikä viittaisi miltei 8,5%:seen stouttiin, jota myös imperiaaliseksikin on jossain tituleerattu. Ei viitannut oikein makukaan, sillä pientä paahteisuutta lukuun ottamatta olut kumisi tyhjyyttään hedelmämaitoisen keveyden keinoin. Lopussa vielä metallin hohtoinen vetisyys feidasi juoman yhä syvemmälle pimeyteen. Jotenkin tuntuu, että joko olut tai juoja oli pilalla, sillä en allekirjoita juurikaan netin vääräleukojen arvioita. Niin käy joskus.

Piti vielä yksi juomapullo korkata ennen kuin kolmikkomme uskaltautui jalkautumaan Malskin loskaisille kujille. Matkaa juhlapaikkana toimineelle Malski Areenalle oli siis huimat sata metriä, mutta jo sillä matkalla onnistuin kastelemaan sukkani. Noh, onneksi ne pystyi käydä kotona vaihtamassa samalla kun haki lisää juomaa. Ach so, tuo jo mainittu juomapullo. Stadin Joulukinkku Portteri (sic). Jos edellinen stoutti oli outo lintu tyylissään, niin sitä samaa voisi sanoa tästä uunituoreesta stadilaisesta portterista. Kuukausi takaperin Stapalta korruptiona saatu pullo kun sisälsi kaikkea muuta kuin joulukinkkua. Missä savu, missä lihaisa runko, missä maku? Vienoa greippisyyttä, hampaissa kolahtelevaa metallia, vetistä runkoa (markettikamaa) ja ruman ruskeaa ulkoasua. Olipa kehno esitys.

Parin pettymyksen jälkeen oli aika asettaa silmään hieman isompaa vaihdetta. Pakolliset onnittelut ja skumpat kun oli saatu alta pois, niin lasiin kaatui Emelisse / Bad Hair White Label Barley Wine (Yura / Old Pulteney). HUH! Aivan käsittämättömän kova tuotos, taas kerran. White Label takaa totta tosiaan laadun. Kunnon tökötti kyseessä, paksua ja venyvää karamellia, savuavaa puuta tasapainottamassa ja kahvimaista paahteisuutta enemmän kuin kahdessa edellisessä litkussa yhteensä. Näitä olisin voinut juoda enemmänkin.

Emelissen monsterin jälkeen keskityin enemmän bailaamiseen kuin olutnörtteilyyn (Uinta Baba oli vetinen, Mufloni IS pyöristynyt, Urbock jumalainen…), sillä oli mukava nähdä vanhoja sekä uusia tuttuja, tanssia diskovaloissa Melrose Place-pätkien pyöriessä screenilla ja sössöttää tupakkapaikalla mm. Lahen ravintolaskenestä sekä Lahtikon tekemisistä. Ilta jatkui vielä pienen ämpyilyn jälkeen Torveen, jossa Jartun eläkebileet olivat yhä täysissä tohinoissa. Join yhden Jartun pullosta ja kiitin toista Jarttua näistä vuosista. Litkut lärviin! 

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Pienen tauon jälkeen taas Kouvostoliiton kotioluiden parissa. Tapasin syksyllä lahtelaistuneen Tuopin ääreesä -skribentin Metron vielä kipeän lämpimänä hohkaavilla raunioilla, joita Jormaksikin nykyään tituleerataan. Uhmasimme kuitenkin luontoamme ja viittasimme kintaalla suomalaiseen makuun räätälöidyn karaokekippolan tanssiinkutsulle talsiessamme kauppahallin läpi kohti kaupungin ”parempaa puolta”. Toisin sanoen täsmäiskumme kohteena oli minuutti sitten ovensa aukaissut Brygga, jossa jaoimme tuopin ääressä (pun intended) (epä)kristillisesti uhrilahjamme; lehti sulle, olutta mulle.

V-ektori on tekijänsä mukaan ns. jämä-Pale Ale, eli siihen on käytetty vähän kaikkea, mitä kaapista löytyi. Jonkinlainen olutversio pyttipannusta siis. Ja minähän pidän pyttipannusta, pidänkö siis tästä oluesta? Vastaus: kyllä. Kyseessä siis selvästi Amerikkaan kumartava Pale Ale, eli APA. Ohramaltaan lisäksi käytetty myös vehnäistä versiota sekä kaurahiutaleita, jotka pehmentävät muodokasta runkoa entisestään. I like big beers and I cannot lie! 5,8% tuntuu isommalta kuin onkaan.

Tuoksu on jumalainen. Kaikista rei´istä uhkuvaa hedelmäisyyttä, joka tihkuu myös sieraimien kautta suuhun. Tropiikki on kuuma ja sitrus kipristelee poskissa. Kuten sanottua, runkoa on taustalla riittämiin, mutta V-ektori kelpaisi juojallensa myös silkkana humaljumalmehuna, sillä niin vastustamatonta tuo raikas hedelmäisyys on. Kai sitä voisi jopa Kouvostoliiton ”talonmauksi” sanoa, sillä ainakin humalavetoisimmissa tuotteissa hedelmä on ollut herra ja hidalgo. Katkerotaso on mitoitettu APAn tarpeille sopivaksi, sitä siis voisi olla hippasen enemmänkin, mutta kyllä tuo kuudenkymmenen EBUn tarjoama puraisu vie pitkälle. Hieno olut kerta kaikkiaan ja oikeastaan loppulasissa kelluva ”muju” on ainoa asia, mistä pääsee rokottamaan (pullossa käyvää sorttia kun oli ilmeisesti hieman vahingossa päässyt syntymään). Lisää, kiitos.

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Long time no see. Pitkästä aikaa tällä porukalla palaveeraus Bryggassa, tai ylipäätään missään. Ehkä tossa loppuvuodesta kehtaa jotain jo kertoakin, eikä tarvitse enää olla cock tease. Noh, oli tapaaminen mitä tahansa, niin se tapahtui pubissa ja siellä oli uusia oluita tarjolla. Kinn on Norjasta ja se on käppäinen panimo. En edes jaksa tarkastaa, että monennet kinnit olivat lasissa, koska ihan sama.

Kinn / CAP Don’t Mention the Hops: Kollabo sai kunnian aloittaa session. Alussa ihan kivaa sitrusta, ehkä jopa trooppisempaa hedelmäedustajaa, mutta sitten… "German-style IPA" lukee kuvaus, käppästail-APA tuntuu kuvatus. Loppulasi silkkaa vettä ja oljenkortta, eikä oikein mistään tule mitään. 5,5% tuntuu low alcohol-tason vesitykseltä.

Kinn Plyr: Sama panimo, vielä huonompi olut. Itseasiassa niin kehno belgiklooni (dubbeli), että jopa nauratti. Marjaa, liimaa, moi Tarja, viinaa… Tylsähkö tyyli, epäkelpo edustaja. Viinaista (7%), silti vetistä. Kova suoritus.

Beavertown Gamma Ray: Tämä on kaikkea sitä, mitä Don’t Mention the Hops ei ole. Maistuva humalmehu.

Jälkilöylyt: Juttelin viereisessä pöydässä istuneen puolitutun neidin kanssa palaverin jälkeen ja kyselin hieman Bryggan uudistuneesta ilmeestä. Alla muokkaamattomia sitaatteja ”huolestuneelta kansalaiselta”.  

”Peilit vessoihin, ja nopeesti sittenkin. Miten kukaan laittaa meikkiä täällä!”

”Parantunut joo, muttei silti viihtyisä. Mitä ihmeen roskia täällä roikkuu katossa?”

”Mustat seinät pois, ei tää mikään yökerho ole. Vaaleempaa ja kotoisampaa, olutpubipersoonaa.”

 

Share

Pages