Ladataan...

Alko se vaan kasvattaa olutvalikoimaansa; reilu kymmenen kotimaista pienpanimotuotetta tuli kuin varkain hyllyyn, Arkadiaan pamahti kerralla kunnon mälli eri(ko)koisia oluita ja tilausvalikoima laajenee viikoittain. Founders sementoinut itsensä kyllä tukevasti monopolin hyllyihin ja taas tykitellään tuotetta tilausvalikoimaan, tällä kertaa IPA-kärjellä. Mosaic Promise pitää sisällään 5,5 prosenttia ja 50 ibua hintaan 4,98€. Nimensä olut saa valmistusaineistaan, eli Mosaic-humalasta sekä Golden Promise-maltaasta.

Kaunis olut, kultaisen keltaista, keltaisen kultaista. Tuoksussa vahvasti sitruunaa ja yllättäen mallasta, jopa hieman pilsmäistä rapsakkuutta. Yllättäen siksi, että näinkin miedon jenkki-ipan mieltää lähtökohtaisesti yhden tempun humalamehuksi. Eikä siinä toki mitään pahaa ole. Maku jatkaa rapeana, mallas on siinäkin mukana, muttei läheskään niin tasavertaisena enää. Sitrusmainen humalointi saa sävyjä myös ananaksesta sekä hedelmäkarkeista. Suutuntuma on ohuehko, mutta kyllä sieltä raikkaan viljainen pohjavire löytyy. Miellyttävä ja todella helposti juotava (Session) IPA, mutta tuolla hinnalla ei näitä yhtä enempää tarvitse ostaa, sillä esim. saman panimon All Day tai Centennial hoitavat saman homman paremmin ja selvästi halvemmalla.

 

Share

Ladataan...

HUOM! Tämän postauksen kuvasta tuli useampikin kysely, joten päätin nyt kertoa tässä kaikelle kansalle, että kyseessä on silkka lavastus, jonka piti viattomasti liittyä alta löytyviin tekstinpätkiin. Tiesin kyllä, että vitsi oli huono, mutta ajattelin porukan tajuvan kyseessä olevan vehnäjauhoja, ei mitään muuta. Jokainen tehkööt omalle kropalleen, mitä haluaa, mutta itse en ole nuoruuuden "kannabispiikitysten" jälkeen huumeita käyttänyt, enkä ajatellut nytkään aloittaa. Pahoittelut niille muutamalle ihmiselle, jotka luulivat asioideni olevan vielä hieman huonommin, kuin ne oikeasti ovat. 10 rock vaan kaikille!

"Mitäh? Jaa jaa jaa jaa jaa jaa, juu juu! Mä olen ihan helvetin fiksu henkilö hei.

Kyl sää tiärät saatanan kamera.

Mää laitan oluen tohoo.

Aaika löysää touhua. Kauheat hartiat ja helvetin iso ihminen."

 - Ville Lösönen

Share

Ladataan...

Ilta oli kauniin tumma ja lempeän lämmin, askel vei kohti Teerenpeliä, tuota tällä hetkellä Mastokaupungin ainoata olutravintolaa. Siitä on jo aikaa, kun viimeksi olen paikassa aikaa viettänyt, mutta nyt oli tästä asti aikaa ja muutama lantti myös mammonaa. Terassilla oli täysi tohina päällä, mutta sisällä piisasi tilaa. Tiskin takana tutut kasvot tervehtivät, Metron ja Public Cornerin kautta kulkenut Kaapo oli nimittäin ottanut ravintolapäällikön viitan harteilleen. Pitää toivoa, että miehen kultainen kosketus parantaisi edes hieman Teerenpelin vierasvalikoimaa, kuten teki jo noissa mainituissa paikoissa.

Suurin syy visiittiin oli kuitenkin se, että mainostivat atk:ssa Belhavenin Super Twisted IPAa, jota ei omilta listoiltani vielä löytynyt. Skottipanimon (Greene King -jätin alaisuudessahan tämäkin firma tosin operoi) Twisted Thistle IPA on varmasti yksi maan tunnetuimpia ipoja ja tiedän ihmisiä, joille juuri tuo on SE IPA. Super Twisted ilmeisesti nimensä velvoittamana samoilla jäljillä, mutta isompana. Ja parempana, kuten tulin huomaamaan. Ei se tämäkään täysin omaan makuun osunut, mutta aivan kelvollinen yömyssy. Melko kypsää hedelmäisyyttä, jopa dipamaisia piirteitä (prosentteja kuitenkin ”vain” seitsemän). Alkoholi lämmitti kivasti syysyössä ja kutitteli myös maussa, mutta ihan tyylilleen uskollisesti. Hedelmäsokeria ja kuivaa puuta, lopussa hieman tunkkaista juuresmaisuutta, mutta onneksi vain lopussa.

Lasia palauttaessa jäin suustani kiinni hetkeksi tiskille ja samalla silmäilin kylmäkaappia. Mitään itselleni uutta ei ollut ilmestynyt, mutta hyvälle IPAlle oli tilausta. Päädyinkin siis vanhaan tuttuun, klassikon arvon kai jo ansainneeseen Thornbridgen Jaipuriin. Jokunen tovi sitten ko. olutta sai Lahestakin kolmesta eri ravintolasta samaan aikaan ja esim. Helsingissä tuli vastaan siellä sekä tuolla, joten Jaipuriin ehti jo hieman kyllästyä. Nyt kuitenkin luovan tauon jälkeen iloinen jälleennäkeminen ja oikein maistuva sellainen. Eihän tuo mitään Halcyonia ole, mutta moderni britti-IPA, joka on herkullinen yhdistelmä uuden ja vanhan maailman olutperinteitä. Raikasta sitrushedelmää sekä trooppisempaa edustajaa, kevyt, mutta maistuva mallasrunko, jossa myös lusikallinen hunajaa. Jälkimaku pitkän mäntyinen ja mausteinen. Raikasta ja kovin tuoreen oloista, kiva nähdä taas.

Rahat alkoivat olemaan finaalissa, taas kerran, mutta sain tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. Illanistumisen loppuun vielä talon omaa tuotantoa, jo Lahen SOPPissa hyväksi havaittua sellaista. Le Petit Saison oli maistuvaa silloin ja maistui se nytkin. Tulee ehkä välillä oltua jopa liian tuomitseva Business Cityn nestoripanimoa kohtaan, sillä varsinkin 2016 on ollut Teerenpelille hyvä vuosi, eikä vähiten uusimman Panimon Erikoisen takia. Saison oli hieman lihavammassa kunnossa kuin kesäfesteillä, tuhdin vehnäinen ja hedelmäisen makea, ei uskoisi, että vain 5,3%. Hiiva tuo happamuutta mukaan ja myös selvää pippurista mausteisuutta. Saisonina tämä ei pärjää, sillä joku Imperial Wit kuvaisi olutta kenties paremmin, mutta oluena Teerenpelin kärkipäätä.

P.s. Ihmiset, jotka taputtivat vieressä tapahtuneelle (pelti)kolarille: haistakaapa vaikka paska.

Share

Pages