Ladataan...
Bönthöö bönthöö

 

SAVU
 

myrsky savuverhon takana

etenee kohti pohjoista

kyyneleet tippuvat taivaalta

avaavat kanavan portteja

 

tämä merellinen maisema

on saaria, on laaksoja

ei lieju, eikä saasta

nouse tästä maasta, ei
 

savua, turvetta ja makeaa mallasta

näiden saarten suolaista nektaria

kun enkelit ottavat osuutensa

loppu on puhdasta nautintoa

 

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

”Myöhässä, myöhässä, myöhässä….”, ajatus nakutti takaraivossa kuin pulsaattori. En ole tottunut olemaan myöhässä, mutta tutkimattomat ovat Helsingin tiet. Tai sitten vain pitäisi varata aikaa enemmän liikkumiseen. Sain kyllä ETKO Brewingin etkoilta autokyydin, mutta näin jälkiviisaana pitää myöntää, että julkisilla olisin ollut nopeammin perillä.  

Myöhässä nyt kuitenkin oltiin. Onneksi en ollut ainoa, sillä Hotel Havenin sisäpihalla seikkaili myös muita oluen janoisia etsimässä oikeaa oviaukkoa. Restaurant Haven oli nimittäin piilotettu pihan perällä nousevan Sundmanin talon toiseen kerrokseen, ja siellä piti vielä löytää tiensä kabinettitiloihin. Huh. Saimme kuitenkin synninpäästön puuskuttaessamme paikalle, joten loppu hyvin, kaikki ihan hyvin. 

Guest Brew -illallinen on Helsingin Kaartinkaupungissa sijaitsevan Havenin uudehko konsepti, joka yhdistää hyvän ruoan sekä kenties vielä paremman oluen. Nimensä mukaisesti joku talon ulkopuolinen taho päättää illan olutsortimentin ja sen ympärille keittiö loihtii sitten ruokalajit. Tällä kertaa kunnian oli saanut André Brunnsberg, toimittaja, kansainvälinen oluttuomari, intohimoinen olutharrastaja ja mitä kaikkea. Olutvaikuttajia oli paikalla myös vieraan roolissa, ja olikin mukava nähdä tuttuja naamoja pöydän päässä. Maalaisjunttia kuitenkin hieman jännitti olla kutsuvieraana noinkin hienossa tilaisuudessa, minä kun en kovin usein vieraile luksushotellien fine dining -annosten äärellä. 

Rodenbach Caractère Rouge

---

Tervetuliaismaljana nostettiin Rodenbachin Caractère Rouge. Maineikkaan belgipanimon tuotteet tai niiden tyylit eivät ole oikeastaan koskaan herättäneet suuria tunteita, mutta nyt osui jo lähelle. Makean hedelmäpastillinen ja happaman marjahilloinen. Ei sellaista selvää etikkaisuutta, jota näistä useasti löytää. Kirsikkapuusta tehtyjä karkkeja. Hitto vie, tykkäsin. 

Hirvipastramia, tryffelimajoneesia

Nøgne Ø Skog & Mark II

---

Kun illan isäntä, Havenin Head Waiter Alexander Winberg, sekä kunniavieras André Brunnsberg olivat esittäytyneet, niin oli aika käydä kiinni ensimmäiseen ruokalajiin.

Riistaa lautasella ja metsän henkeä pullossa. Parina hirvipastrami ja Skog & Mark II toimi moitteettomasti yhteen, sillä oluen hunajainen makeus ja metsäinen mausteisuus pyöristivät kauniin punaisena esiintyneen hirven sekä varsinkin paahteisen sipulin makuja. Pelkiltään Nøgne Ø:n mausteliemi oli suht sotkuinen kokonaisuus, kun taas annoksen maut pääsivät terävämmin esille ilman olutta.

Paahdettua kuhaa, perunarösti ja tervaolutkastike

De La Senne Zinnebir

---

Lisää olutta kaadettiin hyvissä ajoin laseihin ennen pääruoan saapumista pöytään, ja hetken aikaa joutui miettimään, että kehtaako juomaa testailla ennen annoksia. Kehtasihan sitä. Zinnebir oli syystä tai toisesta itselle vieras tuote, vaikkakin ilmeisen arvostettu Belgian Ale kyseessä. Pehmeää, jopa trooppisen hedelmäistä, kukkaketoa, kevyesti belgihappamuutta sekä loppumaussa pippuria. Tätä voisi juoda uudestaankin.

Pääruoka oli fine dining -annokseksi yllättävän kookas, mutta syömäänhän tänne oltiin tultu. Ja toki juomaan. Kuha oli todella hyvää, rapeaa pinnalta ja suussa sulavaa sisältä. Yrttiöljy (?) toi vielä sopivaa potkua jälkimakuun. Perunarösti oli hieman pettymys. Rapeaa sekin, mutta maku oli jokseenkin tunkkainen. Voi toki olla, että tunkkaisuus tuli tervaolutlastikkeesta, sillä luvattua tervaa oli hankala löytää. Olut pelasti hieman kokonaisuutta, mutta ei tarpeeksi.

Peltolan blue-juustoa, saksanpähkinää ja päärynähilloke

Moor Old Freddy Walker

Malmgård Barley Wine

---

Aloin olemaan jo tässä vaiheessa melko tukossa, mutta vielä oli pari ruokalajia jäljellä. Tällä kertaa laseihin kaatui kahta eri olutta, mutta toisin kuin tuo yllä oleva listaus kertoo, niin Moorin tilalla oli Black IPAa. Italialaista BIPAa, jota en tietystikään merkannut muistiinpanoihin, eikä minulla ole siitä edes valokuvaa*. Puhutaan siitä siis pelkkänä BIPAna. Tai India Black Alena, tai Cascadian Dark Alena, tai jonain ihan muuna, sillä pöytäseurue oli sitä mieltä, että Black India Pale Ale nyt vaan on todella dorka nimi. Ja onhan se, black ja pale kun kumoavat toisensa.

Ach so, se toinen olut. Malmgårdin Barley Wine toimii aina, edelleen yksi kotimaan parhaista oluista, vaikka joskus herkällä hetkellä yritin muuta väittääkin.

Peltolan sinihomejuustosta on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Aivan hemmetin hyvää. Rikas maultaan ja koostumus oli täydellinen. Saksanpähkinä ja vadelmat sopivat myös kokonaiskuvaan, päärynä ei taas hyväillyt nystyröitäni. Parituksena BIPA toimi huomattavasti paremmin, sillä sen tasapainoinen paahteisuus ja jopa hiillostuneen greipin mieleen tuoma aromi klikkasi kaiken kanssa yhteen. Barley Wine dominoi liikaa, tosin vadelman kera se oli silkkaa intohimoa.

Mallasbrulee, suklaajäätelöä ja paahdettua ohraa

Lervig / Way 3 Bean Stout

---

Vielä jaksaa. Pelkäsin jälkiruokaa jo valmiiksi, sillä neljän ruokalajin jälkeen olisin kaivannut ehkä jotain raikasta, kuten sorbettia ja hapanolutta, mutta eteen laskettiin 13-prosenttista Imperial Stoutia sekä jäätelöannos.

Lervigin mahtavaa kahvileivosolutta on tässäkin blogissa ylistetty pari kertaa, eikä sen tenho ollut kadonnut. Huikea juoma. Maistuvaa oli myös suklaajäätelöannos, johon oli haettu rapeutta mallascrumblesta. Makua ja makeutta löytyi, mutta vaikka olutkin oli makea, niin kokonaisuus oli silti tarpeeksi hillitty. Mahani ei enää ollut hillitty, eli ähky alkoi olla todellisuutta. Kiitos ruoasta. 

Guest Brew -illasta jäi todella positiivinen kuva, sillä vaikka puitteet ja tarjottavat olivat erittäin laadukkaita, niin tapahtuma oli kuitenkin hyvin rento. Siitä kertoo varmasti se, että yksi puheenaihe käsitteli huumeiden katukauppaa. ”Tutun tuttu kertoi…”. Ja jos miettii hintaa, niin 75€ tuosta kokonaisuudesta ei nykypäivänä kuulosta todellakaan pahalta. Itsehän en toki maksanut penniäkään, joten mikä minä olen hinnoista sanomaan. Voin kuitenkin sanoa kiitos kutsusta ja eri toten kiitos kokemuksesta.    

*Kiitos Anikón postauksen, BIPA täsmentyi La Granda Black Hop Suniksi.

 

 

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

LahtikkoTV:n arvostelussa Põhjala Cellar Series - Pime Öö Islay BA. Maistuiko Imperial Stout savukalalta? 

P.s. Videolla mainittu panopäivä on toki vuoden pisin yö, ei pisin päivä. Kyllähän sen oluen nimikin jo kertoo.

 

Share

Pages