Ladataan...

Kävin tekemässä viikonloppuna juttua kotioluen panemisesta Lahtikon kevätnumeroon. Ja vaikka diy-olutta oli toki tarjolla, niin kotipanimomestari kaivoi kellaristaan myös hieman kaupallisempaakin herkkua urakkaporukan janoa hillitsemään. Alla merkintöjä juomista.

Sori Conca d’Oro | 11,5% | Imperial Stout

Toissaviikolla saadussa Sorin lahjuspaketissa oli monta hyvää ja mielenkiintoista olutta, mutta juuri tätä kaipaamaani punaviinitynnyröityä Imperial Stoutia ei ollut kuulemma panimon nurkista löytynyt enää pyörimästä. Lahtelaisesta olutkellarista sitä kuitenkin ilmestyi pari pulloa, joten pettymys peruttu. 

Sori Conca d'Oro on kypsytetty Chianti Classico -tynnyreissä ja sen huomaa heti nenässä. Todella dominoivaa punaviinisyyttä, sellaista tuhtia ja jo hieman liian raskastakin viiniä. Suussa yksinvaltias jatkaa käskytystään, mutta onneksi hieman löysemmin rantein. Tanniinien seuraksi ilmestyy yhä tummempia sävyjä Imperial Stoutin pohjamudista: vaniljalla makeutettua kovin paahteista kahvia, Fazerin marjasuklaata ja lakritsikaramelleja. Conca d'Oron huumori on puumaisen kuivaa ja flirttailu makeilevaa, ja vaikka melkoinen herkku onkin, niin sen lolitamainen olemus jää vielä hieman liian raa'aksi. "Mee kotiis kasvamaan". 

Wicked Weed Brettaberry | 5,5% | Wild Ale

Tuntematon panimo Pohjois-Carolinasta. Nopea Ratebeer-opiskelu kertoo melkoisen ylistävää tarinaa Wicked Weedin tuotteista ja pöytäseuruekin ylistää laseissa olevaa olutta maasta taivaisiin. Saitte huomioni. 

Vastaleivotusta piirakasta inspiraationsa pulloon imenyt Brettaberry on maustettu karhunvatukoilla, mansikoilla sekä mustikoilla, ja perään on tuutattu vielä paikallista hunajaa. Kuulostaa sotkuiselta, mutta sitä se ei ole. Marjaisuus on hapanta ja raikasta, ei mitään esanssiin viittaavaakaan. Hunajaa pelkäsin myös turhaan, sillä taustalla tasapainoilevaa makeutta lukuun ottamatta ei hunajaa näy, ei kuulu. Viinimarjoja, kirsikkaa, raparperia ja karviaisia, niitä löysin, ennen kuin tiesin mitä "etsiä". Mahtava mehuolut.

Drakes Jolly Rodger (2015) | 8% | Imperial Porter

Californialainen Drakes-panimo on lyönyt hynttyynsä yhteen Highwire Coffee -firman kanssa, tuloksena on syntynyt tämä kolumbialaisen kahvin sekä imperiaalisen portterin ristisiitos.

Tuoksu on aivan käsittämättömän herkullinen kahvipommi. Jos Juhla Mokka-kansa joisi enemmän tämän tuoksuista kahvia, niin ehkä minustakin voisi tulla osa sitä ihmisryhmää. Tuplaespresso triplana ja tumminta mahdollista suklaata jälkiruoaksi. Harmi vaan, että maku ei pysy tukka putkella kahvitärinöissään säntäilevän tuoksun perässä, vaan väsähtää kuin ES-Jonne liipolalaisen pirivieterin opissa. Herkullinen olettamus jää lopulta vain olettamukseksi. Ei silti, maistuva kahviolut, mutta halusin elämältä paljon enemmän.

Lindemans / Mikkeller Spontanbasil | 6% | Lambic Style - Fruit

Erikoisuutta on taas tavoiteltu Mikkellerillä. Jossain limulambicien ja ylähyllyn happamien raja-aidoilla tanssahteleva Lindemans on vastannut kutsuun ja homman nimi on basilikaolut. Niin.

Paljon olen Spontanbasilista kuullut kehuja, mutta olen pitänyt niitä paskapuheina, enkä toki uskonut. Nyt kuitenkin oli lasillinen nokan edessä, joten suin päin surman suuhun. Hämmentää. Tuokussa tuoretta basilikaa, kannabista ja kokonainen kukkaketo. Suuhun ehtiessään kannabis on poltettu kukkakedolla ja basilikasta tehty sitrussalaattiin vinaigrette. Oispa kalj... salaatinkastiketta.

Põhjala Must Kuld - Colombia | 7,8% | Porter

Rakkauteni tätä Eestin iskuryhmää kohtaan ei varmasti ole blogin lukijoille jäänyt epäselväksi. Varsinkin tummien ja mustanpuhuvien oluiden kohdalla se on pakahduttavan voimakasta. 

Must Kuld on erittäin laadukas portteri ja sen Cherry Edition hauska kokeilu. Nyt oli kuitenkin huumori kaukana, kun keittoon oli tykitelty kolumbialaista kahvia kuin lunta Messilän mäkeen. Kahvia, tsufeeta, kohvetta, tsumppendeerosta, sumppia... You name it they've got it. Näkyi taustapelilistä myös hieman hedelmäsuklaata ja lopussa katkerokin kävi pienen pusun takapuskuriin antamassa, mutta KAHVI!  Ma armastan sind.

 

Share

Ladataan...

Olen muutamaan otteeseen aprikoinut, että olenko jotenkin velvollinen kirjoittamaan tietynlaisen jutun, kun saan arvosteluun korruptio-oluita. Pitääkö vaikkapa lasin ja lämpötilan olla just eikä melkein, saako olla muita iloliemiä alla vai voinko raapustella aiheesta puuta heinää kuset housussa lumihankeen sammuneena?  Vastaus: "Do what thou wilt shall be the whole of the Law”.

Sain Helsingissä majaansa pitävältä myötämieliseltä taholta maistoon kotipanimonsa ilmeisesti ensimmäisen oluen. Sama taho on esiintynyt blogissa jo kertaalleen, silloin herkullisen siiderinsä myötä: http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/cider-sense-tingling

Nyt siis otsikon mukaisesti lähdetty tekemään Pilssiä, kuka lie nimen Hannu, speksien (5,6%, Saaz...) perusteella suht perinteistä sellaista.

Ajelin kotiinpäin linjabiilillä Helsingistä ja olin nauttinut illan mittaan jokusen juoman. Matkan tekeminen tuntui tylsältä, enkä keksinyt oikein mitään musiikkiakaan kuunneltavaksi. Sitten muistin repussa pyörivän pullon, jonka olin onneksi tajunnut ottaa kaverin jääkaapista mukaan ennen lähtöäni kohti Lahteani. Tylsyys peruttu.

Tarjolla ei siis ollut kivaa lasia tai taustalla romanttisesti loimuavaa takkatulta, vaan Hannulta revittiin korkki pois brutaalisti sytkärillä ja vielä yllättävänkin kylmä sisältö kaatui janoiseen nieluun.

Tuoksu oli hedelmäinen. Pils kun kyseessä, niin moderni voisi olla oikea termi kuvaamaan sitä. Herättää juomahalut, joka on kovinkin tärkeä seikka olutta haistettaessa.

Suu ei kuitenkaan lunasta tuoksuja. Huonoa olut ei ole, ei epäpuhdasta. Tuore hedelmä katoaa kuitenkin säilyketölkkien sisuksiin ja muuttuu luonteeltaan tympeäksi. Puoli pulloa menee sinänsä kivutta alas, mutta joku mättää taustalla. Lämpötila pysyttelee vielä melko alhaisissa lukemissa, mutta jossain taustalla bulkkilagermainen pistävyys kuiskuttelee korvaan piinaavasti.

Rauhoittuessaan, mutta samalla lämpöä ottaessaan Hannu alkaa pikku hiljaa heräilemään horroksestaan ja keräilemään kupeilleen lisää muotoja. Olemus piristyy kevyen sitruunaisuuden sekä herukkaisuuden avuin. Hyviä makuja, mutta ehkä kuitenkin ”too little, too late”. 

Mikään mieleenpainuva debytantti Hannu-pils ei ole, mutta muutamista kauneusvirheistään huolimatta puhdas aloitus. ”Eka demo oli paras” -sanonta pitää tuskinpa paikkansa näiden veijareiden kohdalla, matka on vasta alussa.   

Share

Ladataan...

HUOM! Tämä haastattelu on julkaistu Lahen Ajat -verkkolehdessä: http://www.lahenajat.fi/kaapolla-on-asiaa/

Metro, Public Corner ja nyt viimeisimpänä Teerenpeli. Kuopiosta yhdeksän vuotta sitten Lahteen opiskelujen perässä rantautunut Kaapo Miettinen on tuttu hahmo edellä mainittujen ravintoloiden tiskien takaa ja miestä on leikillisesti tituleerattu myös ”kultaisen kosketuksen” ravintolapäälliköksi, sillä hän tuo mukanaan paremman olutvalikoiman – toki vie sen myös mennessään. Päätin ottaa selvää, että mikä mies tuo ”Lahen olut-Midas” oikein on ja miksi työpaikka vaihtuu kuin sukat. 

Publicissahan mä olin ”pubisäntä”, eli periaatteessa ravintolapäällikkö, mutten silti ihan. Se oli mahtava tilaisuus opetella niitä hommia. Metrosta tarjottiin sitten päällikön hommia ja mä halusin kovasti oppia alasta lisää ja tuntu, että siellä oppisi enemmän. Iso vastuu ja uuden ravintolan avaaminen oli melkoisia täkyjä. Sitä tilaisuutta en halunnut missata, vaikka tiesinkin, että vaikeeta se tulee olemaan. Rahat on kaikilla tiukoilla ja kaikesta karsitaan, niin turvallisesta työpaikasta lähteminen oli iso päätös. Ja vaikka Metro joutui taloudellisista syistä laittamaan lapun luukulle, niin silti olen tyytyväinen päätökseni.

Kultainen kosketus? Onko se ollut silkkaa sattumaa, että sun isännöimissä paikoissa on olutvalikoima parantunut huomattavasti vai ihan tarkoituksellista?

Eihän se nyt sattumaa ole. Olut kiinnostaa aiheena, kiinnostanut varmasti jo Seurahuone-aikoina (Miettinen toimi ensimmäistä kertaa Seurahuoneella esimiestehtävissä tehtyään hanttihommia kymmenissä lahtelaisissa pubeissa, toim. huom.), olisko vuosi ollut 2008. Oli kiva latoa sinne jääkaappiin muutakin, kun ainaista Lapparia tai muuta vastaavaa. Näytti hyvältä, kun oli kymmeniä eri pulloja. Nuori jätkähän mä olin silloin ja Murphy’s sekä joku Newcastle oli uusia juttuja.  Public Corner avasi sitten sitä maailmaa isosti. Siellä oli kuitenkin parhaimmillaan se yli neljäkymmentä eri olutta. Iso määrä sen tyyliseen paikkaan.

Miten se valintaprosessi on sun kohdalla lähtenyt? Omia suosikkeja, helposti myytäviä, arvostelumenestyksiä, tukkurin suosituksia..?

Toki se, että olut menee kaupaksi on tärkeintä. Niillä maksetaan laskut. Sitten on noita isoja ja kalliita oluita, jotka on palvelutuotteita, niiden myynti ei näytä hyvältä raporteissa. Tietysti myös juomatoimitussopimukset on ravintoloilla olemassa, mutta mitä vähemmän sitoo itseään yhteen tiettyyn toimittajaan, niin sitä enemmän se jättää valinnanvaraa. Se on taas asiakkaalle hyvä asia. Useilla ketjupaikoilla on kuitenkin ne samat tuotteet kaikilla hyllyssä.

Ehitkö sä työn ohessa harrastamaan olutta myös vapaa-ajalla?

Kyllä mä koen itseni olutharrastajaksi. Tulee kirjailtua oluita sovelluksiin ja etsittyä tietoa ja muuta. 2011 tai 2012 kiinnostus oluita kohtaan kasvoi merkittävästi. Kausittaista se toki on, koska työ, parisuhde ja urheilu vievät valitettavasti paljon aikaa oluelta, heh.

Varmaan melko paljon joutuu myös duunin puolesta tietoa etsimään?

Yllättyisit, kuinka vähällä sitä selviää.

Heh heh.

Oikeesti. Hämmästyttävän vähällä tiedolla sitä selviää. Esimerkiksi Metrossa odotin sitä, että jää housut kintuissa kiinni asiakkaille, kun en tiedä tarpeeksi, mutta ei. Ne jotka oluesta jotain oikeasti tietää, niin ne pitää mölyt mahassa, eikä leveile turhaan. Todella vähän mitään besserwisseröintiä tuli vastaan. Enemmän se oli sitä pinta- ja pohjahiivaoluiden eroista selittämistä.

Mutta sehän on vaan hyvä, ettei tiskin kummallakaan puolella ole havaittavissa ylimielistä öykkäröintiä. Esimerkiksi Helsingissä tota ylenkatsovaa käyttäytymistä on joissain paikoissa näkynyt, molemmin puolin tiskiä.

Totta. Toki se on kivempi olla töissä, kun tietää alastaan jotain, mutta ei sellanen lyttääminen kuulu olutpubeihin.

Sivuttiinkin tossa Metron kuolemaa, niin miksi Lahessa ei menesty ikinä mikään kiva? Onko tää vaan liian juntti kaupunki, jossa ei ole yliopistoa yms.?

Yliopiston puute toki näkyy näinkin suuressa kaupungissa. Ei ole päivisin porukkaa lorvailemassa kaupungilla, niin ei ole myöskään asiakkaita baareissa. Ei se viikonlopun myynti riitä kattamaan vuokria, palkkoja sun muita. Sitten on työttömiä, joiden resurssit eivät riitä pubeissa pyörimiseen. Duunareita on myös paljon ja niillä on sitten lainat ja muut menot, mitkä menee ravintolakäyntien edelle.   

Sehän se on Lahen ongelma ollut niin kauan kuin ite olen baareissa käynyt. Nopa, Molly, Black Sheep, Osasto… Hienoja paikkoja, mutta jotka eivät vaan menestyneet, koska arkena ei jengi liiku. 

Sitähän se on, laskut pitää maksaa.

Mahtuisiko tänne joku pelkästään pienpanimo-oluisiin keskittynyt ravintola? Ilman mitään ylimääräistä? Bryggaa ei lasketa, heh.

Niin, kun siellä on niitä piirileikkejä ja hippasia. Mutta, mun mielestä mahtuisi. Pieni paikka, jota vetäisi joku oikee tyyppi, niin toimis. Vaikka sellainen tila, jota vois laajentaa viikonloppusin (vähän kuin hetki sitten mainittu Molly Malone’s, toim. huom.). Kodikas ja lämminhenkinen paikka, jossa olutpuoli olisi ihan täpöllä mukana. Intohimoa.

Lahti on kuitenkin karaokebaarien valtakuntaa. Eikä siinä, jos saadaan ihmiset töihin ja verot maksettua, niin hyvähän se on. Olutravintoloita kaipaisin silti lisää. Onneksi ruokapuolella on uusia mielenkiintoisia tekijöitä. Popot on hyvä esimerkki: Jorma on todella lahtelainen paikka, mutta aukion toisella puolella on bistro, joka voisi olla repäisty vaikka Turusta tai Helsingistä.

Tuleeko muuten käytyä olutpubeissa, siis muualla kun Lahessa?

Liian vähän, mutta silloin tällöin. Helsinki ja Tampere tutuimmat. Helsingissä kiinnostaisi käydä tsekkaamassa kaikkia uusia pubeja, joissa en ole ehtinyt vielä käymään. Ja Pikkulintu, siellä en ole häpeäkseni vieläkään vieraillu. Menee naama ihan punaseksi tästä paljastuksesta, heh.  Tampereelta gastropubit on kyllä mahtavia ja joku sen tyylinen vois Lahessakin toimia.

Pystytkö käymään pubeissa niin, ettet mieti ammatin kannalta asioita?

En pysty. Kyllä mä aina vähän sillä silmällä tarkkailen. Onko henkilökunnalla hyvä henki päällä, mitä on tarjolla… Jos jossain tehään asioita hyvin, niin kyllä mä heti kopsaan siitä.

Niinhän se pitää mennäkin. Puhuit tossa ravintolan ja henkilökunnan hyvästä fiiliksestä, niin mitä sun mielestä vaaditaan hyvältä ravintolapäälliköltä, että se henki pysyy yllä?

Ammattitaitoinen päällikkö ja yhteen sopiva henkilökunta, siinä ne avainsanat. Toki myös liikeidea pitää olla kunnossa: oikea tuote oikeassa paikassa. Huonolla henkilökunnalla ei saa hyvästäkään ravintolasta menestyksekästä.

Entä voiko hyvä henkilökunta tehdä huonosta johtajasta paremman?

Ei. Mä oon opiskellut alaa jonkin verran ja paljon on muutenkin kirjoiteltu siitä, kuinka Suomi on täynnä huonoja pomoja. Kyllä kaikkien palasten pitää olla kunnossa, että ravintolan henki on hyvä ja se näkyy myös asiakkaalle.

Mitä on hyvä johtaminen?

Oikeudenmukaisuutta, tasapuolisuutta ja reiluutta. Ja sitä, että johtaja johtaa esimerkillään. Alaisten motivointi on myös tärkeää, se ei ole helppo tehtävä.

Paneudutaan sitten vähän sun nykyiseen ravintolapäällikkövakanssiin. Teerenpelihän tunnetaan siitä, että omat tuotteet on aina etusijalla ja varsinkin hanapuolella tarjonta on dominoivaa. Koetko, että teillä pitäisi olla enemmän muiden panimoiden tuotteita tarjolla, nyt kun kuitenkin eletään melkoista nousukautta pienpanimo-oluiden saralla?

En koe, sillä just nyt on hyvä. Asiakkaat kuitenkin haluaa ostaa meidän tuotteita. Välillä jopa vaikea myydä muuta, kun ihmisillä on sellainen meininki, että Teerenpelissä testataan Teerenpelin tuotteita. Ja niinhän se pitää mennäkin. Pysyy panimokin hengissä, heh. Mutta kyllä mä koen sen myös tärkeäksi, että meillä on yksi tai kaksi vaihtuvaa hanaa, Lapparia ei lasketa, toki pullopuolella sitten valikoimaa on paljon enemmän.

Kannattaisiko Teerenpeliin edes tuoda jotain amerikkalaista Imperial Stoutia bomber-kokoisena tarjolle?  Miksei se toimi Lahessa, kun se kuitenkin toimii huomattavasti pienemmässä Porissa, jossa Beer Hunter´s on jo vuosia ollut maan parhaita olutravintoloita?

Kyllä mä aina vähän sivusilmällä kattelen noita harvinaisempiakin tuotteita, eli miksei. Määrällisestihän me ei voida pullovalikoimaa kasvattaa, mutta laadullisesti toki. Pitää kuitenkin muistaa, että ollaan Lahessa, eli se 20-30€ maksava pullo vaatii todella paljon myyntityötä, ettei ne jää hyllyyn pölyttymään.

Rikkaat ihmiset räätälöidyissä puvuissaan ja designerkoltuissaan siemailemassa kalleimpia juomia, ei taida toi stereotypia kuitenkaan pitää ihan paikkaansa?

Heh, ei tosiaan. Kyllähän tollasia olettamuksia kuulee ihan päivittäin, mutta ihan perus porukkaahan meillä käy. Eli kyllä usean kympin maksavat juomat ovat vaikeita liikuttaa.

Asiakaskunnasta kun puhuttiin, niin onko teillä näkynyt miten vahvasti Bryggan taannoinen tulipalo ja Metron kuoppaaminen?

Kyllä se näky ja näkyy yhä. Peiliin katsomisen paikka, jos ei olis näkynyt. Vaikka joku karaokekuppila tästä läheltä menis kiinni, niin kyllä sekin vaikuttaa. Ihmiset kuitenkin kiertävät usein samoja reittejä, varsinkin viikonlopun humussa.

Eli massojen mukana seuraavaan avoinna olevaan pubiin?

Niinhän se menee.  

Loppuun vielä sellainen kysymys, että kun olet ollut useammassakin olutvetoisessa paikassa töissä, niin miten näet Teerenpelin roolin siinä jatkumossa? 

Jaa. Teerenpeli on ainakin aukaissut näkemystäni panimomaailmasta huomattavasti. Ennen ajattelin, että jos Saksassa on tehty satoja vuosia olutta samassa paikassa, niin miten lahtelainen olut voi kilpailla sen kanssa, mutta nyt olen tullut järkiini. Todella siistiä, että meillä on oma panimo ja vielä tislaamo. Vaikken aina olekaan perillä, että mitä kaikkea panimon puolella tapahtuu (ravintola ja panimo ovat erillisiä yhtiöitä, toim. huom.), niin ylpeänä silti edustan Teerenpeliä täällä tiskin takana. Nykyään tulee ulkomaillakin käytyä enemmän panimobaareissa kuin olutravintoloissa, koska arvostan sitä kulttuuria todella paljon.

 

Share

Pages