Ladataan...
Bönthöö bönthöö

OlutExpo-podcastissa pikahaastatteluja sekä yleistä sössötystä oluesta ja toki itse tapahtumasta. Ääneen pääsevät mm. Jenni Danielsson (Fiskars/Ägräs), Erkki Häme (Pien/Brewski), Hankala asiakas -blogisti sekä Oskari Sundtsröm (Level 11). Kuule, älä kuuntele.

PODCAST: https://soundcloud.com/user-60900229/bonthoo-bonthoo-olutexpo-podcast

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

”Onks Lahessa pienpaahtimo”, kysymys, jonka esitti useampikin kertoessani meneväni visiitille Kahiwa-paahtimon tiluksille. Niemen satamassa kesällä toimintansa aloittaneen Kahiwan juuret löytyvät kukkilalaiselta keittiönpöydältä, jossa yrityksen perusta valettiin noin viisi vuotta takaperin. Alkuvuodesta firman perustaja Joonas Reinikainen sitten päätti, että oppirahat on nyt maksettu ja päätti panostaa kunnon laitteistoon ja siirsi päämajansa Niemeen. Ilmeisen onnistunut ratkaisu, sillä työtä miehellä vaikuttaa riittävän. Ja miksei riittäisi, sillä kotimainen juomakulttuuri elää vahvaa nousukautta myös panimo- sekä tislaamotuotteiden ulkopuolella.

Talvi yllätti taas Suomen, joten seurueemme oli jokusen minuutin myöhässä sovitusta aikataulusta. Nopeiden kättelyiden jälkeen pääsimme seuraamaan aitiopaikalta kahvipapujen paahtamista. Giesen-merkkinen kahvipaahdin totteli Reinikaisen käskyjä ja pavut ottivat pintaansa kaunista rusketusta. Tällä kertaa myllyssä pyöri kenialainen kahvipapu, joka paahdettiin melko tummaksi asiakkaan toiveesta. Ja asiakkaita Kahiwalla piisaa, varsinkin eri alojen yrityksille tehtävät ”etikettikahvit” pitävät huolen, että päivät ovat kiireisiä.

Bourbon Barrel Aged Coffee?

Joku saattaa nyt ihmetellä, että miten kahvi liittyy olueen ja olutblogiin? Monellakin tapaa, mutta ilmeisin syy tälle vierailulle oli kuitenkin se, että Reinikainen toimitti kylmäuutetun kahvin Ant Farmin kahvistoutiin, ja innostui samalla oluesta niin paljon, että liittyi itsekin kotiolutosuuskuntaan. Siinä samalla sovimme sitten tästä opintomatkasta. Myös muita olutyhteistöitä on Kahiwalta tulossa, ja nurkassa kyyhötti mm. bourbon-tynnyri täynnä papuja. Se kaikki on kuitenkin vielä turvallisuusluokitukseltaan: hys hys.

Kuten panimovierailuilla, niin myös paahtimolla se eniten kiinnostava asia on valmis tuote. Ei sillä, Reinikainen onnistui tekemään kahvista todella mielenkiintoista jo teorian tasolla ja ”kierros” tuntui enemmän sellaiselta rennon asialliselta jutustelulta kuin kaavamaiselta luennolta. Kahvia kuitenkin alkoi tekemään jo mieli, joten sitä laitettiin tippumaan.

Kunnon laitteet takaavat parhaimman lopputuloksen, joskaan Moccamasteria ei täysin lytätty

Chemex-suodatinlaitteen läpi valui ensin Kenia AA, suurinta papua, jota viljelijältä löytyy. Melko vaalea paahto, joka Reinikaisen mukaan on ammattilaispiireissä se ainoa oikea paahto. Yllättävän viileänä (optimilämpö, koska liika kuumuus tappaa maut) tarjoillusta kahvista oli löydettävissä kevyttä mausteisuutta, jopa teemäisyyttä, appelsiinin kuorta sekä greippiä. Myönnettäköön, että kaikkia haluttuja nyansseja en havainnut, mutta väliäkö tuolla. Olen todellinen noviisi mitä kahviin tulee, joten monet maut ovat uusia, ja niitä on alkuun hankala eritellä.

Kenia AB + Peaberry (kuulin aluksi sen muodossa Bieber) tarjoili jo tutumpaa makumaailmaa, sillä paahto oli selvästi tummempaa – noin minuutin pidempään paahtunut kuin edeltäjänsä. Pehmeän suklainen, hyvin tummaa suklaata. Paljon kuultiin eri kahvien marjaisuudesta ja tästä piti löytyä mustaherukkaa. Miksei, mutta paras mihin oma suu pystyi, oli löytää ylipäätään joku marja. Jälkimaku oli raikas, hieman sitruksinen.

Session loppuun vielä nicaragualaiselta Jésus Blandon -tilalta kahvia. Jauhetut pavut lupailivat jo hyvää kaikessa maitosuklaisuudessaan. Maku ei kuitenkaan ihan niihin sfääreihin päässyt, mutta lempeä ja hyvällä tavalla perinteinen maku miellytti. Vähiten hapokas kolmesta, enkä ainakaan itse tästä löytänyt juuri hedelmää saati marjoja. En tiedä pitikö edes löytää, heh.

Viralliset maistelut menevät seuraavalla kaavalla: kahvia kuppiin, vettä päälle, odotellaan hetki ja lusikalla pieniä hörppyjä

Juomisen ohessa keskustelimme mm. Kenian huonosta sadosta, eettisyydestä (Kopi Luwakia ei Kahiwalta tule saamaan), kahvin hinnan tuplaantumisesta lähivuosina, kotimaisen pienpaahtimo- sekä panimoskenen saturaatiopisteistä, kahvin nettitilaamisesta (Slurp ja Kahvisi) sekä monesta muusta jollain tavalla aiheeseen liittyvästä. Intohimoa on aina mukava kohdata, vaikka sen kohde hieman vieraampi itselle olisikin.

En usko, että minusta vielä tulee kahviharrastajaa, mutta siemen on kieltämättä nyt istutettu. Hyvin opettavainen ja ennen kaikkea mukava visiitti. Jos satutte Niemen satamassa pyörimään, niin käykäähän ostoksilla. Ja vaikka virallista kahvilaa ei paahtimon yhteydestä löydy, niin omistaja lupasi kyllä kahvit vieraille keittää.

Jälkihuomio: Melkoiset "pärinät" iski päälle, kun pääsin kotiin kirjoittamaan tätä juttua. Vaikka annokset olivat pieniä, niin elimistö taisi silti saada liian iso kerta-annoksen kofeiiniä. Harjoituksen puutetta.

 

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Loviisankadulla tuulee ja asfaltti kiiltää hieman kohmeisista lehdistä. Tirran ovien eteen oli ilmestynyt kyltti, johon oli raapusteltu sana pienpanimo-olut usealla eri kielellä. Ja hyvä niin, sillä pienpanimo-oluen takia itsekin olin paikalle horjunut jo heti päiväsaikaan. Omistaja nimittäin herätteli hieman krapulaisen blogistin tuntia aikaisemmin ”uutta Brewskiä hanassa” -viestillään, ja koska loiventavat asianhaarat kuulostivat hyvältä idealta, niin läpi tuulen ja tuiskun olin saapunut Tirran päivävuorolle nauttimaan tuopillisen ruotsalaista American Pale Alea.

Brewski on aloittanut Mastokaupungin valloittamisen melko vakuuttavasti, sillä menekki on ollut rajua ja uusia satseja on jo jouduttu tilaamaan. Onko asiakaskunnassa sitten tapahtunut muutoksia näin lyhyessä ajassa vai anniskeleeko Tirran uusi hanapatteristo helmiä sioille? Sillä ei ole mitään väliä, koska pääasia on se, että tarjolla on hyvää ja mielenkiintoista olutta sitä kaipaaville – olit sitten jalkansa juonut alkoholisti tai desin annoksia reittaava insinööri.

Kuuluuko ananas olueen?

Tällä kertaa Pienen varastosta oli kaivettu hanaan Brewski Pineapple Unplugged, nimensä mukaisesti ananaksella maustettu APA. Pullosta taannoin testattuna olut jätti itsestään mielikuvan suht kevyenä ja hedelmäisenä juomana, mutta hanaversio yllätti: tuhti oli ensimmäinen mieleen tuleva termi. Varsinkin kun prosentteja löytyy vain 4,7, niin melkoisen suuntäyteinen APA oli kyseessä.

Vaahdoton (kuulemma ongelmia kegin kanssa) ja samea ulkoasu flirttaili hapanoluen kanssa, mutta kyllä tässä ihan rehellisestä humalamehusta puhutaan. Tai no, pientä happamuutta saattoi seasta löytää, kun oikein etsi. Aromi oli täynnä greippiä, täynnä greipin kuoria. Eksotiikka astui kuvioihin myös, mutta oliko se ananasta, vai oliko se mangoa, vai sittenkin persikkaa… Ihan sama, sillä hedelmäsorbettinen vieno makeus ja taustalla solmujaan kiristävä katkero pelasivat kauniisti yhteen. Hedelmätarha, mäntymetsä, vehnäpelto – kyllä Ruotsin luonto on kaunis.

Share

Pages