Ladataan...

Jos joku jaksoi katsoa viime lauantaiset kotiolutvideot, niin niistä viimeisessä puhuttiin Kepu Kölschistä, helsinkiläisestä kotipanosta. Mainion moderni versio perinteisestä tyylistä kerta kaikkiaan. Nyt suurennuslasin alla saman kollektiivin Pale Alea, Arvi tarkemmalta nimeltään.

Kun tyyli on Pale Ale ja humalointiin käytetty Chinookia sekä Pekkoa, ajatukset vilistävät luonnollisesti jenkkien suuntaan. Tuoksu kuitenkin paljastaa heti, ettei tässä perus-APAsta puhuta, sen verta syvään kumarretaan hapanoluiden suuntaan.

Hedelmää, voi veljet miten paljon hedelmää. Tropiikki on kuuman kostea ja happaman hauska. Play that funky music pale boy. Kirpeitä nallekarkkeja ja silkkaa sitruunamehua. Jossain kaukana noitapilli yrittää viheltää peliä poikki, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Paljon samaa kuin pari päivää aiemmin juodussa Hiisin Peckossa. Onko se sitten happamuuden ja Pekko-humalan luomat assosiaatiot vai onko Töölössä lähdetty ihan tarkoituksella hakemaan kloonia. Sitä en tiedä. En edes tiedä sitä, onko Arvista kuoriutunut tahallisesti hapan herkku vai onko kaikki silkkaa sattumaa. Raaka-aineiden perusteella (katso kuva!) ei mitään happamiin makumaailmoihin liittyvää pitäisi olla sopassa mukana, eli ehkä tässä nyt on käynyt onnekas tapaturma, sillä hemmetin maistuva ”sour pale ale” on kyseessä.

Tuomio: Osa-aikainen aikamiespoika, mutta Timo Koivusalohan elää vielä    

Share

Ladataan...

Mastokaupungin kattojen yllä

Dorkaa ja karmeeta -raati kokoontui taas. Sain kutsun osallistua lauantai-iltaiseen olutmaisteluun ja läväytin heti kättelyssä muistiinpanovälineet röyhkeästi pöytään ja kehotin arvostelulautakuntaa kirjaamaan huomiot paperille. Kiitos vaan osallisille kauniista ja rumista lauseistanne. Pidemmittä puheitta kellarien kätköistä kaivettujen juomien kimppuun – osa uunituoreita, osa charmikkaasti ikääntyneitä.  

Kari – Illan isäntä

Mikko – Uutta verta

Samuli – Vakionaama

Kuva korkista

Ballast Point Tongue Buckler Imperial Red Ale | 10% | American Strong Ale

Luulot pois heti kättelyssä. Ballast Pointin imperiaalinen “red ale” vaati hetken avautuakseen, mutta teki sen sitten tyylillä.  

K: Tujusti humaloitu sekahedelmäsoppa. Hyvä suutuntuma, pyöreä ja kivan liukas. Hyvää ja pahaa.

M: Tummia hedelmiä. Öljyinen suutuntuma. Todella pitkät katkerot.

S: Iso Red Ale. Katkera ja humalatiivisteinen. Kaipaa jotain hedelmäistä öljyisyyden rinnalle.

Living that sweet blogger life

Anderson’s Sour Park | 5% | Sour Ale

Diasetyyliä vai piimää? Lehellä tehtaillussa Sour Parkissa oli selvästi jotain mätää, mutta panelistit näyttivät nauttivan.

K: Hapan tuoksu, kevyttä marjaa. Maku semi-hapan, kiva kesäjuoma pienellä ”sivumaulla”. 

M: Mukavan raikas ja hedelmäinen. Pehmeän hapan.

S: Tuoksuu mansikkaleivokselle, maistuu happamalle kirpeälle piimä-hedelmä-smoothielle. Oli tuoreena 10/10 ja niin myös nyt neljän kuukauden jälkeen.

Pulloselfie

Toinen korkkikuva

Evil Twin Liquid Double Fudge | 12% | Imperial Stout

Itse jätin tämän Evil Twinin Imperial Stoutin suosiolla Alkon hyllyyn, sillä hinta oli liian korkea ja kiinnostusprosentti liian matala. Nyt sitä oli sitten lasissa ja päätös oli ollut oikea. Mutta mitä mieltä neuvosto oli?

K: Ohuehko tuoksu näin vahvalle bisselle. Maku pitkä, mutta ohut. Silti miellyttävät maut, salmiakki ja laku pinnassa. Ok juotavuus.

M: Salmiakkia ja kevyesti paahdetta. Vähän terävä ja hiilihappoinen suutuntuma.

S: Joulun aikaan tämä ei toiminut, nyt parempi. Salmiakki ja alkoholi peittää vaniljan, fudgen ja suklaan maut. 

Kallis lamppu ja kakan makuinen olut?

De Molen Hel & Verdoemenis Bruichladdich BA | 12% | Imperial Stout

De Molen ei turhia nöyristele, mitä tulee Imperial Stouteihin ja niiden tynnyröinteihin. ”Hell & Damnationin” perusversio oli jo aikoinaan sellaista makujen sinfoniaa kakofoniaa, että odotukset tätä Islay-versiointia kohtaan olivat pelonsekaisen kunnioittavat.

K: Lehmänlantaa ja viskiä tuoksussa. Kevyt savuisuus. Maku viski edellä, kiva öljymäinen liuku. Pitkä, mutta osittain epämiellyttävä maku. Pieni annos ok, koko pullo olisi jo liikaa.

M: Navettatunnelmaa tuoksussa. Islay-turvetta ja -savua maussa. Öljymäinen suutuntuma.

S: Savu-lanta-viski-yrtti-Imperial Stout. Yrtit ja katkerot pilaa juotavuutta, mutta silti ”fiini maisteluolut kaikille hipstereille”.

The Kernel Bière De Saison (Citra) | 4,9% | Saison

Illan kevyin olut oli myös illan isoin olut. Kuin sitrussorbettia ja yrttikoristeita.

K: Lukekaa kommentit yllä ja alla, yhdyn kaikkeen.

M: Hedelmäpommi, jossa happamuus ja juotavuus kohtaa täydellisesti.

S: Uskomaton Sour, jossa vilahtelee suolaisuus, vuoristoyrtit, bergamottimehu ja kaikki ihanat bakteerit. Taiteellinen päräytys. 

Vanha olut vaatii vanhan kuvan

Struise Pannepot Reserva (2010) | 10% | Belgian Strong Ale

Oman kaapin aarteita vielä tastingin loppuun. Iäkästä tavaraa, mutta makeus ei silti juuri taittunut verrattuna tuoreempaan yksilöön. Pannepot olisi varmasti viihtynyt vielä muutaman lisävuodenkin kaapin perällä.

K: Samaa tuoksua kuin aiemmassa Ballast Pointissa. Tuokussa kypsiä hedelmiä ja enempi marjaisuutta. Kaunis maku, liukas ja öljyinen. Hienostunut.  

M: Samaa tummuutta tosiaan kuin ekassa oluessa. Hienon aromaattinen.

S: Belgi. Abstrakti. Taideteos. Makeaa hifistelyä kautta rantain.

Share

Ladataan...

Martti Luther King… ei kun Martin Luther Jr… niin, siis Martti Luther oli mies yhdeksänkymmenenviiden teesin takana. Hän oli myös vaimonsa Käthen kanssa kotiolutskenen edelläkävijöitä. Mihin tämä kaikki liittyy? Siihen, että kun itse oluesta ei ole paljoakaan sanottavaa, niin tila pitää täyttää vähäpätöisillä tiedonjyvillä. Voisi kai sitä kaivaa paljon tärkeämpääkin infoa tuosta sinänsä kovin vaikutusvaltaisesta merkkihenkilöstä, mutta en halua uhrata yhtään enempää palstatilaa uskonnolliselle höpönlöpölle. Ja joo joo, ateismi, veganismi ja telkkarittomuus ovat kaikki asioita, joita fedorapäiset kaulaparrat ja rehellistä puistojuopottelua kaiken maailman ”diabongoilla” häiritsevät hipit toitottavat, mutta annan itselleni anteeksi tämän yhden kerran. 

Pulinat pois ja korruptoitunutta kirkkokaljaa lasiin.  

Tripel on parhaimmillaan mainio oluttyyli, mutta harvassa ovat ne todelliset onnistujat. Eikä sellaista nähdä nytkään. Mustan Virran pyörteissä ja Olavinlinnan varjoissa on keitelty kasaan seitsemänprosenttinen trippeli, ja vaikka savonlinnalaisten pahin vihollinen onkin Mikkeli, niin Martti maistuu tympeältä kuin kumilla huputettu pippeli. Runous – niin kovin vaikea laji.

En osaa sanoa, että onko Mustan Virran Martti vahingossa pilalla vai tahallaan pihalla. Oli asia kuitenkin niin tai näin, niin näin sen näin. Rauman kotiolutguru, Reittausblogi, totesi kuitenkin omassa arviossaan oluen olevan poissa tolaltaan, eli pakkohan se on viisaampaansa uskoa. Belgihedelmää, sitrusta ja pippurista mausteisuutta kyllä, mutta sitten iskee jokin kovin epämiellyttävä kovuus. Palavat traktorinrenkaat, turkinpippurisumute ja koiranpaskaan tahriintuneet tennarit? Ei tätä kannata sen enempää ruotia – viemäriin män loput. 

Share

Pages