Ladataan...

Sain Helsingin SOPPin yhteydessä käskyn osallistua Radbrew’n pieniluontoiseen tastingiin, kunhan festivaalivelvollisuudet olisi saatu taputeltua alta pois. Mutta vaikka asumme panimon uskottuna apukätenä hääräävän Villen kanssa samassa kylässä, niin aikataulujen yhteen sovittaminen ei heti onnistunut, vaan jouduimme odottamaan elokuun loppupuoliskolle tätä kolmen oluen puistosessiota. Sää alkoi enteilemään jo vääjäämättä varjojaan langettavan syksyn saapumisesta, mutta vielä oli hetki aikaa nauttia kesän viimeisistä säteistä hyvän oluen ja seuran parissa. Vai olivatko ne edes niin hyviä?

Buster-Jangle | 7% | IPA

Hieman iäkkäämpi yksilö, mutta ainakaan tuoksusta sitä ei huomannut, päinvastoin. Jo pulloa avatessa kypsä tropiikki uhkui sieraimiin. Maussa myös tropiikkia, muttei ihan niin tuoreesti, vaan ehkä enemmänkin hedelmämarmeladin muodossa. Melko tuhtia tavaraa. Tuhti oli myös katkerotaso, sillä alun mehumaisuus unohtui samoin tein, kun humalat ottivat omansa jälkimaussa. Onko ikä vain numero, joka kasvattaa katkeroita aromien kustannuksella?

Villen kommentti: Yllättävän kovat katkerot tuoreeseen verrattuna. 

Total Blackout Porter | 6,2% | Porter

Markettivahvuisen Blackout Porterin isoveli on kaikin puolin ISOMPI – silti hitunen lisärunkoa ei olisi pahitteeksi. Kaikki klassiset portterikliseet löytyivät helposti: kahvia, suklaakonvehtia, salmiakkilakritsia ja savua. Monipuolisesti makeaa, kuivaa sekä vienosti hapantakin makumaailmaa, mutta viimeinen isku jää silti tekemättä.

Ville kommentti: Tasasen lämmin portteri. Mokkainen lämmittäjä loppukesän iltapäivään.

Ivy Mike | 8,5% | DIPA

Ivy Mike on Radbrew’n oluista minulle se kaikista rakkain, enkä pysty sitä kovin objektiivisesti edes arvioimaan. Se toimii aina. Se toimi myös nyt, vaikka ulkonäkö olikin epäilyttävän sahtimainen. Tuoksussakin oli jotain uutta elementtiä havaittavissa, hiivaa epäilin. Todennäköisesti logistiikasta johtuvia ”ongelmia”, sillä oluet olivat pyörineet kassissa puoli päivää. Ei haittaa, sillä maku oli hyvä ja se oli syvä. Ylikypsiä sitruksia, jotka olivat tippuneet puusta juuri kukkaissaippualla pestylle paksulle mallasmatolle. Haluaisin piehtaroida Muratti-Mikon kanssa tuon maton uumenissa katkeraan loppuun asti. Kiihottavaa.

Villen kommentti: Tää ja toi äskenen portteri on sellasia ”kellonseisauttajaoluita”.

 

Share

Ladataan...

Maanantai on monelle työtä tekevälle tissuttelijalle vaikea päivä, mutta kaltaiseni vapaamatkustaja osaa ottaa siitäkin ilon irti. Helsinki kutsui heti aamusta, sillä kirjoittamani Mango Hallon Feber -arvostelu oli herättänyt Brewskiä maahantuovan Pien-pomon huomion, ja kutsu kävi hakea lisää ruotsalaista trendsetter-olutta maistoon. Kyllä kiitos. 

Samalla vaivalla nappasin mukaan myös Panimo HIMAn uuden satsin ja jätin vaihdossa pari pulloa Kaupungin äänet Pilsiä kollegoiden noudettavaksi. Pien on kyllä kätevä ”kohtaamispaikka” näiden pullobisnesten kannalta, eli kiitos vaan Erkille ja kumppaneille.

Ja niin, palaverinkin olin saanut sovituksi samalle päivälle, eli monia kärpäsiä ja vain yksi isku.

Tuli sitä ihan rahallakin ostettua yksi janojuoma, sillä seuraava kohtaaminen siirtyi tunnilla eteenpäin, joten päätin käydä nauttimassa yhden puistokaljan. Luulin noukkineeni kylmäkaapista To Ølin Gosen, sillä Coastal Gose pönötti parin muun tanskalaisen keskellä ja sen etikettikin imitoi röyhkeästi ”Töölin” vastaavia. Noh, oma moka, kun ei jaksa ottaa silmää käteensä, sillä siinä vaiheessa kun huomasin valmistajan kohdalla lukevan Jopen, niin maito oli jo housussa. Pääasia oli kai kuitenkin se, että halusin hapanolutta ja sitä sain.

Kävin heittämässä olutlastin säilytykseen ja käppäilin Kaisaniemenrantaan nauttimaan ostoksestani. Tai, nauttimaan ja nauttimaan. Coastal Gosessa oli ihan kivasti suolaa ja happamuutta, mutta siinäpä se oikeastaan. Ei raikas, ei maukas. Vähän kuin olisi juonut kitukasvuisella sitruunalla maustettua, meriveteen pantua Pilsiä. Olisi vaan pitänyt ostaa se Brewskin ananaspullo, jota ei korruptiopussukastani edes löytynyt.

Vielä oli hetki aikaa ennen palaveriä, joten ”oikasin” Citykäytävän kautta ja päätin piipahtaa Kitty’sissä. Onko Kitty’sin taso tylsistynyt tässä vuosien varrella vai olenko minä vaan tylsämielistynyt paikkaan? Ehkä aika on ajanut Kitty’sin ja Kaislan kaltaisten perinteisen (S-)pubien ohi?

Maistamattomia ei hanalistalta löytynyt, joten päädyin ottamaan revanssin Ohranan Mustalista-Imperial Stoutista. Helsingin SOPPissa jo hyväksi havaittu IS ei pettänyt nytkään. Parin desin annos oli toki aivan liian kylmää aluksi, mutta onneksi oli hetki aikaa odotella ja ihmetellä. Ihmetellä esimerkiksi sitä, että miten täynnä Kitty’s oli, vaikka kello oli juuri lyönyt yksi maanantaipäivällä.

Mustalista oli vahvan paahteinen ja kuivahedelmäisen makea. Lopussa vielä sikarimaista tuhkaisuutta ja todella hennosti marjaista happamuutta, josta ei ihan tiennyt, että toimiiko se vai ei. Koffin portterimainen kokonaisuus, tosin kolme prosenttia vahvempana.

(Miltei parin tunnin palaveri tähän väliin, aiheena blogin sekä sen eri lonkeroiden tulevaisuus. Paikoilleen en halua jäädä, joten suunta on ylös- tai alaspäin. Se jääköön nähtäväksi.)

Yes, this is douchebag

Pitkäksi venähtäneen palaverin jälkeen oli tarkoitus käppäillä vielä BrewDogin baariin, mutta tapasinkin seuralaiseni sattumalta Forumin nurkalla ja matkaa lyhentääksemme päädyimme yksille Københavniin, eli tuttavallisemmin ”Köpikseen”.

Hornbeerin Caribbean Rumstout vaikutti oluelta, jota ei voi sivuuttaa, joten tilaus siitä. Samalla kun kyyppari alkoi valuttamaan juomaa lasiin, tajusin että en ole sivuuttanut tuota tanskalaista Imperial Stoutia tässä samaisessa paikassa pari vuotta takaperin. Tajusin samalla myös, että olisin kaivannut sittenkin jotain raikasta. Niin käy joskus.

Rumstout oli yhä mainio. Kevyehkö 10%, silti pullollaan makuja. Rommilla kostutettu vaniljainen suklaaleivos, josta puuttui se esimerkiksi useita Omnipollon ”leivosoluita” vaivaava esanssisuus. Hyvä sikari palanpainikkeeksi ja kotia kohti…

…Ach so, siitä raikkauden puutteesta kun valitin, niin seuralaisen To Øl Tangerine Cream (nyt ei ollu Jopen kyseessä) oli juuri sitä. Paras Cream Ale, mitä olen juonut. Saisinpa nyt lasillisen.

Share

Ladataan...

Järjestimme yhdessä Ant Farm -kotiolutkollektiivin Kari Puttosen kanssa opaskierroksen kotipanimokeskuksen tiluksille. Tervetuloa farmille.

Heti kättelyssä juomat kouraan. Karin 7-prosenttinen suklaastout oli kuin suklaalla ja marjoilla maustettu laihahko ruispuuro. Brown Aleksi erehdyin tituleeraamaan olutta.

Kierrokselle osallistuivat Teerenpelin Jere, Radbrew'n keikkatyöläinen Ville sekä viime viikolla Ant Farmiin liittyneen Tirra-Torven Antti. Kanavan Panimon edustajat olivat estyneitä saapumasta paikalle. Halukkaat pääsivät mukaan myös Puttosen seuraavan oluen keittoprosessiin. 

Ant Farmin ties mones APA oli kunnon trooppinen pommi. Maun puolesta olisi miltei NE-liitteen voinut lisätä. Kovaa tekemistä.

Kaupungin äänet Pils vielä kerran maistelussa. Kumpi oli parempaa, 2016- vai 2017-versio? Äänet (pun intended) jakautuivat melko tasaisesti.

En tiedä tämän kuvan tarkoitusta.

Kotioluesta hypättiin vielä BrewDogin Hazy Jane -NEIPAan. BrewDog alkaa hallitsemaan trendityylin kiitettävästi. Maistuva ilta kaiken kaikkiaan, kiitos isännille sekä toki vieraille.

Share

Pages