Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Viikottainen Brygga-visiitti. Jos joku on lukenut edellisiä postauksia, niin hanalätkäsekoilut ovat jo tuttuja. Nyt Mikkeller Milk Stout saanut oman lätkänsä, mutta ämpyilyt eivät lopu tähän. Se Omnipollon Fruit Tap 2 Lemonade, jota haukuin tunkkaiseksi, paljastuikin Mikkeller Fox & Anchoriksi, jonka hanalätkä oli em. Milk Stoutissa kiinni. Nyt siis legittiä Omnipollon limonaadia oikeassa hanassa ja hyväähän se. Hyvin mehumainen, kunnon läjä sitruunaa, ei juurikaan ”perinteisiä” olutelementtejä. Mainio hapan hedelmäolut. Kenen piikkiin moinen sekoilu muuten menee? Bryggan vai maahantuojan vai kenen? Joka tapauksessa väärää olutta on virrannut useamman litran verran vääriin tuoppeihin. 

Uutuutena myös Oppigårds Lavish IPA. Parfyymia, persikkaa ja ananasta. Samat elementit seuraavat makuun, mutta sitrus ja mänty ajavat oikealta ohi. Kuivaa ja tuhtia, mutta humalamäärään (80ibu) nähden pieni raikkaus olisi ollut paikallaan. Ei siis mikään Jumal x10 Lavish -tason suoritus, mutta ihan maistuva ruotsi-ipa.

Siirtymä Teerenpeliin. Tyhjää on. Sentään Antti Sepposen Lahti-näyttely piristää seinillä. Rodenbachin "perusolut" hanassa. En ole ikinä ymmärtänyt tämän panimon mainetta ja varsinkin perusversio on yhtä tyhjän kanssa. Näin on flaamilaisen happamat marjat.

Toisessa lasissa Summer Wine Teleporter. Tylsää se on tämäkin. Kymmentä mallasta käytetty joo, mutta jos olut maistuu liian laihalta kahvilta, niin ihan samahan se käytettyjen maltaiden määrä on. Laiha kahvi kuitenkin suht positiivisessa mielessä; makua on, mutta se on piilossa. 

Tulevaa postausta varten visiitti myös Public Corneriin. Helsingissähän S-ryhmä on iso tekijä olutpubihommissa, mutta periferia laahaa perässä. Puplikki kuitenkin petrannut. Ääniraitana edelleen Radio Rock -brutaaliutta, mutta kaapista löytyi esim. Sierra Nevada Hop Hunter IPA ja Lagunitas Maximus sekä New DogTown Pale Ale. Myös perusvalikoimaan kuuluvat fullerssit, brewdogit, saksavehnät sekä chimayt näyttivät olevan hyllyssä. Stallhagen-hanassa Hoptober.

Itse päädyin ko. Sierra Nevadaan. Vähän iäkkään oloista ja hedelmätoffee oli jo päässyt selän päälle, mutta katkeron potku oli silti tunnistettava. Ihan maistuva humalapommi iästään huolimatta. 

Villillä kortilla Seipääseen. Kunnon lätkä-fudis-pöllönhuhuilu-sportti-ÄIÄ-baari. Oluita kuitenkin on. Sierranevadaa, vähän saksaa, Malmgårdilta Belgea ja Mallaskoskelta Black Pils. Myös Westmallen troikka kaapissa. Puoliksi kuitenkin tämän vuoden Talven Kaiku, VASPilla pantu. Bryggassa tätä jo tuli hanasta maistettua ja käppäähän se. Metallia, puuroa, kaasee määrä hiilihappoa, mk-prosentit huomaa myös. Brittityyliä, ilman tyyliä. Hyvä olut kahvin (suomibulkki) ja keksin (Carneval) korvikkeeksi. Hauskaa myös se, että 2016 Alkon pienpanimokattaukseen on VASP tuomassa hyvin saman tyyppisen oluen, kuin tämä Tuopin ääressä-juipin sumplima oatmeal stout. Sattumaako?

Metron Storm King ja Hanhen Baltic Porter tuttuja. Ja ehkä yksi "yllätyspaikka" jääköön tulevaan Missä Lahti juo-julkaisuun. Nyt yö.

 

Share

Ladataan...

Vaikka olen ikäni ollut pikkujoulujen ja oikeastaan kaiken muunkin jouluun liittyvän vihaaja, niin silti vuosittain tulee kokoonnuttua bändijorkkien kanssa rilluttelemaan näin joulun alla. On näillä ”kehityskeskusteluilla” aina olevinaan joku ylevämpi tarkoitus, mutta silkaksi sössötykseksihän se aina menee. Siitä minä nautin.

Malttamattomuus on maailman palkka, joten ensimmäinen olut oli pakko korkata jo iltapäivällä. Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock kuuluu talveen ja tänäkin vuonna tuli kymmenkunta pulloa Alkosta haettua, jos vaikka kesän kynnyksellekin riittäisi pullo-kaksi. Lasista nousee huumaavan tervainen ja palvikinkkuinen tuoksu. Hieman metallia taustalla, jota en ole aiemmin huomannut. Voisiko olla, että muuton keskellä asumisesta johtuen jouduin käyttämään tulppaania ja se avasi sitten tuoksua ”väärään suuntaan”, go and know? Maku kuitenkin seuraa jo tutuksi tulleita polkuja: saaristolaisleipää, jonka päällä vahvasti savustettua kinkkua ja ripaus yrttilevitettä. Jälkimaussa Tervaleijonaa. Pientä kitinää joutuu harrastamaan runsaasta hiilihappoisuudesta, mutta sekin tasoittuu oluen lämmetessä. Maailman paras savuolut ja TÄTS IT.

Bryggassa ei hanamuutoksia eiliseen nähden, pullokaappiin ilmestynyt tylsääkin tylsemmät Pihamaan oluet. Naapuripöydässä jonkun sahtiseuran pikkujoulut, kaasee möykkä päällä. On se nyt kumma, kun ei saa baarissakaan olla rauhassa, heh. Mikkeller Milk Stout yhä 5,5/5 tavaraa. Ja edellisen postauksen hanalätkäsekoilu selvisi, virhe oli tapahtunut maahantuojapäässä. Omnipollon Lemonadekin maistui paremmin, kuin edellisenä päivänä.

Pikakelauksella eteenpäin ja raskas parin sadan metrin siirtymä juhlapaikalle. Oksennusta täynnä oleva tonttulakki ja joululauluja soittava kravatti unohtuivat, mutta kassillinen ylähyllyn olutta ja kaunis tyttö kainalossa ajavat miltei saman asian. Tosin, pöydälle nostetut Taxi Vodka ja käppäpiparit loivat joulutunnelmaa suomalaiseen makuun.

Edellisistä postauksista tuttuja oluita myös seuraava, eli skipataan Goliatin yli ja siirrytään seuraavaan. Kehuttu Evil Twin Soft DK lasiin. En ole ikinä ymmärtänyt Evil Twinin mainetta, vaikka olen jokusen kymmentä panimon tuotetta juonutkin. Tylsää tavaraa yleensä ja niin on tämäkin. Jo vahvasti viinalta haiskahtava ensikosketus kertoo kaiken tarvittavan. Rommia ja/tai irkkuviskiä on runsaasti, konvehtimainen suklaa kietoo ne sisäänsä. Kaikesta huolimatta yllättävän kuivaa tavaraa. Nimensä mukaisesti: kakkaa.

Onneksi hommat saadaan nousuun, sillä To Øl Liquid Confidence (Aged in Sherry Barrels) on jo huomattavasti lähempänä omia mieltymyksiä. Kahvia vaniljalla, vähän kuivattuja hedelmiä, hyvä balanssi kuivuuden ja makeuden kanssa. Perusversioon nähden sherry tuo kuvaan vahvaa marjaisuutta. 12,2% hyvin piilossa. Yksi lempipanimoistani onnistuu taas.

Humala% nousussa, avaimet hävyksissä ja Hebosagilin uusi biisi huono. Ørbæk Kors Øøll jakoon. Odotin kunnon maustelientä, mutta melko maltillisesti tässä mennään. Joku dominoiva (anis?) mauste tosin puskee taustalta. Mallas kuitenkin pääosassa. Aivan liian ohut ja kevyt trad. ale, jotenkin ei saa otetta.

Iso pullo jaossa myös seuraavaksi, La Gauloise Brune. Jostain syystä tämä on jäänyt aikaisemmin tikkaamatta, vaikka Alkon valikoimissa onkin pysynyt pitkään. Arvostelupullon sain lahjaksi joku aika sitten, päiväys oli vielä tämän vuoden puolella, eli suht vanhaa tavaraa. Rauta on ensimmäinen termi, joka tästä tulee mieleen, niin hajusta kuin maustakin. Rautainen marja. Kovin ohutta myös. Belgihiiva alkaa tökkimään nopeasti, liian makeaa, onneksi taustalla väijyvä päärynä tasoittaa hieman ja onkin oikeastaan ainoa miellyttävä asia tässä oluessa. Noh, tulipa juotua.

Jouluoluita seuraavaksi. Nøgne Ø God Jul on tuttu jo vuosien takaa, mutta ilmeisesti reseptiä hieman uusittu jossain välissä. Mausteita odotin tässäkin olevan huomattavasti enemmän, mutta onnekseni ei. Kuivaa ja paahteista, lakritsaa ja salmiakkia, jos en paremmin tietäisi, niin imperial stoutiksi voisin tätä väittää. American strong ale ehkä huono kategoria. Kevyesti mausteinen joululimppu, sitähän tämä on. Mahtava panimo, jolle omistettiin uuden levyn yksi biisikin: http://usko.bandcamp.com/track/paljas-saari

Baariin lähtö hieman venähtää, mutta vihdoin päästään lähipubin hellään huomaan. (Tosin kielimuurista ja armottomasta humalasta johtuen suomenruotsalaisranskalainen kitaravelho ei ilonpitoon pääse liittymään. Löysi onneksi tiensä kotiin, koska oli sieltä havahtunut aamulla ilman vaatteita tai muistikuvia.) Iloinen kulkija on liian harvoin osoitteena, sillä rauhallinen ja mukava paikkahan tämä, varsinkin ketjuravintolaksi. Olutmielessä toki tylsä, mutta kaapista löytynyt CAP Don’t Break The Oat lämmitti mieltä. Mk-prosenttien rajoissa on ruotsalaiset vääntäneet kelpo stoutin. Yllättävänkin vahvasti paahteinen. Jopa savua jossain taustalla. Ikävä yrttisyys yrittää saada jalansijaa, mutta väistyy onneksi maitokahvin edeltä. Tykkään. 

Loppuilta meni normaalin marssijärjestyksen mukaan, sillä yhtäkkiä kaikki vaan päättivät suunnata Torveen. Ei yllätä. Ja koska pikkuyulet, niin taksillahan se matka oli tehtävä. Koffin Porter ja Punk IPA, siinäpä se loppuilta olikin. Kiitos ja hyvää kevättä.  

Share

Ladataan...

Bryggassa pientä piristymistä olutrintamalla. Pullokaappiin ilmestynyt mm. Top Fuel Hippie Juice ja Hopping Brewsters Flight Cadet sekä Warthog. Hanojen takia tänne kuitenkin tullaan ja silläkin sektorilla vaihtuvuus ollut paranemaan päin.

Mikkeller Fox & Anchorista tilaus. Saan eteeni kuitenkin tummaa olutta, enkä ipaa. Omistajatahon mukaan joku muukin maininnut asiasta ja lupaa kysellä, että onko erhe tapahtunut maahantuojalle. Noh, oli miten oli, mutta näin on. Juodaan siis Mikkeller Milk Stout väärällä hanalätkällä. Vahva paahteisuus iskee naamalle, konvehtimaisuutta myös löydettävissä. Kuivatuilla hedelmillä maustettu vahva kahvi, taustalla jopa tuhkamaista savua. Monipuolinen olut ja mitä välii nimestä, kunhan dokaa vitusti.

Seuraavaksi Omnipollo Fruit Tap 2 Lemonade. Kesällä tästä oluesta jäi mainiot mielikuvat, joten katsotaan, miten tippuu näin ”talvisessa” viimassa. Ensimmäinen ajatus on, ettei nyt ole ihan tuoreesta tavarasta kysymys. Hedelmäinen raikkaus on muuttunut tölkkikamaksi, jopa marmeladi tulee mieleen. Myös taustalle rakennettu pale ale-pohja saa nyt enemmän sanansijaa. Maistuva olut toki edelleen, mutta jäin kaipamaan sitä kesäistä God Morgon Lemonade-mehun kaltaista sitrustykittelyä.

Jos Brygga on hieman tsempannut, niin Metro taas on pyristellyt paikallaan ties kuinka kauan. Onneksi sentään yksittäisiä valonpilkahduksia silloin tällöin; Victory Storm Kingin rantautuminen Lahteen oli oikeinkin miellyttävä uutinen.

Joskus pidin kyseistä olutta yhtenä parhaimmista imperial stouteista, mutta vuosien vieriessä se on hieman unohtunut. Nyt olikin pitkästä aikaa mukava päästä testaamaan onko taika vielä tallella. 10€ kyypparille ja pöytään istumaan. Tuoksu on tosi paahteinen, salmiakkia reilusti. Muistin, että humalaa olisi annosteltu samaan tapaan kuin esim. Siperiassa. Ei kuitenkaan greippiä tai muutakaan hedelmää juuri löydy. Kuivuutta senkin edestä ja jopa Mikkeller Black tulee ajoittain mieleen, tosin lempeämpää tämä jenkkien keitos on. Kaikin puolin mahtava, mutta ei enää niin ”iso” olut, kuin vuosia sitten.

Share

Pages