Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Korruptiopullojen tyhjennystalkoot alkakoot Teerenpelin Talvioluella, tai etiketin mukaan TALVI OLUELLA. Eli panimot, kotikeittelijät sekä kaupparatsut: kohta mahtuis taas kaappiin lisää kaljaa!

Teerenpelin Talvi Olut (sic) on Milk Ale, vieläpä tumma sellainen. Eipä tule montaa moista mieleen, sillä useimmin Milk-liitteiset ovat Stouteja. Tai sitten jotain ”omnipolloaanisia” lehmän utare-maitoparta-Teemu Selänne -virityksiä. Onko Talviolut siis Milk Stout ilman Stoutia.

Tämä nyt kuitenkin on tumma Milk Ale. Mitä se sitten tarkoittaa? Mikä on elämän tarkoitus? Ainakin tällä hetkellä oluen juominen. Vai meneekö se viemäriin tämäkin. En tiedä vielä. Sen tiedä, etten tiedä mitään. You snow nothing, Jon Know. Jumprahuiti, että nousi näköjään nopeasti päähän kaikki nämä 4,5-prosenttia. Huh.

Ai niin, enhän ole vielä edes maistanut olutta. Korjataan tilanne. Laktoosia on selvästi, jos joku ei nyt vielä milkistä ymmärtänyt. Ben Johnsonhan oli maitopoika Soulin olympialaisissa. Paino sanalla oli, sillä mölön seasta taisi löytyä hieman kivempiakin ainesosia. Vähän niin kuin tästä oluesta. Ensin huijattiin maidolla, mutta alkoholiahan tämä hitto vie on. Minä pidän alkoholista. Se ei tosin pidä minusta. Olenkohan alkoholisti?

Niin, se olut. Laktoosia on selvästi… Äh, en taida olla itse olla selvä, sillä kirjoitin tuon lauseen jo. Selvä. Stouttimaisia konvehtioita. Mitähän helvettiä sekin muka tarkoittaa. Mukanäppärää. Ei tämä Stout kuitenkaan ole. Tämä on tumma Ale. Sale. Rabatt.

Rautaa rajan taakse ja marjapaskat pusikkoon. Masuni ei näet kestä laktoosia isoja annoksia. Masuasukki, masukki, vittu miten karsea sana. Lapset pitävät suklaasta, koiratkin, mutta niille ei kannata suklaata antaa. Olut ei ole kuitenkaan sama asia kuin uloste, vaikka ensimmäinen usein aiheuttaakin jälkimmäistä. Hemmetin hyvä keskinkertainen olut, sanotaanko semmoinen vahva 3,14/4,88.

Kiitos, jos et lukenut tänne asti.

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Pitkästä aikaa hieman laajempaa kaupallisten oluiden maistelusessiota tarjolla Ant Farmin klubitalolla. Suuntaviivat oli vedetty BrewDogin uusimpien Abstrakt-sarjalaisten välille, mutta totutusti punainen lanka katosi jo heti kättelyssä. Itsekin jouduin katoamaan ennen aikojani muihin velvoitteisiin, mutta kyllä sitä parissa tunnissakin ehti maistamaan yhtä sun toista.

Amager Hr. Frederiksen | 10,5% | Imperial Stout

Vanha tuttu ties monen vuoden ja pullollisen takaa. Perus hyvä Imperial Stout, josta löytyy sopiva määrä makeutta, paahdetta sekä suklaakonvehtia. Kahvi(leipäi)nen lopetus sai aivan uusia sävyjä, kun mukaan sujahti tippa Kahiwan kylmäuutettua kahvia.

Põhjala Cellar Series - Pime Öö PX | 13,9% | Imperial Stout

Viron ykkösnyrkin (Pime) Öö-sarjan synkempää osastoa. Sherry on vahvana hänessä, aivan liian vahvana. Tummia varjoja käyneistä viinimarjoista, luumuista ja rusinoista. Portviinimäinen sokeripommi, jonka makeus tahmaa huulet ja jonka sherryisyys tarraa kiinni kuin vahinkomätsi Tinderissä.
 

Fuller's Vintage Ale 2015 | 8,5% | English Strong Ale

Ihan vitun hyvä olut 0/5. Oikeasti, tämä arvio oli tässä.

Omnipollo / Buxton Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Stout | 11% | Imperial Stout

Hauska tappaa vanha tuttu. Olutmaailma muuttuu ja minäkin näköjään sen mukana, sillä vielä blogin aloittamisen aikaan veisasin ylistysvirsiä Omnipollolle, ja tämä kyseinen olut oli ”god tier” -tasoa. Armon vuonna 2017 Yellow Belly näyttäytyy ihan kivana esanssisena toffeenougatsuklaaleivosoluena. Oispa Nebua.

BrewDog Abstrakt AB:20 | 14,2% | American Strong Ale

Sitten päästiin itse asiaan. Tiramisua, English Barley Winea ja American Strong Alea? Mikä hemmetin sotku tämä oikein on? No sepä se, nimittäin melkoinen sotku AB:20 tosiaan on. Hyvin tuhti ja makea sellainen. Kahvilikööriä ja kuivattuja hedelmäpuita. Puuhedelmiä. Pienenä annoksena kuitenkin maistuva. 

BrewDog Abstrakt AB:21 | 12% | Imperial Stout

Salmaria? Jägermeisteria? Katkeroa? Enkä nyt puhu humalista, vaan niistä alkoholijuomista. Hämmentävää tavaraa, makeaa ja hapanta. Yrttipuskaa edessä ja herukkapuskaa takana.

BrewDog Abstrakt AB:22 | 12,5% | Imperial Stout

Kiitos. Nyt loppu liiallinen kikkailu. Vahva ja pehmeän kaakaomainen Imperial Stout, johon Speyside-viski langettaa oman puisen, jopa savuisen varjonsa. Yksinkertaisesti tasapainoinen ja todella maistuva olut, jonka maku on pitkä kuin Gheorghe Mureșan.

BrewDog Abstrakt AB:23 | 11,5% | Barley Wine

Best for last. Barley Wine ja Bourbon on pari, jonka kolmanneksi pyöräksi hyppään aina, kun on vaan mahdollisuus. Nyt oli, eli housut pois jalasta ja jumala mielestä. Aprikooseja, vaniljaa, niin hyvää puuta. Tahmaavan makeaa ja lämmittävän alkoholista, mutta niin se pitää tämän tyylisen oluen kohdalla ollakin. Illan paras, joten oli hyvä aika lopettaa, kun vielä oli voitolla.

Share

Ladataan...
Bönthöö bönthöö

Kello kipitti jo uhkaavasti kohti perjantaita, mutta vielä oli onneksi hetki aikaa käydä nauttimassa Tirran hanauutuudet. Tai nauttimassa ja nauttimassa, sillä hedelmäviikot olivat tällä haavaa ohi ja tarjolle oli nyt laitettu niitä ”oikeita oluita”. Itseni kaltainen oluthipsteri itki siis happamia ja katkeroita (sic) kyyneliä, mutta perinteisempien makujen ystävät varmasti kiittävät.

Vai onko Radbrew'n Sandstone edes niin perinteinen? 6,6-prosenttinen APA, eli sinänsä tuhti, muttei mitään erikoista. Keittoon käytetty Sorachi Ace -humala vie kuitenkin kaarinalaista olutta sellaisiin sfääreihin, joka jakaa varmasti mielipiteitä. Itse en ole tuon japanilaishumalan ylin ystävä, mutta on silläkin paikkansa. Se paikka ei vaan välttämättä ole Sandstonessa.

Olut tuoksui hedelmäpastillien ja hattaran sekoitukselta, kovin makealta siis. Vierustoverin mielestä haju oli "sour cream and onion”. Suu etsi myös makeutta ja löysi sitä, mutta Sorachi Acen vahva yrttisyys iski nopeasti päin pläsiä. Sanovat sen olevan tilliä, mutta itse en osaa erotella – edes Resilaria. Tuo yrttisyys yhdistettynä trooppishedelmäiseen saippuamaisuuteen oli suht miellyttävä muutamalla ensihuikalla, mutta koko tuopillinen oli liikaa.

Vielä ehti juoda toisen. Nyt lähdin liikenteeseen pienellä annoskoolla, ihan varmuuden vuoksi. Gale's Seafarers Alen takana on maineikas brittipanimo Fuller's. Ja peribrittiläistä tekemistähän merenkävijän olut olikin. Itse asiassa niin perinteistä, että siitä oli vaikea keksiä oikein mitään sanottavaa. Oliko se hyvää vai huonoa? Ei kumpaakaan.

Tirran omistajistosta löytyy kivenkovaa anglofiiliä, joten tämä Bitter istuu siihen skenaarioon saumattomasti. Omaan suuhun olut oli kuitenkin… Niin, en oikeasti saa nyt sanaa suustani, tai paremminkin lausetta näppäimistöstäni. Pähkinää, kyllä. Kuivattuja hedelmiä, miksei. Marjaisuutta, ehkä. 3,5%, joten siihen nähden paletti oli yllättävän rikas, mutta liian makeana ja katkeroköyhänä Fuller's ei onnistunut taaskaan tekemään minusta englantilaisen Ale-kulttuurin ystävää. Tai edes kaveria.

Käykäähän itse testaamassa, kuinka väärässä olen.

Share

Pages