Ladataan...

Tulipyörä liitetään Lahteen vahvasti vaakunansa kautta, mutta nyt Tulipyörä on myös olut. Antti Sirvo, Tirra/Torven yksi omistajista sekä päivittäisen toiminnan pyörittäjä, oli jo jonkin aikaa haaveillut omasta oluesta, ja nyt kun klassinen ravintolakaksikko oli liittynyt Ant Farm -kollektiiviin, niin haaveelle ei ollut enää mitään estettä. Ant Farm -ydinryhmän kanssa sovittiin siis panopäivä tarkoituksena saada aikaiseksi peribrittiläinen Golden Ale. Näin aluksi kotiolutkäyttöön, mutta kuka ties, muutaman koekeiton jälkeen Tulipyörä voi aivan hyvin pyöriä myös kaupalliselle puolelle.

Kuukausi eteenpäin ja me kolkuttelimme Lahen kotiolutkeskuksen ikkunoita oluen kiilto silmissä. Tulipyörä oli valmis nautittavaksi ja sitä oli tarkoitus juhlistaa pienellä porukalla. Itse juhlakalu ei ollut kuitenkaan vielä paikalle ehtinyt, joten meille iskettiin alkujuomaksi tuopilliset IPAa käteen. Kuulemma jo aivan liian vanhaa, mutta minulle maistui. Trooppissaippuainen ja sopivasti puraiseva.

Toisen IPA-lasillinen aikana myös Sirvo seurueineen purjehti paikalle oman Lahden Sininen -mukinsa kanssa. Omistajan elkein Tulipyörää alettiin heti kaatamaan laseihin, ettei kukaan vaan jäisi ilman.

Värin perusteella Golden Ale oli muuttunut matkan varrella ”Bronze Aleksi”, sen verta tumman punertavaa olut oli. Tuoksu ja maku hätyyttelivät myös enemmän ESB:n rajapintoja kuin kevyitä Golden Ale -maisemia. Pähkinää ja toffeeta, hedelmätkin paremmin kuivattuja kuin tuoreita. Raikasta marjaisuutta loppumaussa. Puhdas ja todella brittiläinen näkemys aiheesta, joskaan ei ihan sellainen, jota oltiin haettu. 

Idean isä kuvaili kättensä jälkeä seuraavin sanankääntein: ”Helvetin hyvää vastapainoa crossfitille. Ja parituksena suosittelisin Göteborgs Rapé -nuuskaa”.

Janoisia ihmisiä alkoi valumaan oluthanojen äärelle illan jo pimentyessä ja juoma maistui. Paikalla oli olutaktiiveja, ravintoloitsijoita, muusikkoja sekä muita sidosryhmiä. Tilat ovat toki pienet, mutta sopu sijaa ja niin edelleen.

Tulipyörän lisäksi tarjolla oli maistiaisia mm. todella tykisti humaloidusta Brown Alesta, Alvinne-hiivalla käytetystä ”fruit sodasta”, kaupalliseen levitykseen myöhemmin päätyvästä kahvistoutista sekä ananaksella maustetusta huikeasta Gosesta, joka taas kerran todisti, että ananas kuulu olueen.

Session toinen ”kaato-olut” iskettiin hanaan IPAn loputtua. IPAa se tosin tämäkin, mutta ”with a twist”. Greippiä oli nimittäin kaadettu keittoon meloisia määriä; kuorta, mehua tuorepuristettuna sekä kaupanhyllyltä ja hedelmälihaa. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, niin koko komeus oli humaloitu australialaisella Galaxylla, joka tunnetaan vahvasta sitruksisuudestaan.

Raikas ja ei-niin-yllättäen kovin greippinen olut. Kirpsakka, paikoin jopa happamaksi kääntynyt IPA oli oikeastaan juuri niin maukas kuin ensitiedot antoivat ymmärtää. Öljyinen humalointi saatteli oluen nieluun vikkelästi, vain tullakseen greippipuisena röyhtäyksenä takaisin. Tähän on hyvä lopettaa.

---

P.s. Tulipyörä voi olla kauniisti sanottuna myös "jotain ihan muuta".

Share

Ladataan...

Kirjoitan nykyään niin usein Brewskin tuotteista, että voisivat siellä länsinaapurissa miettiä jonkun mukavan joululahjan minulle. Hejsan hejsan. Virallisia lahjuksia odotellessa arvostellaan kuitenkin Conan DIPA alta pois. Tosin lahjus se on tämäkin pullo, sillä nappasin sen Pien-tukkurin kuormasta mukaani.

Conan-nimi viitannee hiivalajikkeeseen, joka sopii ”vermontilaisiin” oluisiin kuin nenä pyllyyn. Ymmärtääkseni kyseessä on maineikkaan Alchemist-panimon oma hiivakanta. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Genreksi on tällä kertaa valikoitunut tupla-IPA, tyyli jonka helsingborgilaiset todistettavasti hallitsevat. Kuitenkin siinä missä tuo linkin takaa löytyvä Red Robot oli kovin kevyt DIPAksi, niin Conan on barbaarikaimansa tavoin kerännyt lihaa luidensa ympärille. Prosentteja oluessa on tasan kahdeksan.

Huikea tuoksu täyttää keittiön heti korkin auetessa. Hevi-tiski on paskimmillaankin parasta? Heviä on myös maku: Brewskille ominainen trooppishedelmäinen sekametelisoppa tunkeutuu sisään jokaisesta ruumiin onkalosta ilman häpeää. Fill me up. Ananas ja persikka eniten pinnalla, toki sitrusmetsää tai mäntyhedelmiä unohtamatta. Kuten sanottua, niin mallastakin on mukana, ja varsinkin lämmetessään kurvit ovat juuri oikeissa paikoissa. Panimon tyylitelty humalaöljyinen katkero toimii kuin opasteviittana kohti viimeistä nautintoa. 

Share

Ladataan...

Pyhäpäivän kaksintaistelussa vastakkain asettuu kaksi jenkkityyppistä India Pale Alea kahden oluttyyppisen harrastajan arvioitavaksi. Kimito Brewing on tuttu edellisestä Saison-kamppailusta, kuopiolaisen RPS Brewingin tiluksilla taas vierailin kuukausi takaperin Tahko-reissun yhteydessä. Nyt panimoiden korruptio-IPAt laitetaan vastakkain, GO!

---

RPS Scissors Indie Pale Ale | 4,7% | IPA

Kivi-paperi-sakset-panimon debyytti-IPA on maustettu verigreipillä. Ravintolaversiota niin pullosta kuin hanastakin aiemmin maistaneena odotukset eivät olleet kummoiset. Mallasvetoiset IPAt kun eivät kiinnostaa enää juuri lainkaan. 

Teemu:

Mainio tuoksu, greippisyys pirskahtelee naamalle.

Maku on mallassaippuaa, eli aivan liian paljon mallasta humaloinnin kustannuksella.

Fressiys puuttuu.

Hyvin perus (karamelli)maltainen suomi-IPA, vaikka verigreippi yrittää taustalla vaimennetulla äänellään muuta väittääkin.

Paikallista kotiolutgurua lainatakseni: "Humalointi on liian synkkää".

Mari:

Tuoksuu sitrushedelmien kuoren siltä valkoiselta osalta.

Todella peruskamaa, voisi olla mikä tahansa geneerinen IPA.

Ei muuta sanottavaa.

Kimito American IPA | 6% | IPA

Tällä viikolla Alkon hyllyihin ilmestynyt kimitolainen ei herättänyt sekään kummoisempia tunnemyrskyjä, mutta ainakin tuoretta tavaraa laseihin kaatui.

Teemu: 

Tuoksu ei anna oikein mitään.

Mallasta on tässäkin, mutta ei ihan niin tukkoisesti. Raikkaampi.

Hedelmäisyyttä on niukasti, ainakaan tuoretta sellaista. Hiivaisuutta ja trooppista hilloa löytyy enemmänkin, ihan kuin olut olisi jo valmiiksi vanhentunutta.  

Meh.

Mari:

Haisee vähän siltä, miltä kosteusvaurio haisee.

Tunkkaisen maltainen maku, joskin hieman raikkaampi kuin edeltäjänsä.

En löydä tästä oikein mitään miellyttävää, jäisi koko pullo juomatta.

Tuomio

Yritä näistä nyt sitten valita voittaja! Kotimaisen IPAn laatu laahaa tällä hetkellä pahasti jossain kyläpahasen paskaisten Karhu-hanojen tasolla. Kaksipäinen raatimme ei päässyt yhteisymmärrykseen, joten kruunasimme voittajaksi kaverin tölkistä maistetun Olvin IPAn.

Share

Pages