Ladataan...

Lahtelainen Nurmi-vaatemerkki lopetti maallisen vaelluksensa ja johtajatar Nurmi päätti pitää ilkamat juhlan kunniaksi. Varsinaisista hautajaisista ei kuitenkaan voida puhua, sillä kuten kuvaan kuuluu, niin comeback on jo suunnitteilla. ”Don´t call it a comeback”, mutta sitähän se nimenomaan on. Nurmi on kuollut. Kauan eläköön Nurmi 2.0.

Itse liityn kaikkeen tähän niin, että työskentelin Nurmella useamman vuoden ja olin lupautunut nyt jättämään katkerat jäähyväiseni hoitamalla juhlien dj-velvollisuudet. Ja olueen kaikki liittyy toki sillä, että sitähän juotiin. Paljon.

Sokka irroitettiin kotona Plevnan Siperialla. Alkosta tuli jokunen pullo haettua heti, kun ne hyllyyn ilmestyivät. Edellistä Alkon Siperia-erää hamstrasin pari vuotta sitten kymmenkunta pulloa, mutta nyt aloitin maltillisemmin kolmella. Ja hyvä niin, sillä vaikka Siperia eittämättä onkin yksi parhaista suomioluista, niin jotenkin tuntuu, että aika on ajanut jo hieman pioneerin ohi. Onko syynä sitten yleinen saatavuus vai omien makutottumuksien muuttuminen, mutta nykyään tämä is/bipa-hybridi on vain yksi hyvä olut muiden joukossa.

Tuoksu on greipillä maustettua mäntysuopaa. Maku seuraa pesuainetykittelyllä, nyt vaan selvästi enemmän sitrusta. Humalaa siis piisaa niin aromi- kuin katkeropuolellakin. Paahdetta on vähemmän kuin muistin ja pitämästäni tuhkaisuudesta on vain aavistus jäljellä. Black IPAna jos tätä arvioisi, niin hieman kevyt runko ja 8% toimisivat kivast ja ihanast, mutta kun nyt kuitenkin imperial stoutista puhutaan, niin pliisuksihan tämä auttamatta jää. Miinusta pitää myös antaa taustalla väijyvälle yrttisyydelle.

Imperial stout-linjalla jatketaan, Alko-uutuuksia myös seuraava, To Øl Goliat. Noin vuosi sitten tykästyin tähän juomaan paljon ja yllätyin iloisesti, kun tätä saa lisää nyt komeroon. Ja vieläpä edullisesti. Tuoksu ja maku johdattelevat aasinsillan kautta Siperiaan. Samaa greippistä mäntysuopaisuutta. Sitten alkaa tapahtumaan; sokerikahvia ja kermaa, lisää makeutta, nyt hedelmäistä sellaista, lopussa vielä ripaus salmiakkia. Kaikessa liköörimäisyydessään juurikin omaan suuhuni sopiva olut. Jos nyt jotain, niin suutuntuma voisi olla jopa hieman liejuisempi. ”Tättä on sludge”.

Vielä yksi olut ennen lähtöä. Soittolistat tehty ja kaikki kamat kasassa, eli nyt voi vittu naattia naattia. Mikkeller Beer Geek Breakfast BA Tequila. Olen pekoniversiota lukuunottamatta tykännyt kaikista Beer Geek-sarjan tuotteista (vihaan pekonia), joten piti tämäkin variaatti hankkia Firmabieristä – vaikka tequilan ja stoutin liitto hieman epäilyttävältä kuulostikin. Epäilyni osuikin oikeaan, sillä tuoksussa viinaisuus puski vahvasti läpi. Onneksi maku oli lempeämpi ja muistutti etäisesti aikoinaan sekoiteltuja rillutteludrinkkejä, joissa yhdistelmänä oli esim. kahvi-salmari-tequila. Ah sweet pain, ah suffer, sweet suffer. Vahvaa, hieman kitkerää kahvia, taustalla komppaa tequila. Ei mikään oluen riemuvoitto, mutta varsin pätevä tynnyristoutti.

Sit se on menoa. Suunta kohti Nurmen päämajaa Rautatienkadulla. Nopea palaveri illan kulusta ja ”tervetuliaismaljana” Nurmen viisvuotissynttäreille keväällä Hiisin kanssa masinoitu Nurmi X Hiisi #1. Kyseessä american wheat ale, joka on maustettu Paavolan Citymarketin lahjoitussitruksilla (appelsiini, sitruuna ja mandariini). Ko. olutta oli ensin tarjolla vain Bryggan hanssa ja toki em. Citymarketin hyllyillä, mutta on sittemmin levinnyt myös esim. Tampereen ja Jyväskylän kauppoihin. Oma lehmähän tässä on toki ojassa, kun arvostelen olutta, jonka suunnittelemisessa olen ollut itsekin mukana, mutta jos jotain, niin narsistien puuhasteluahan tämä blogihupsuttelu on.

 

 

Arvostelun alla oleva pullo on tod.näk. viimeisiä, joita on liikkeellä, joten sopii hyvin hautajaisteemaan. Hyvin on kestänyt aikaa, päiväys 10/15. Tuoksu kärsinyt hieman ja sitrus on kääntynyt jo kenties hillomaisuuden puolelle. Maussa kuitenkin vahva edustus. Ehkä se keväinen raikkaus on muuttunut syksyiseksi täyteläisyydeksi, katkero puraisee hieman ja lopussa vieno banaanisuus. Vaikka tässä myös itseäni hieman kehun kelpo mk-oluen synnyttämisestä, niin ei voi muuta sanoo, ku hattu.

(Tässä välissä oli paljon säätöä ja vääntöä, joten hypätään pari tuntia ja Koffin Porteria eteenpäin.)

Paardit ovat parhaat - ihmiset eivät kuitenkaan maksaneet rahaa, koska ilmainen sisäänpääsy. Kello kymmeneltä jo tanssilattialla vipinää. Biisitoiveita tulee tasaiseen tahtiin, mutta vielä tässä vaiheessa kieltävä vastaus ei aiheuta tunteiden tsunamia (myöhemmin illalla tosin toivojien möykkäröinti ja sössötys alkoivat raastaa jo hermoja). Italo disco, kasaripoppi ja ysäriräppi näköjään toimii.

Olut vaihtunut portterista belgiklassikoihin. Ensin Chimay Red ja heti perään Blue. Reilu 6€ pullo, aevan ehanaa. Mikään suurin Chimayn ystävä en ikinä ole ollut, mutta kyllähän nämä aina maistuu - Belgialta: hiivaa ja kuivia hedelmiä. Liikaa jotain ja liian vähän jotain toista

Kello oli jo kipittänyt sunnuntain puolelle. Porukka vaihtunut ja hetkellisesti tyhjänä ollut lattia kuhisee nyt ihmisistä. Muutaman toiveen täytettyäni päätän kääntää kahvasta ja tykitellä Op:l Bastardsin Scorpiusin. Aina vähän uhka/mahdollisuus, tällä kertaa kuitenkin palkitsee ja alakerran tupakkapaikaltakin tullaan kiittelemään, heh. Beyoncén Run the World (Girls) räjäyttää sitten tunnelman kunnolla ja päätän taputella itseäni selkään. Oluen muodossa toki.

Päätin jo etukäteen vihata Ice Beaver-panimoa, koska sen surf-douchebag-imago oli jotenkin todella luotaantyöntävää. Toki myös ensimmäiseksi olueksi valittu ah niin kovin muodikas ja ah niin kovin kulunut APA vaikutti mielipiteeseeni. Ennakkoluulot ovat kuitenkin siitä mukavia, että niitä voi pyöritellä, kuin valkoista lakanaa Litti-patsaan päällä. Pakko siis myöntää tappionsa ja kehua Ice Beaver Northern Pale Alea maistuvaksi olueksi. Ei tässä mitään aitoja kaadeta, mutta tämmöinen hyvin tehty raikkaan hedelmäinen humalamehu kelpaa aina. Etikettikin on kiva.

Loppuyöstä vielä pari Kilpeäkin kovempaa floor filleriä ja illan viimeisen kohdalla myös itse ”sutena parketille”. Oikein onnistunut ilta, vaikka ihmisiä ei ehkä sittenkään tullut niin paljoa, kuin mihin oli varauduttu. Lepää hetki rauhassa, Nurmi.

Share