Ladataan...

Lahen SOPP tuli ja meni, mutta palataan vielä hetkeksi takaisin matkustajasataman tunnelmiin. Aloin listailemaan itselleni uusia oluita, joita festeillä tuli juotua, joten miksipä en tuuttaisi niitä myös tänne. Varmasti joitain näistä tullaan tapamaan tulevissakin Suuret oluet, pienet panimot -tapahtumissa; Jyväskylä, Helsinki, Turku ja Oulu ovat vuorossa seuraavina.

Lahtikko Radio: https://soundcloud.com/user-60900229/lahtikko-radio-sopp-lahti-podcast

Suomenlinna / Donut Island Greetings from Hazy Isles. Yllättäjä, en edes oikein tiedä miksi, sillä Suomenlinna on onnistunut aiemminkin (d)ipoissa ja Donut Island toki Suomen mielenkiintoisimpia tekijöitä, mutta silti. New England näkyy, tuoksuu ja maistuu. Sameaa, mehumaista, aimo kasa tropiikkia, sopivasti puraiseva katkero ja mallaskin kurkistelee taustalta. Useampi kipollinen tuli kumottua.

Teerenpeli FC Lahti Kölssi. http://www.lily.fi/blogit/bonthoo-bonthoo/fc-lahti-kisaili-kotioluesta. Lukekaa tuo juttu jos oluen taustat kiinnostaa enemmän. Kölssi oli teerenpeliä, hyvässä ja pahassa. Kevyttä hedelmäisyyttä, mallastakin prosentteihin (4,7%) nähden sopivasti, puhtaita makuja, mutta niitä oli melko vähän ja liian hiilihapokas (sic) kokonaisuus. Toimii varmasti kylmänä pullonsuusta jalkapallolehtereillä. 

Radbrew Don of Wasteland. Jo pientä kulttisuosiota ympärilleen haalinut "homo-He-Man", eli Don of Wasteland. Kaarinalaisten ensimmäinen Saison ei ole osunut ihan maaliinsa tyylilajin puitteissa, mutta perus belgityylisenä oluena oikein mainio. Tuhtia runkoa, vaikka vain 5%, kypsää hedelmää, kenties hieman raaempaakin sitrusta, lopussa mausteisuutta ainakin pippurista sekä yrteistä.  

Radbrew Lonely Lager. Tämäkin panimon ensimmäinen laatuaan, tällä kertaa siis pohjahiivaolut. Ulkonäkö kuin sitruunamehua, maussakin sitä itseään mukana kiitettävästi. Lager-pohjasta löytyy moniviljaa, voimaisuutta ja jopa hunajaa. Moniulotteinen lager, ehkä liiankin moneen suuntaan kurkotteleva. 

Blonde Viking Lakkaa Juomasta. Blonde Viking on suomalaistuneen kanadalaisen mustalaispanimo, jonka ensimmäinen tuotos veikeästi nimetty Lakkaa Juomasta on. Iso-Kallan Panimo toiminut tämän tuhdin (7%) lakka-Saisonin sijaiskohtuna. Makeaa ja hapanta samaan aikaan, lakka ei tule missään vaiheessa selkeästi läpi, mutta on läsnä. Pippuria, ylikypsää hedelmää, kevyttä marjaisuutta... Onnistunut ensiolut.

Iso-Kallan Savu Kekri. Rakastan savuoluita, mutta niiden pitää olla kunnon savupommeja. Tämä ei ollut. Tämä oli ihan maistuva, mutta liian ohut runko yhdistettynä vienoon, ehkä tervaleijonamaiseen ja ruisleipämäiseen savuisuuteen ei vaan riittänyt savustamaan minua ulos epämukavuusalueeltani.

Saimaan Brewer’s Special Oatstanding IPA. Tässä taisi olla jonkun lähteen mukaan NEIPA-kulmaa? Ei se nyt ihan sinne lirvahda, mutta kelpo IPA, sellainen josta Saimaa oli aikoinaan tunnettu. Vai oliko.

Saimaan Brewer’s Special Hoppy Hour Pale Ale. Kevyt ja raikas? No niin, näistä panimo on nykyään tunnettu. Tölkkihedelmää ja vetisiä pahvilaatikoita.

Bryggeri Helsinki Vuosi Sata Rhum Barrel Aged. Juhlallisuuksien viimeinen uusi olut ja mikä olut se olikaan. Bryggerin rommitynnyröinnit ovat jättäneet jälkensä hauraaseen mieleeni ja pelko perseessä menin tätäkin tilaamaan. Mutta kun ammattilainen käskee, niin pakkohan se on, ja hyvä, että käski, sillä nyt tynnyriä oli näytetty juuri sopivasti. Suklaakaramellia, vienoa rommisuutta, ei sellaista totutun dominoivaa, jopa bourbonmaista vaniljaisuutta ja loppuun kunnon kasa maltaita, jotka palavat kuivaksi tynnyrin palasista kootussa kokossa kuin intohimon ikuinen liekki. Huikea olut.  

 

Share

Ladataan...

PODCAST: https://soundcloud.com/user-60900229/lahtikko-radio-sopp-lahti-podcast

Lahtikko on toden totta tehnyt olutkulttuurista taas vaarallista, sillä tämä Suuret oluet, pienet panimot -podcast piti ilmestyä SoundCloudin lisäksi myös YouTubessa, mutta ”computer said no”. Ilmeisesti Radbrew-Patrikin kanssa käyty keskustelu homosaation eteenpäin viemisestä oli liikaa palvelun herkille sensoreille, sillä jotain loukkaavuudesta viestissä uhottiin. Onko YouTube siis homofoobinen, kun ei anna tunkea sisäänsä Don of Wastelandin kaikissa sateenkaaren väreissä kimmeltelevää ja mahtipontisena kohti taivaita kurottelevaa sarvea? Kai se on pakko uskoa, koska internetissä niin lukee. Lahtikko ja sen läheisyydessä toimivat tahot haluavat vielä erikseen lähettää kaikille seksismiä, rasismia yms. tukeville uuvateille viestin: haistakaapa vaikka pitkä paska.   

Homoilun lisäksi muisteltiin värikästä kasarilapsuutta Liipolan betonilla Iso-Kallan Pasi Pelkosen kanssa, ja noukittiin yleisöstä Tour de Francesta juuri kotiutunut tyyliniekka Jussi-Pekka Hakkarainen, joka rullasi kylmää faktatietoa pöytään kuin kokenut konkari. Hemmetin hyviä vieraita kaikki, joten alun pienet tekniset ongelmat unohtuivat samoin tein. Äänimaailma tosin jäi nyt kokonaisuutena hieman kaikuisaksi, mutta sitä ei saatu ikinä kunnolla korjattua. Laittakaa siis ainakin alkuun äänet suht hiljaiselle.

Nöyrä kiitos SOPPille tästä vuodesta, nähdään seuraavaksi Helsingissä, jossa Lahtikko on mukana printtimedian muodossa. Vähintään yhtä iso ja nöyrä kiitos vieraille, Lahen Ajoille, LiMu Radiolle sekä Mikrozufelle yhteistyöstä ja tämän kaiken mahdollistamisesta. Eternal hails!  

PODCAST: https://soundcloud.com/user-60900229/lahtikko-radio-sopp-lahti-podcast

 

Share

Ladataan...

Onko moraalisesti väärin ostaa tuotetta, jota ei haluasi tukea pennin pyörylälläkään? Varmasti on, mutta tikki mielessä ja kokeilunhalu jalassa kaivoin nöyrästi kuvetta Iso-Kallan Pimeyden Morsiamen kohdalla. Tämä Imperial Stout on tehty Turmion Kätilöille, tuolle suomalaisen junttihevin Klamydialle (mietin hetken, että olisinko käyttänyt pientä alkukirjainta) ja jopa maailman paras bändiolut -titteliä on intter webseissä oluen kohdalla käytetty. Paskapuhetta, mutta uskon. Mustaa siis mukiin ja Bryggan ikkunapöytään tutustumaan morsmaikkuun.

Tuoksu antaa vaimeita, mutta silti selvästi tunnistettavan tallimaisia höyryjä. Olisiko Iso-Kalla sortunut taas perisyntiinsä ja päästänyt "epäkunnossa" olevaa tavaraa pihalle, ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta, ajattelen. Maku palauttelee kuitenkin oikeille jäljille. Todella isoa salmiakkisuutta, vähän kuin helmikuisen pienpanimosetin Salmiakki Porter, mutta toki turboahdettuna. Salmaripommi, johon on lisätty tummaa kahvia, tummaa suklaata sekä tummia marjoa. Tummaa vielä kerran ja pohjaan palanutta kaakaota. Lämmetessään salmiakkisuus hieman tasaantuu ja makeahkon "suolalakritsin" pariksi ilmestyy pientä happamuuttaa, joka pyöristää kokonaisuutta. Runkoa olisi voinut olla pari pykälää lisää, sillä 8% on siinä rajoilla, että riittääkö se kantamaan näitä makuja. Lopulta suuhun jää hämmentävästi salmiakilla maustettu jogurttirusina, ja se maku pitää vielä pitkään otteessaan viimeisen kulauksen jälkeenkin. Hieno ja yllättävä olut, ei pärjää kuopiolaisten saisonille, mutta Pimeyden Morsian on varmasti paras bändiolut, jota itse olen maistanut.

 

Share

Pages