Ladataan...
brigadoon

Tää on vika näitä, musta tuntui ettei lopu ikinä huhhuh! Me mennään nyt siis laskurin mukaan 14+6 eli tästä eteenpäin laitan aina raskausviikon vaihtuessa jonkinlaisen koosteen viikosta, riippuen siitä onko mitään asiaa. Tuntuu nimittäin, että mitä pidemmälle sukelletaan toiseen kolmannekseen, koko raskaus meinaa unohtua jopa itseltä. Elämä rullailee normaalisti ja ulkoisia merkkejä raskaudesta ei vielä näy. Olen normalisoitunut!

Raskausviikot 11-14 on sujuneet ruokailua sekä normaalielämää käynnistellessä. Ihan mikä tahansa ei näiden viikkojen alussa maistunut ja tarkkaan piti harkita päivän ruoat, syötiin sitten aina kolme päivää peräkkäin sitä "tuttua ja turvallista", eli kolme päivää kiinalaista ja kolme päivää nachopaistosta jne. Nyt menee lähes mitä tahansa, inhokkilistalle jäi vain entinen lempparini pasta! 

Viikolla 13 kävimme nt-ultrassa, joka on täällä vapaavalintainen. Nt-ultrassa mitataan sikiön niskan alueella olevan ihonalaisen kerroksen turvotusta, jonka suuri määrä voi kertoa mahdollisesta kromosomihäiriöstä (esim. down-syndrooma). Meillä niskaturvotusta oli 1,3 (normaali arvo on alle 3), tämän lisäksi he ottivat minulta verikokeen. Eikä siis ihan mitä tahansa verikoetta, vaan tiputtelivat sormestani tippoja kirjekuoreen tehtyjen ympyröiden sisään. Tehdäänkö se näin Suomessa?:D No, eilen lääkäri soitti ja kertoi että tulokset olivat parhaat mitä voi saada eli kaikki noilta näkymin hyvin.

Alkuraskauden turvotus hävisi ja alta paljastui tämmöinen. Olkoon tämä kuva nimeltään "raskausmaha" rv 14+2. Onneksi sillä on paljon aikaa tosta pullahtaa, en malta odottaa. Siis oikeasti en malta!

Näiden raskausviikkojen juttuja:

- Snuggle on uusi unikaverini. Mies osti mulle joululahjaksi pitkulaisen ja kiemuran raskaustyynyn, joka on hyvä ihan ilman mahaakin ja varmasti myöhemmin mahan kanssa! Aika nopeasti mun mies myös kietoutuu siihen kun itse nousen sängystä ylös, eli ilmeisesti toimii miehille myös :D Jos nukun mahaltaan,  alkaa alavatsaa aristaa. 

- Kohdun kasvukivut. Miksei kukaan näistä kertonut etukäteen? Tai miten ihmeessä en ajatellut, että kun yksi elin revähtää hervottomasti, tuntuu se mahdollisesti joltakin? 

- Terveellinen elämä kiinnostaa enemmän kuin koskaan. Nyt maistuu puurot, salaatit ja smoothiet, sekä salille jaksaa lähteä helposti joka aamu. Tämän lisäksi teen raskausjoogaa, sekä lenkitän koiria (mitä pidempi lenkki, sen parempi). Ihan uusiin ulottuvuuksiin pääsee kun treenaa äänikirjoja kuunnellessa. Lähinnä siis ajallisesti! Puoli tuntia crosstrainerilla tai tunnin lenkki koirien kanssa hurahtaa todella nopeasti. Latasin pahoinvoinnin aikana BookBeatin, sillä lukeminen tai ruudun katselu ei onnistunut ja äänikirjojen kuuntelu pimeässä huoneessa toimi hyvänä aktiviteettina. Kirjasuosituksia otetaan mielellään vastaan! 

Mutta siis kiteytettynä: en ole voinut paremmin varmaan koskaan! Fyysiset suoritukset ei tietysti yllä entisten tasolle mutta se ihan ällöonnellinen tunne päässä kyllä korvaa sen. 

Ah, mä oon niin done näiden raskausviikkojen kanssa koska nyt päässä pyörii vain kevät (täällä on ulkona 20 astetta ja aurinko) ja tulevat suunnitelmat. Tuo auringonpaiste ja lämpö tekee ihmeitä! Meille selvisi myös jotain uutta ja superjännää tulevaisuudesta! Siitäkin lisää myöhemmin.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
brigadoon

En pystynyt odottamaan enää viikkoa ennen ensimmäistä virallista lääkärin tapaamista. Haahuiltuani kotona kaksi päivää itkeskellen ja googlaillen keskusteluja hakusanalla "keskeytynyt keskenmeno", päätin, että oman pääni vuoksi pakko päästä ultraan mitä pikemmiten. Tiedän että toimintani ei ollut missään määrin järkevää, siinä vaiheessa vaan pelot ja epävarmuus jyräsi niin pahasti yli. En enää tiedä miksi pelkäsin, tai muista miltä se silloin tuntui, mutta ai hitto mä pelkäsin. 

Löysin Raleighsta Birth Choice-nimisen ilmaisklinikan, jonne sain varattua ajan parin päivän päähän. Klinikka tekee raskaustestejä, ultraa ja tarjoaa keskusteluapua naisille eri vaiheissa raskautta ja äitiyttä. Heidän todellinen tarkoitusperänsä ei ihan auennut käynnin aikana, mutta jonkinlainen ehkäisynvastainen (eli luultavasti uskonnollinen) idea siinä oli taustalla. Paljon puhuttiin natural birth planningista, eli oman kierron mukaan ehkäisystä. Hoitajat olivat erittäin ystävällisiä ja ihania, niin huolissaan minusta myös! Kuuluinhan heidän mielestään suureen riskiryhmään, sillä vasta minulta poistettu kuparikierukka aiheuttaa lähes aina kohdunulkoisen raskauden. Yritin ottaa heidän kertomat faktat tilastoista vakavalla naamalla vastaan, koska se oli todella väritettyä informaatiota. Halusin vain äkkiä ultraan!

Ultrassa todettiin yksi, erittäin elävä sikiö, vahvalla 175 sykkeellä. Hoitajien (joita huoneessa oli kanssani kolme, koska hei, olinhan vaarassa) ilonhuudot "ohh your baby looks like a tiny teddybear" jäivät varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleen. Oli myös erikoista, että mua sanottiin ensimmäistä kertaa äidiksi väärällä kielellä (väärä kieli a.k.a. englanti), he nimittäin kutsuivat mua koko toimeenpiteen ajan "mom". Hoitajat tutkivat rauhassa, arvioivat laskettua aikaa ja itse ihailin pitkään vauvaa. Sitten spottasin mun lempinäyn siellä isolla harmaalla alueella, tiedättehän naiset ne pilkukkaat, juuston näköiset pallurat, jotka tunnetaan myös munasarjoina :D Maagisin näky ikinä. Lähtiessäni sain mukaani kuvia, sekä lahjan (vauvanvaatteita) ja rutkasi onnentoivotuksia. Annan Raleighn Birth Choice-klinikalle koko käynnistä tuhat tähteä ja vahvan suosituksen sikälimikäli tietää omaavansa edes jonkinlaisen bullshit-filtterin!

True riemuidiootti ekojen ultrakuvien kanssa! Tässä vaiheessa unohdin ne pissatikut ja aloin kantamaan näitä aarteita kanssani kaikkialle.

Seuraavalla viikolla koittaneeseen ensimmäiseen lääkärikäyntiin sain siis mennä suht rauhallisella mielellä. Tai siis rauhallinen en ollut missään nimessä, olin super innoissani koko matkan ja oli ihana raskaus muuttuu miehellekin konkreettisemmaksi ultran myötä. Verenpainetta he mittasivat multa varmaan neljä kertaa ja selitin että en ikinä saa hyviä tuloksia lääkärikäynnin aluksi, varsinkaan näin jännittävässä tilanteessa! Otettiin paino, pituus ja sain luetella koko terveyshistoriani hoitajan tentatessa. Siellä ultrassa näkyi sama, pieni pallero josta ei kyllä olisi voinut sanoa minkä otuksen poikanen se oli. Kuunneltiin jälleen sydämenääniä, sitä ihanaa laukkaa joka ei kuulosta ihmisen sykkeeltä ollenkaan. Kuin tyhjästä mulle tuli kovin vahva poikaolo: näin unta poikavauvasta, katselin poikien vaatteita ja aloin mieltämään itseni pienen pojan tulevana äitinä.

Näiden viikkojen oloja:

- Jatkoin oksentamista ja huonossa olossa vellomista. Hetkeksi piristyin, pääsin pitkälle kävelylle, hymyilin lämpimille keleille ja sitten taas tipuin pilvilinnoistani takaisin vessan lattialle.

- Meidän koirat haisi ihan hirveältä. Ne olivat raskaita, pahanhajuisia ja välttelin niitä. Julmaa, mutta mieluummin välttelin kuin oksennellen niiden takia.

- Nukuin 12-14 tuntia päivässä vaikken mitään tehnyt. Epäilin taas että onko tämä uusi minä vai osa raskautta (juonipaljastus: osa raskautta).

- Turvotti mahasta ja näytin siltä että odotan about kuudennella kuulla!

Share
Ladataan...

Ladataan...
brigadoon

Jospa sitä voisi ajatella hetken muutakin kuin raskautta? Tai tietysti meidän kuulumiset ja lähitulevaisuuden suunnitelmat pitkälti sivuaa sitä myös, mutta että ei ihan koko ajan raskausvauvaraskausvauva-mantraa. Terkuin, luin synnytyksestä kolmeen asti aamuyöllä. Meidän arkikin on täällä niin.... arkista että itse on vaikea keksiä siitä kerrottavaa. Vaikka itse blogeja lukiessani eniten pidän juurikin niistä sekalaisen ajatuksenvirran tuloksena syntyneistä kuulumispostauksista.

Me ei päästy kahteen päivään liikkumaan kotoa, sillä tänne tosiaan satoi lunta sekä tiet oli aika jäässä. Meidän kesärenkainen sportti Mustang ei todellakaan ole se lumikelien ykkösvalinta. Päivät kului siis pakkasesta, lumesta ja auringosta nauttien ja otettiin ihan rennosti kotona vaan. Ulkoiltiin koirien kanssa ja useaan kertaan todettiin, että kyllä lumi ja pakkanen tekee suomalaisen onnelliseksi, kunhan tietää että sitä kestää alle viikon. Katsoin loppuun Downshiftaajien kakkoskauden, ihan paras. Suomessa en seurannut mitään sarjoja, mutta täällä on ylläriylläri enemmän aikaa, joten tulee katsottua vaikka mitä! Meillä on kaikki mahdolliset suoratoistopalvelut (osa on perheen yhteisessä käytössä heh) HBO, Elisa Viihde, Netflix, BookBeat, vaikka varmaan yksikin riittäisi :D Nyt alkaa kuulostaa huolestuttavasti siltä etten muuta teekkään kuin tuijota ruutua. Todellisuudessa katson ehkä joka toinen päivä mitään näistä. 

Sain tämän kortin ihanalta työkaverilta ennen lähtöäni. Kortin teksti on totta, mutta kuvassa näkyvä "luksus" ei kyllä täällä osoitteessa asu ainakaan tuossa muodossa.

Pikkuhiljaa olen hoitanut myös kevään ja kesän asioita. Meille tulee siis viisi ystävääni kyläilemään maaliskuussa pariksi viikoksi, sekä huhtikuussa vanhempani. Tyttöjen kanssa vietetään ensin aikaa täällä Raleighssa ja mennään sitten New Yorkiin muutamaksi päiväksi. Vanhempani tulevat taas Nycin kautta ja ajelevat sieltä Washingtonin kautta tänne ja itse ajattelin mennä heitä vastaan ainakin Washingtoniin, jonka olen nähnyt aiemmin vain talvella. Näihin reissuihin liittyy jonkin verran järkkäilyjä, autonvuokraamista, hotellia, lentoja jne. Ja tottakai pitää tutkia mitä täällä Raleighssa voi tehdä/ näyttää täällä vieraileville, mua kun täällä aikanaan viehätti semmoinen 195cm tummatukkainen mies, ei tullut sitten hirveästi kaupunkia kierrettyä hehheh.

Keskellä pahoinvointia sain päähäni että haluan Suomeen synnyttämään ja sitä olen tässä aika paljon järkkäillyt, eli hankkinut lentoja, asuntoa, sopinut neuvolajuttuja yms. Olen semmoinen lentokenttäluuta, että matkustan mielelläni pitkillä ja halvoilla lennoilla, nukun yön lentokentällä ja muuta semmoista, mitä ehkä nyt ei kannata tehdä. Suunnitelmana olisi lentää raskausviikolla 29 Suomeen (eli huhtikuun puolenvälin jälkeen), mies töiden vuoksi toukokuun lopussa. Jo pelkkä ajatus siitä ajasta on kauhistuttava, koska siis no, 6 viikkoa erillään menee normaalitilanteessakin suht hitaasti, niin entäs loppuraskaudesta?  Olen listannut asioita, joita haluan tehdä siinä reilussa kuukaudessa joka ollaan erillään. Kivoja suunnitelmia on siis paljon tuolle ajalle ja lähinnä ajattelin luuhata kaikkien nurkissa kyläilemässä sekä nauttia Suomen keväästä sekä entisistä kotikaupungeistani. Olla koditon Suomessa ja raskaana, oikea synnytysturisti. Kesäkuusta eteenpäin meillä on vuokra-asunto Jyväskylästä, vaikka varmasti mahdollisimman paljon tullaan viettämään aikaa vanhemmillani ja mökillä. Palataan tänne kotiin mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen (välihuomautus: kaikissa näissä suunnitelmissa on yllärivara, eli tietysti toimitaan tilanteiden mukaan), kunhan vauva on saanut passin ja viisumin, eli siinä 1-2kk iässä. Meidän pitää ennen lähtöä hoitaa tämä asunto myös valmiiksi vauvalle, eli hankkia rattaat, sänky, turvaistuin ja muut peruskamat, jotta kotiinpaluu on mahdollisimman mukava ja stressitön.

Tästä keväästähän saa lähes hektisen kuuloisen jos asiat esittää noin. Todellisuudessa tässä on hirveästi aikaa vain olla ja innolla odotan vähän lämpimämpiä kelejä ja kevättä ja sitä, että saa nauttia kunnolla lämmöstä ja kuumuudesta ennen Suomeen tuloa. Luottamus Suomen kesään on mennyt jo ajat sitten. 

Huomenna meidän ensimmäisestä ultrasta <3 

Share
Ladataan...

Pages