Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Käydään taas läpi mitä olen viimeaikoina tehnyt ja miltä ne hetket on näyttänyt instagramissa. Aloitetaan värinvaihdolla. Päivää ennen meidän tupareita mun kaveri, joka nykyään aina värjäilee mun hiuksia, soitti ettei pääsekään meidän tupareille, mutta nyt olisi mahdollisuus vetästä tuparihiukset. Olin jo tooosi kauan halunut vaihtaa punaisen keväisempään pastelliin ja nyt se vihdoinkin tapahtuisi! Uusia hiuksia ja aurinkoa fiilistelin.

Tuparipäivänä olin muutaman tunnin myymässä Suvilahden kirppailla tavaroita. Ja niinkuin asiaan kuuluu, löysin tietty tavaraa mitä viedä kotiin. Niin kuin tämän yksisilmäisen nallen. Todella outo, todella pelottava, mutta todella kiehtova. Tuossa ikkunalaudalla se nyt istuu.

Tupareita vietettiin ja mentiin baarin sijasta lähikalliolle istuskelemaan, puhaltelemaan saippuakuplia ja leikkimän leikkejä. Huomatkaa tupakkasavun täyteinen saippuakupla!

Seuraavana päivänä heräsin yllättävän aikaisin. Etsin käsiini muutamat keksit ja kokiksen ja istuin sängyllä nukkuvan Jeren vieressä katsoen Girlsiä. Erittäin jees.

Löysin elämää betonin keskeltä kun äiti ja poika oli käynyt piirtelemässä väriä pihalle.

Olin vieläkin ihan ihmeissäni siitä, että se kevät oli ihan oikeasti tulossa. Yhden viikonlopun aikana puut muuttuivat vihreiksi ja kaikki tuntui niin oudolta niin pitkän värittömän talven jälkeen.

Ravintolapäivä tuli ja me päätettiin Jeren kanssa pysyä kotikulmilla. Puuvallilassa oli samaan aikaan pihakirppikset niin ostimme ikkunasta letut ja kierreltiin juoksevien lasten keskellä katsomassa rivitaloasukkien myyntitiskejä. Ihanaa että kymmenen minuuttia pääkaupungin keskustasta on niin aito pikkukaupunkilaistunnelma!

Seuraavana päivänä lähdin Turkuun. On aina yhtä hämmentävää palata Turkuun kun muutaman kuukauden aikana todella monet kahvilat ja kaupat ehtivät sulkea. Ainoa joka pysyy on tämä seinä. Se on näyttänyt samalta mun lapsuudesta saakka.

Googlailin turkulaisia vintagekauppoja ja löysin yhden järkevän. Vedin taas perus emmat ja pyysin myyjää näyttämään myymälän pienimmät vaatteet. Sen kautta löydän yleensä parhaimmat helmet, joskus ne pienimmät eivät edes ole esillä. Tällä kertaa melkein kaikki pienet mekot olivat mulle liian isoja. Mutta löysin sortsit ja housut! Näytän ne kohta.

Kotona taas ja vapaapäivän viettoa. Kuuntelin tupareiden spotifylistaa ja sovittelin ihan kreisin kauan vaatteita. Tässä kaunis kaunis mekko, jonka löysin Fidasta muutama viikko sitten kympillä. Leikkasin sen polven yläpuolelle ja tadaa saamelaistyylinen kesämekko!

Uneton48 alkoi. Teimme jatkoa viime vuoden elokuvalle, tämän mediaseksikäs nimi oli Hevosen kyyneleet 2 - kissan kyyneleet. Siinä se hevonen seisoo. Outo outo elokuva, mutta helvetin hauska. Linkkaan sen teille kun se nettiin pääsee.

Maanantaina vietin taas vaihteeksi vapaata, kun työt alkaa vasta kesäkuussa. Menin lähikalliolle lueskelemaan muotilehteä ja olin vaan että WOW mikä kesä! Kaunis leffamainen sisäänkäynti kalliolle, tietenkin puuvallilassa.

Ja eilen meillä oli käsikirjoittajien omat bileet koululla. Ja olin entistä enemmän kesäfiiliksissä! Paljaat sääret, kilisevä alkon pussi, maassa kukkaseppele ja kreisi auringonpaiste vielä klo 19. Vielä hurjempi oli valoisa taivas kun kotiin kävelin neljältä yöllä. Mutta puhelimsesta loppui akku. Onneksi oli analogikamera mukana, sillä sain toivottavasti tallennettua tuon yöllisen kesän.

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

En ole mikään tämän kaupungin kovin ideoija tai tarinankeksijä. Hain käsikirjoituslinjalle läpällä, pitäähän tästä jonnekin päästä opiskelemaan. Pääsin vahingossa sisälle ja oli aika oikeasti alkaa etsiä sitä sisäistä käsikirjoittajaa itsestäni. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, lukiossa olin aina viimeisien joukossa palauttamassa esseetä, koska mulla kesti niin kauan suunnitella todella tykki aloitus tekstilleni. Halusin jokaikisen esseen olevan mun paras. Parhaan palan, eli otsikon keksimisen, jätin aina viimeiseksi. Väänsin lauseita ja leikittelin sanoilla siinä toivossa, että opettaja ei huomaisi, etten oikeasti itse aiheesta paljon tiennyt. Fake it til you make it. Mutta en ole kuitenkaan ikinä luokitellut itseäni kirjoittajaksi. Osaan paremmin toteuttaa valmiita ideoita, kuin tyhjästä nysvästä idean ja antaa muiden toteuttaa se. Siksi olen vähän kriiseillyt tämän uuden  identiteettini kanssa.

Olen kuitenkin tämän kahden opiskeluvuoden aikana kasvanut itsevarmemmaksi kirjoittajaksi ja ideoijaksi, ihan perusihmisenäkin olen muuttunut hitusen enemmän johtajaksi kuin aikaisemmin. Ja sitähän se käsikirjoittaminen on: keksiä ideoita, vääntää siitä omannäköinen tarina, vakuutella muut että joojoo tää on hei tosi hyvä idea, ja pitäytyä kiinni omasta näkemyksestään eikä antaa muiden liikaa määräillä.

 

Vaikka tämä opiskeluvuosi on ollut helpompi, haluan vieläkin puskea itseäni muutosta kohti. Kun aina kuulee niistä yliluovista ihmisistä, jotka  kantavat vihkoa mukanaan kaikkialle ja pulppuaa täyttää priimaa tavaraa näihin vihkoihin lähes joka sekuntti. Mullakin on ollut tällainen vihko. Mutta mitään sinne ei ole kirjoitettu muistiin. Tuntuu kuin mikään idea ei ole tarpeeksi erikoinen, ja ne ovat enemmänkin pelkkiä kuvia tapahtumista kuin kokonaisia tarinoita. Kriittisyys ja itsesensuuri toimii siis täällä täydellä teholla. Ja juuri tuota itsesensuuria vastaan olen julistanut henkilökohtaisen sodan. Siispä ostin uuden vihkon, aloitin projektin reippaasti kirjoittamalla joka päivä, nyt hieman harvemmin. Tarkoitus on siis vain istua alas ja kirjoittaa kolme sivua. Ihan sama mitä sieltä tulee, kunhan ei lopeta ennen kun kolme sivua on tullut täyteen. Tätä sanotaan morning pages:iksi, jos siis kirjoittaa aamulla, yrittäen saada kaikki huolet ja alitajuntaiset ajatukset heti aamusta pois päästä. Kokeilin aamukirjoittamista, mutta oh my god, kuinka nihkeää sanojen muodostaminen on aamulla. Nykyään kirjoitan iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa, sillon mun aivot on täynnä tavaraa. Kirjoitan joko päässä kulkevia ajatuksia tai sitten kirjoitan jonkinnäköisen tarinan

Ja tätä kirjoittamisen improvisointia, tai creative writingia niinkuin joissakin piireissä sitä kutsutaan, ajattelin teille suositella, jos itsekriittisyys iskee päälle. Olen nyt päässyt puoleen väliin ja aion täyttää vihkon todisteilla siitä, että kyllä mun aivoissakin ideoita luuraa, kunhan niiden antaa tulla ulos. Annan teille esimerkin tarinasta, jonka kirjoitin pari päivää sitten. Töks töks vain kirjoitin, siksi aikamuoto vähän hyppii ja uuden puskalajinkin näytin keksivän. Kaikki nyt vihko-ostoksille, kirjoittamaan outoja tarinoita. Pakotetaan itsemme hyväksymään päästä tulevat ideat!

 

Vitivalkoiset pöksyt on tai siis oli hänellä päällään kun hän katsoi minun seisovan siinä, tai siis kun seisoin. Seisoin ja pohdin tulisiko hän koskaan luokseni. Tulisi ja edes pitäisi kädestäni kiinni tai nostaisi kukkakimpun, jonka juuri pudotin. Ei ei, siinä seisoi ja esitti katsovansa karttaa koko maapallosta. Hän katsoi niin, että silmät menivät kieroon, se ei näyttänyt kauhean hyvältä. Siinä hän seisoi ja antoi sateen kastella uudet pienet tossunsa, jotka hän oli vastikään ostanut. Myös valkoiset pöksyt kastuivat, niin että näin hänen alkkarit. Hän oli sievä, mutta hirvittävän ujo. Emme olleet ikinä keskustelleet biologiantunnin jälkeen, tuolloin hän oli ollut innostunut kertomaan kuinka suuret linnut tammipuskissa aina kokoontuvat ennen matkaansa etelään. En ollut sen kummemmin kuunnellut häntä, linnut kun eivät ole minun juttu. Mutta hänen silmänsä olivat. Hänen pienet pyöreät silmänsä, jotka varovasti katsoivat minua, kuin pyytääkseen että joku niitä katselisi. Niin siinä istuin ja katselin enkä sanonut sanaakaan, koska se olisi varmasti pelästyttänyt hänet. Niin kuin nyt oli tapahtunut. Kukkakimppu oli pudonnut kädestäni kun olin vilkuttanut hänelle, ja hän oli samantien jähmettynyt paikalleen. Jähmettynyt, jähmettynyt, mikä miehiä oikein vaivaa, mikseivät ne nosta kukkakimppuja maasta?!

 

Kuvat täältä.

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Miltä työpöytäsi näyttää?

Kuva itsestäsi kun olit 14-vuotias

Niin vanhoja kuvia mulla ei ole koneella, mutta tässä olen 19-vuotiaana. Menossa Särkäniemeen ja allekirjoittamaan mun ihkaensimmäinen vuokrasopimus.

Kuva itsestäsi juuri tällä hetkellä

Kaikista surullisin tapahtuma tänä vuonna

Hömm... Ehkä se tapahtuu vasta tämän kuun lopussa, kun mun läheisin kaveri Helsingistä muuttaa Rovaniemelle tekemään tutkintonsa loppuun. Mun elämäni vitsaus on että mun kaverit aina tuppaa muuttamaan kauas mun luota. Alkoi 6-vuotiaana kun mun maailman kaikkeuden paras kaveri muutti Ruotsiin (en ole kuullut siitä sen jälkeen), muutaman vuosi sitten mun neljän ihmisen jengistä kolme muutti ulkomaille, viime vuonna bondasin yhden geneväläisen kanssa mutta juu se lähti Jenkkeihin, samaan aikaan Jere oli vaihdossa Kanadassa. Onneksi Jere tuli takaisin.

Kaikista hauskin tapahtuma tänä vuonna

Tänä vuonna on tapahtunut kaikkea hauskaa, mutta aaaah pakko sanoa meidän luokan ex tempore kännit!! Mun piti mennä teatterikaverin läksiäisiin, mutta suostuin menemään mun luokkalaisten kanssa yhdelle ennen sitä. Se alkoi kiltisti, kunnes Markus osti kaikille tequilat. Mentiin kauppaan ostamaan lisää juotavaa, juotiin lisää, syötiin pakastepizzaa ja väiteltiin maailman turhimmista asioista. Kahdeksan aikaan oltiin jo aikamoisessa buugissa ja päätettiin mennä katsomaan Paluu tulevaisuuteen Ravintola Adamsin screeniltä. Siellä takarivissä istuskeltiin, naurettiin niin helvatisti leffan kaikille tyhmille kohdille, perustettiin kahden kanssa oma whatsapp-ryhmä, whatsappailtiin koko leffan ajan toisillemme vaikka istuttiin vierekkäin ja kaikki oli raskaan edellisen vuoden jälkeen ihanan kevyttä ja lempeetä. Lopuksi mentiin whatsapp-ryhmän kanssa jatkoille ja siellä istuttiin sohvalla ja soitettiin toisillemme rakkaimpia kappaleita youtubesta. Todella, todella kaunis päivä.

Kolme viimeistä tekstiviestiä

"Ps. Menittekö kattoo rauhoittavaa bradleytä?"

"En mä ehi! Suuntaan suoraan salmisaareen, terkkuja vornaselle :)"

"Juuh ei toimi. Jätän sen vaan rauhaan. En sitten riko mittää. hyvää teatterii!!"

 

Viimeisimmät pakkomielteet

musiikki: Vaikka Pmmp:n uusin levy on jo aika vanha juttu, kuuntelet sitä vieläkin kreisin paljon. Ja Kimbra!

tv-sarja: Mad Men, sitä aloin nyt seurata. Ja Girls, niin nerokas, raaka ja aito.

vaatteet: mun uudet vaaleansiniset 50-luvun sortsit! Jos kohta saisin ne korkattua..

ruoka: ööh tein varmaan viikko sitten ruokaa kotona. Sanon lapinrieska tuorejuuston ja pinaatin kanssa. Vaikka se ei ruokaa ole.

 

Unelmatyttö/poika

Ruskeahiuksiset ja ruskeasilmäiset. Aina aina. Paitsi jos kyseessä on Ryan Gosling. Huumoritajuinen, joka ei ota itseään niin ylivakavasti. Kauniit kuuntelevat silmät. On aikaa vain olla, ei koko ajan kiire seuraavan unelman saavuttamiseen.

Kuva elämäsi tykimmistä juhlista

Oooh pakko sanoa viime synttärit. Koko kesä oli niin super kiireinen kesätnäytelmän ja töiden takia, mutta synttäreiden jälkeiselle viikonlopulla sain vapaata ja pyysin kaikki kaverit puistoon piknikille. En oikein tiennyt tulisiko sinne porukkaa. Aluksi olimme kai neljästään siellä, mutta vähitellen Ruttopuisto alkoi täyttyä ja jossain vaiheessa meitä oli ihan sikana porukkaa! Siellä kuunneltiin musiikkia, naposteltiin ja juotiin ja oli kesä ja melkein lämmin eikä kenelläkään ollut kiire pois. Ihana!!!

Työ, jota et voisi kuvitella itsellesi

Jokin todella loogiikkaa vaativa ja laskelmoiva työ. Tyyliin arkkitehti tai remonttimies, jossa pitää ajatella todella kolmiulotteisesti ja kaikki on milleistä kiinni. Olisin vain että joojoo kyllä tää katto pysyy ja sitten vuoden kuluttua kuuluu KABOOOOM!!

Piirre jota et muissa ihmisissä kestä

En ymmärrä tosikkoja. Sellaisia, jotka stressaa ja pelkää kaikkea ja jotka hämmentyneenä kysyy "oliko toi sarkasmia?". NO OLI!!

Huono puoli itsessäsi

Jos mulla menee hermo johonkin, mulla kestää todella kauan päästä siitä yli. En ole sellainen joka yhtäkkiä huutaa ja samantien unohtaa huutamisen. Pidän mun kiukusta kiinni, haluan olla yksin ja pohdiskelen mun huonotuulisuutta. Onnea vaan Jerelle!

Kuva itsestäsi tasan neljä vuotta sitten

Ei ole ihan tasan neljä vuotta sitten, mutta neljä vuotta ja viisi päivää sitten. Meillä oli Suomen Teatteriopiston päättäjäiset ja hengailtiin joen varrella.

Ruoka, jota tällä hetkellä himoitset

Oooh leipäjuusto olisi nyt hyvää!

Suunnitelmasi tälle viikonlopulle

Uneton 48 -lyhytelokuvafestari, joka tänää alkaa. Sinne mennään luokkalaisten kanssa tekemään lyhäriä 48 tunnissa, käsikirjoitetaan sitä poikien kanssa varmaan tänä yönä. Aiai peukut pystyyn, voitto meille!

 

Listan varastin ja suomensin täältä.

Share

Pages