Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Seitsemäs osa tämän vuoden joulukalenteria:

En ole koskaan tykännyt suurista jengeistä. En osaa hengailla monen ihmisen kanssa samaan aikaan, ottaa kaikki huomioon ja kiinnostua monesta tarinasta samaan aikaan. Pienenä parhaimmat leikit leikin kahdestaan jonkun pojan kanssa, juostiin metsissä, ryömittiin lattialla krokotiileina ja halusin leikkiä "taloa", kun en suomenruotsalaisena tiennyt että sitä leikkiä sanotaan "kodiksi". Olen vieläkin perus ainoa lapsi, nautin yksinolosta ja pienissä piireissä pyörimisestä. Olen jo monta vuotta luullut että ehkä toimin vaan paremmin poikien kanssa, kun uudet tyttötuttavuudet ei mitenkään kiinnostanut, kaikki olivat samanlaisia, kehenkään en tutustunut oikeasti oikeasti,  kaikki vaan oli eikä avautunut. Itsekään en avautunut. Paitsi joillekin vaan. Ja nekin muutti ulkomaille, tai niillä oli liian kiire tai muutin itse pois toiseen kaupunkiin. Olin juuri täyttänyt 24 vuotta enkä vieläkään ollut löytänyt oikeaa ystävää, joka olisi tässä näin, lähellä. Kunnes se astui mun työpaikkaan. Työpaikkaan, josta olin lähteämässä kesän lopussa.

Muistan vieläkin sen hetken kun tapasin Tuulin ensimmäisen kerran. En ole ehkä koskaan nähnyt ketään hymyilevän niin isosti, katsoi suoraan silmiin. Se tykkäsi myös siisteydestä ja että asiat on nätisti esille, halusin opettaa sille kaiken, jotta se voisi ottaa mun paikan. Siitä tulisi uusi Emma. Ehdittiin varmaan tehdä parin viikon ajan vuoroja yhdessä kun jo pyysin sen työnjälkeiselle siiderille. Halusin sen numeron, kahville, mukaan Tukholmaan. Tuulilla oli kauheasti suunnitteilla, se tiesi tasan tarkkaan mitä se haluaa elämältään, uraltaan, kodistaan, suhteeltaan. Kaikki oli aseteltu ajatuskartalle, kaikki tuntui olevan saavutettavissa, kaikki suurimmatkin unelmat olivat vain muutaman ponniskelun takana. Kaikki tuntui olevan mahdollista. Kun tulin kotiin sinä iltana kirjoitin kaikki omat haaveeni vihkoon, kaikkia ajatuksia joita en ollut aikaisemmin luullut että niitä voisi oikeasti toteuttaa. Tuuli sai kaiken kuulostamaan niin helpolta, pitää vaan tehdä töitä asioiden eteen. 

Ja tässä ollaan. Puoli vuotta myöhemmin. Ollaan käyty Tukholmassa, Idols Livessä, etsitty täydellistä kivijalkaputiikkia, myyty vaatteita kirpparilla, moshattu tanssilattialla, dipattu omenalohkoja maapähkinävoihin, puhuttu isistä, entisistä poikaystävistä, täydellisestä hiuspituudesta ja luettu ääneen päiväkirjatekstejä toisillemme. Kerran meidän piti mennä vaan pikaisesti kahville, mutta tulinkin vasta viimeisellä bussivuorolla kotiin. Ja siinä kun kävelin kadulla kotiin, syksyisessä pimeydessä ihanan kahvipavun tuoksuessa kahvipaahtimolta asti, mietin että tällaistahan ystävyyden pitäisi olla. Että on niin paljon kerrottavaa toiselle ettei vaan yksinkertaisesti ehdi mennä kotiin nukkumaan. Onneksi on watsapp.

 

Aikaisemmat osat:

6. Kerro henkilöstä joka inspiroi sinua

4. Kerro miten saat vaatteesi kestämään

2. Kerro päivän vaatetuksesta

 

Alkuperäisidea: Emily Dahl

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Seuraavaksi kuudes osa tämän vuoden joulukalenterista:

Mun suurin ja ehkä ainoa vaateidoli ja esikuva on ruotsalainen bloggaaja, vintageasiantuntija, kirjailija, luennoitsija, sisustussuunnittelija ja personal shopper Elsa Billgren. Nainen, jolla on syvän punaiset hiukset, hullun hieno tyyli, ehkä täydellinen vintagekokoelma, eikä koskaan ikinä ikinä käytä housuja. Elsa pukeutuu aina päästä varpaisiin väreihin, maalaa kasvonsa niin täyteen meikkiä kuin tekee mieli, ilman että pohtisi mikä on muiden mielestä sopivaa. Ja ehkä parasta: hän käyttää lähes kokonaan vintagea, modernilla tavalla. Ei ole varmaan yllättävää että juuri Elsa ja Elsan blogi sai mut hullaantumaan vintagesta. Elsan ansiosta aloin googlata vintagekauppoja, kokeilla eri tyylejä ja hiljalleen oppia kankaista, aikakausista ja leikkauksista. Itse en oikein jaksa enää lukea naisten lehtiä, kun ei paljon kiinnosta mitkä asiat nyt tällä kertaa on muodissa, mutta huomaan että oma tyylini muokkautuu vahingossa Elsan tyylin mukaisesti. Hups!

Elsassa mua ei kiehdo pelkästään vaatetus. Hän on saanut ikäänsä nähden ihan hullusti tehtyä, hän on näiden neljän blogikirjoitteluvuoden aikana siirtynyt Beyond Retron PR-vastaavasta yksityisyrittäjäksi. Hän on rakentanut koko imperiuminsa palveluiden ympärille, jota ei edes ollut olemassa ennen häntä. Hän keksi itse auttaa ihmisiä löytämään pelkästään vintagevaatteita personal shopperina, hän päätti alkaa vuokrata pientä häämekkokokoelmaansa, ja nyt mekkoja on lähelle sata ja morsiamia puskee ovista ja ikkunoista. Elsa haki tv-ohjelmaan sisustussuunnittelijaksi, ilman minkään näköistä sisutustaustaa. Hän kirjoitti kirjan, koska teki mieli kirjoittaa kirja. Hän tekee kaikkea sekaisin ja samaan aikaan, mikään ajatus ei ole liian random toteutettavaksi. Elsa on tehnyt harrastuksistaan uran, ja sen haluaisin itsekin niin niin kovasti saavuttaa. 

Elsan ansiosta olen tajunnut, ettei mun tarvitse valita yhtä ammattia ja pysyä siinä. Voin tulla ja mennä miten haluan, kokeilla ja epäonnistua. Maailmassa on niin hullusti kaikkea mitä tekisi mieli tehdä, siksi en halua valita vain yhtä. Ja onneksi voi ostaa tsiljoona tsiljoona vintagemekkoa ja kutsua sitä kokoelmaksi.

Alkuperäisidea: Emily Dahl

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Neljäs osa tämän vuoden joulukalenteria:

Koska monet mun jokapäiväisistä käyttövaatteista on joko hyvin vanhoja tai kirppiskamaa, koetan pitää niistä hyvää huolta, koska näiden vaatteiden ompelemisesta on jo vierähtänyt aikaa. Olen tottunut siihen, että mun kokoiselle ei löydy helposti vaatteita ja siksi jumaloin mun vaatteita, oli ne sitten vanhaa henkkamaukkaa tai 20-luvun juhlamekkoa. Heti ensimmäisenä mitä teen kun tuon jonkin ihanan löydön kotiin, on tuon ihanan löydön asettaminen pakastimeen. Pienet vaatekirput voivat viihtyä kirppareilla ja vintagekaupoissa, ja siksi laitan vaatteet varmuuden vuoksi muovipusissa pakastimeen, ettei nuo kirput leviä vaatekaappiin. Mulla on kaikki mekot ja hameet rekissä, jotta ne saisi roikkua vapaasti, eikä rypistyisi turhaan (ja tietenkin ne näyttää paljon kivemmilta). Metallihenkareita en hyi hyi käytä, koska ne kuluttavat hauraita kankaita turhaan. Puuhenkarit on jokaisella, paitsi esim tällä kauniilla vaaleansinisellä iltamekkolla on kaunis täytetty henkari, joka on hellempi kuluneelle olkaimelle. 

En pese mekkoja ja hameita mitenkään hurjan usein. Yleensä laitan ne kylpyhuoneeseen seuraksi kun menen suihkuun, ja siellä ne saa mukavan kuuman höyrytyksen. Jos pesen mekon, varmistan että se a) kestää pesukoneen hurjaa vauhtia ja b) on täysin ehjä. Mieluiten pesen kuitenkin käsin, niin ei 50-vuotta vanha kangas joudu liian kovaan pyörrytykseen. Jos johonkin tulee reikä, koetan paikata sen samantien. Ennen vaatteita käytettiin ja paikkailtiin niin kauan, kunnes kangas hajosi palasiksi. Ja sen jälkeen vaatteesta tehtiin räsymatto. Ihan niin pro en kuitenkaan ole, mutta haluan pitää vaatteet pelikunnossa vuosia. Parhaiten siihen pystyy luonnontuotteet, jotka hengittävät, ja niitä pyrin keräämään rekkiini. Eli ei mitään halpaa tekokuitua, joka hiostaa ja nukkiintuu ja pläääh. Mutta eniten hoidan vaatteita rakkaudellani. Kai se toimii?

Alkuperäisidea: Emily Dahl

Share

Pages