Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Perus syksyn himo: uusi kalenteri. Oon niin kalenterinörtti, etten kestä tavallisia ja tylsiä, haluan jotain HUIKEAA. Ja huikeaa ei yleensä löydy akateemisesta. Siispä oon nyt iskenyt silmäni tähän Mi Goals -kalenteriin, joka pitäisi kuljetettaa toiselta puolelta maapalloa että saisin HUIKEAN kalenterin. Maapallo kiittää.

Kalenteri- ja vihko-ihmisenä fiilistelen myös muita toimistoasioita. Niinkuin nämä oranssit The School of Lifen Literary Pecil Set. Iiihan tavallisia lyijykyniä, iiihan tavallista jälkeä ne tuottaa, mutta ne on oranssit! Ja niissä lukee tärkeitä kirjallisuussanoja! Ja ne tulee hienossa pakkauksessa! Ahhhh <3 <3

Seuraava nörtteilyn kohde on tämä Wes Anderson Collection. Se on siis kirja, joka kertoo kaikista käsikijorittaja/ohjaaja Wes Andersonin kehittämistä hahmoista, tarinoista, elokuvista ja tietenkin siinä on mukana behind the scenes -kuvia. En kestä!

Sitten johonkin puolijärkevään. Näin suomenruotsalaisena oon lukenut pienenä Elsa Beskowin kirjoja ja rakastan niiden kuvitusta. Siksi tyyliin kaikki Design House Stockholmin Elsa Beskow -sarjassa maistuisi mulle. Ehkä parhaimmat on joulukoristeet ja tarjottimet.

Okei, tämä on nörtteilyn huippu. Multa lähtee välillä käsistä tällaiset oppi- tai tietokirjat. Luulin että mun The Complete Worst Case Scenario Survival Handbook olisi ihmismaailman randomein kirja, kunnes törmäsin tähän. Toolkit For Life, kuka nyt ei sellaista tarvitsisi?! Mun oma suosikki on ehkä How to Change the World

Nyt kun mun vintagekokoelma jatkaa laajenemistaan, ottaa välillä päähän etten pysty lukemaan mustaa valkoisella miltä vuodelta mikäkin vaatetus on. Tähän mennessä olen mennyt myyjän tiedoilla ja omilla huomioilla. Välillä jotkut myyjät sanovat että mekko on 70-luvulta, vaikka itsekin pystyn näkemään että kangas on aaaivan liian karhea ja pastellinen ollakseen niin nuori. Siksi kaipaisin jotain kirjaa muotihistoriasta. Bongasin amazonista kolme kiinnostavaa: The Little Guide to ShoppingWearable Vintage Fashion ja Vintage Fashion.

Viimeisenä meillä on graalin malja: Lula. Tätä ostin joskus vuosia sitten Akateemisesta mutta hehhee, eipä löytynyt enää. Tiedän jo mitä kaikkia ihania artikkeleita tuosta numerosta löytyy, niin päätin hankkia lehden itselleni vaikka se veisi mut vararikkoon. En yleensä fiilistele verkkokauppoja (hän sanoi, ja suunnittei ostavansa kalenterin Australiasta), ja siksi koitin löytää Lulan jostain naapurimaasta. Ja HAHAA Ruotsistahan tietenkin löytyi, Papercutista. Tällä viikolla tuon pitäisi saapua, iiiih en jaksa odottaa!!

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Muistatteko kun olin Ranskassa elokuussa, melkeen puoli vuotta sitten? Joo en mäkään. Mutta nyt kun katselin ulos, kello on kymmenen ja tuolla on vieläkin hämärää ja harmaata, ajattelin että olisi kiva katsella hieman aurinkoa. Siispä nyt tässä ja nyt, harmaudesta paahtavaan etelään. Sinne lähdimme suoraan Flowsta. Niin kuin suoraan suoraan. Nytkähtelimme Grimeksen tahtiin, haettiin matkalaukut kotoota ja suuntasimme lentokentälle. Meikit pois ja pikku päikkärit lentokentän kovilla penkeillä. Väsytti.

Lensimme Munchenin kautta, jossa tietämättä istuimme tulevaa rantaseuraamme vastapäätä. Siitä lisää myöhemmin.

Perillä Marseillessä oli... miten sen sanoisi.. kuuma. Oltiin henkisesti varauduttu lämpöön, mutta oh my! Kömmittiin suoraan hostelliin, syötiin pari lentokentällä ostettua kindermunaa ja käytiin kurkkaamassa lähistöä.

Loppujen lopuksi ei tuona päivänä tehty muuta kuin löhöiltiin. Istuttiin meijän parvekkeella ja fiilisteltiin lämmintä ranskalaista iltaa. On aina huvittavaa kuinka hiljaiselta Suomi tuntuu iltaisin, kun etelänmaissa on aina kreisit huutomarkkinat sivukaduilla.

Sain ruostuneella ranskallani ostettua meille hieman iltapalaa, ymmärsin jopa mitä kassatäti mulle sanoi! 

Tämä oli parvekkeen näkymä. Rosoista, tiivistä ja vaaleeta, perus ranskalaista. Suomessa on aina kauhean tarkat määräykset mitä saa ja ei saa tehdä. Marseillessa oli näköjään ihan ookoo varastoida muutamat tiilikasat katolle. Kaikkialla oli myös random reikiä seinissä, mutta sekin oli varmaan ihan ookoo.

Syötiin iltapala ja juotiin aikuisten trippejä.

Ja kun ulkona oli jo näin pimeetä oli aika mennä sisälle. Ja nukuttiin miljoona vuotta. Se oli meidän ensimmäinen päivä Etelä-Ranskassa. Ei niin vauhdikas, mutta lämmin.

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Eilen mulla oli vahingossa sellanen just täydellinen päivä, tehokas, vintagetäyteinen ja ruoantuoksuinen. Ei ollut koulua niin aloitin päivän hitaasti ja makoisasti, katselin vähän telkkaria, söin kauan aamupalaa, lueskelin blogeja. Ja vihdoinkin otin tämän mekon esiin, joka on kuukausia odottanut kaula-aukon suurennusta. Tämä on alunperin ollut rippimekko 50-ja 60-luvun taitteessa. Ja kaula-aukko oli sen mukainen. Tiukka. Aina pelottaa saksia vanhoja aarteita, mutta nyt päätin että tämä nyt vaan oli tehtävä. Siispä niks ja naks kaulus pois ja availin aukkoa hieman hengitysystävällisemmäksi. Tyytyväinen olin! 

Pienreippailun jälkeen menin suurreippailemaan. Piti saada joku Käenpesän jakson kohtausluettelo luettua ja purettua. Siispä sitä tein muutaman tunnin kahvilassa, raivostuttavan naisen vieressä joka koko ajan sanoi "joo? joo? joo? joo?". Mutta sain sen yhdellä istumalla valmiiksi! I never!

Sen jälkeen menin kääntymään Ansa-vintagekaupassa, se kun oli siinä toisella puolella katua. Ja hups. Vähän löytyi. Hurraa (rakastan kun löytää ihanuuksia vahingossa)!! Kaikki ihanuudet on juuri sellasia ihanuuksia joita oon kaivannu. Kahdet kansallispukumaiset t-paidat, pikkuhelmillä koristeltu kukkaro (jota aion käyttää huulipuna-, kuuloke-, ja peilipussukkana) ja lopuksi ylilämpimät talvikengät. Ostin jo syksyllä ylilämpimät lapikkaat talveksi, mutta ajattelin että on varmaan ihan ookoo jos ihmisellä on kahdet talvikengät. 80€ maksoivat yhteensä, jihuu!

Koska Jere oli tässä vaiheessa jo lähtenyt Tanskaan työmatkalle en saanut illaksikaan seuraa. No, menin S-marketiin, ostin kaikkea fiiniä, niinkuin oliiviöljyä ja parmesanjuustoa, enkä mihinkään herkkuihin sortunut! Kotona fiilistelin ostoksiani, tein pizzapohjan, vaikka yleensä en ikinä jaksa tehdä ruokaa. Annoin taikinan nousta kolme tuntia, kunnes päätin että noniin jo on noussut tarpeeksi ja tein pizzan! Tai pizzetten, tässä oli vain ranskankermaa, parmesanjuustoa, pinaattia ja kananmunaa päällä. Söin nomnom ja katsoin Sinkkistä nomnom. Päätetäänkö, että tästä lähtien mun jokainen elämän päivä on tällainen?

Share

Pages