Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Seuraavaksi kuudes osa tämän vuoden joulukalenterista:

Mun suurin ja ehkä ainoa vaateidoli ja esikuva on ruotsalainen bloggaaja, vintageasiantuntija, kirjailija, luennoitsija, sisustussuunnittelija ja personal shopper Elsa Billgren. Nainen, jolla on syvän punaiset hiukset, hullun hieno tyyli, ehkä täydellinen vintagekokoelma, eikä koskaan ikinä ikinä käytä housuja. Elsa pukeutuu aina päästä varpaisiin väreihin, maalaa kasvonsa niin täyteen meikkiä kuin tekee mieli, ilman että pohtisi mikä on muiden mielestä sopivaa. Ja ehkä parasta: hän käyttää lähes kokonaan vintagea, modernilla tavalla. Ei ole varmaan yllättävää että juuri Elsa ja Elsan blogi sai mut hullaantumaan vintagesta. Elsan ansiosta aloin googlata vintagekauppoja, kokeilla eri tyylejä ja hiljalleen oppia kankaista, aikakausista ja leikkauksista. Itse en oikein jaksa enää lukea naisten lehtiä, kun ei paljon kiinnosta mitkä asiat nyt tällä kertaa on muodissa, mutta huomaan että oma tyylini muokkautuu vahingossa Elsan tyylin mukaisesti. Hups!

Elsassa mua ei kiehdo pelkästään vaatetus. Hän on saanut ikäänsä nähden ihan hullusti tehtyä, hän on näiden neljän blogikirjoitteluvuoden aikana siirtynyt Beyond Retron PR-vastaavasta yksityisyrittäjäksi. Hän on rakentanut koko imperiuminsa palveluiden ympärille, jota ei edes ollut olemassa ennen häntä. Hän keksi itse auttaa ihmisiä löytämään pelkästään vintagevaatteita personal shopperina, hän päätti alkaa vuokrata pientä häämekkokokoelmaansa, ja nyt mekkoja on lähelle sata ja morsiamia puskee ovista ja ikkunoista. Elsa haki tv-ohjelmaan sisustussuunnittelijaksi, ilman minkään näköistä sisutustaustaa. Hän kirjoitti kirjan, koska teki mieli kirjoittaa kirja. Hän tekee kaikkea sekaisin ja samaan aikaan, mikään ajatus ei ole liian random toteutettavaksi. Elsa on tehnyt harrastuksistaan uran, ja sen haluaisin itsekin niin niin kovasti saavuttaa. 

Elsan ansiosta olen tajunnut, ettei mun tarvitse valita yhtä ammattia ja pysyä siinä. Voin tulla ja mennä miten haluan, kokeilla ja epäonnistua. Maailmassa on niin hullusti kaikkea mitä tekisi mieli tehdä, siksi en halua valita vain yhtä. Ja onneksi voi ostaa tsiljoona tsiljoona vintagemekkoa ja kutsua sitä kokoelmaksi.

Alkuperäisidea: Emily Dahl

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Neljäs osa tämän vuoden joulukalenteria:

Koska monet mun jokapäiväisistä käyttövaatteista on joko hyvin vanhoja tai kirppiskamaa, koetan pitää niistä hyvää huolta, koska näiden vaatteiden ompelemisesta on jo vierähtänyt aikaa. Olen tottunut siihen, että mun kokoiselle ei löydy helposti vaatteita ja siksi jumaloin mun vaatteita, oli ne sitten vanhaa henkkamaukkaa tai 20-luvun juhlamekkoa. Heti ensimmäisenä mitä teen kun tuon jonkin ihanan löydön kotiin, on tuon ihanan löydön asettaminen pakastimeen. Pienet vaatekirput voivat viihtyä kirppareilla ja vintagekaupoissa, ja siksi laitan vaatteet varmuuden vuoksi muovipusissa pakastimeen, ettei nuo kirput leviä vaatekaappiin. Mulla on kaikki mekot ja hameet rekissä, jotta ne saisi roikkua vapaasti, eikä rypistyisi turhaan (ja tietenkin ne näyttää paljon kivemmilta). Metallihenkareita en hyi hyi käytä, koska ne kuluttavat hauraita kankaita turhaan. Puuhenkarit on jokaisella, paitsi esim tällä kauniilla vaaleansinisellä iltamekkolla on kaunis täytetty henkari, joka on hellempi kuluneelle olkaimelle. 

En pese mekkoja ja hameita mitenkään hurjan usein. Yleensä laitan ne kylpyhuoneeseen seuraksi kun menen suihkuun, ja siellä ne saa mukavan kuuman höyrytyksen. Jos pesen mekon, varmistan että se a) kestää pesukoneen hurjaa vauhtia ja b) on täysin ehjä. Mieluiten pesen kuitenkin käsin, niin ei 50-vuotta vanha kangas joudu liian kovaan pyörrytykseen. Jos johonkin tulee reikä, koetan paikata sen samantien. Ennen vaatteita käytettiin ja paikkailtiin niin kauan, kunnes kangas hajosi palasiksi. Ja sen jälkeen vaatteesta tehtiin räsymatto. Ihan niin pro en kuitenkaan ole, mutta haluan pitää vaatteet pelikunnossa vuosia. Parhaiten siihen pystyy luonnontuotteet, jotka hengittävät, ja niitä pyrin keräämään rekkiini. Eli ei mitään halpaa tekokuitua, joka hiostaa ja nukkiintuu ja pläääh. Mutta eniten hoidan vaatteita rakkaudellani. Kai se toimii?

Alkuperäisidea: Emily Dahl

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Tänä vuonna päätin heittäytyä kreisiksi ja olla mukana Emily Dahlin perinteisessä joulukalenterissa. Kyse on siis blogipojekti, jossa kirjoittelijat ympäri nettimaailmaa kirjoittaa samoista asioista samana päivänä, ja näin opimme uusia juttuja toisistamme ja itsestämme. Tästä päivästä jouluaattoon asti koetan pysyä joulukalenterin pyörteissä mukana ja kirjoittaa jokaisen eri päivän teeman mukaisesti. Näin ensimmäisenä päivänä teemana on oma tyyli. Siitä siis nyt!

Viimeiset kolme vuotta on pyörinyt melko pitkälti vintagen ympärillä. Innostuin vaatteiden yksilöllisyydestä, helmojen hulmuavuudesta, kireistä vyötäröistä ja naisellisuudesta. Vielä vuosi pari sitten kävin välillä ketjuvaatekaupoissa katselemassa vaatteita ja käytin joinakin päivinä farkkuja, mutta tänä vuonna olen pukeutunut lähes kokonaan helmoihin. Pidän siitä että pystyn tuntemaan kankaan reisien ympärillä, että se liikkuu mun mukana. Välillä mietin olenko alkanut ottaa tämän vintagehullutuksen liian tosissani, kun huomaan etten ajattele vanhoja mekkoja vaatteina. Ne on aarteita. Ne on aarteita joita pitää etsiä, jotka pitää herättää eloon ja hoitaa. Välillä tekee mieli ostaa jokin mekko ihan vaan siksi että se on aivan liian kaunis roikkumaan kaupan rekissä. Mulla on yhteensä 32 mekkoa ja hametta, josta 20 on vintagea, loput kirpparilta tai kavereilta. Kengät on ainoat joita tällä hetkellä kestän ostaa uusina.

Täydellinen mekko mulle on polvenpituinen, jonkinnäköisillä hihoilla, pienellä kaula-aukolla ja 50-lukulainen. Ja tietenkin värillä. Haluaisin olla parempi mustan käyttäjä, mutta näin vaaleapunatukkaisena ja koruja käyttämättömänä musta saa mut vaan näyttämään gootilta. Vaikka siinä olisi päällä huikeita kuvioita, se vaan on liian synkkä. Mulla ei oikeastaan ole erikseen arki- ja juhlavaatteita, käytän kaikkea koko ajan, olen sitten tupareilla tai kotona datailemassa. Vielä vuosi sitten jaksoin vääntää hiuksia eri kampauksiin, mutta nyt olen ollut super laiska ja vetänyt otsatukan samalle superkiharalle joka aamu. Koska käytän vaatteita, jotka vievät paljon huomiota, pidän siitä että hiukset vaan roikkuu jotenkin eikä kädet tai korvat ole täynnä helyjä. Siinä on mekko päällä, vyö, sukkikset ja that's it.

 

Alkuperäisidea: Emily Dahl

Share

Pages