Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Hei ja hoi. Seitsemästoista luukku tämän vuotisessa joulukalenterissa:

Sanotaan nyt ääneen ensin, että kaikki ovat hyviä juuri niinkuin ovat, ulkokuori ei ole tärkeä vaan tärkeintä on ihmisen luonne ja miten muita kohtelee. Näin ja näin, hölö ja hölö. Niinkuin olen aikaisemmin jo selittänyt, tuppaan pukeutua miten sattuu, oman pään mukaan (tälläkin hetkellä, mulla on päällä juhlamekko 20-luvulta, vaikka kalenterissa ei ole sen fiinimpää puuhaa kuin piirakkavuoan kotiin viemistä ja joululahjojen paketoimista). Mutta jos saisin vetää vielä kreisimmäksi, miettimättä käytännöllisyyttä, paikallisliikennettä, sääolosuhteita, lämpöä ja kylmyyttä, niin haluaisin joka päivä, aamusta iltaan, pukeutua parhaimpiini. Käyttää pelkästään pitsiä ja kimaltavaa, rajata silmät kosmetiikkateollisuuden paksuimmalla silmänrajauskynällä, kasvattaa villin pehkon, ratsastaa hevosella ja olla hävytön. Olla samaan aikaan bad ass ja juhlava. Pukeutuisin todennäkösesti aina kokopitkään helmaan, joka liehuisi tuulessa kun ratsastaisin pitkin puistoja ja mukulakiviä. Jättäisin hevosen ulos ja menisin Stockmannille juomaan kupillisen espressoa nyrkinkokoisissa timanttikorvakoruissani. Mulla olisi massiiviset aurinkolasit ja kädet täynnä tatuointeja. Olisin kuitenkin ihan kiva. Sellaiselta näyttäisin, jos elämä olisi pelkkää elämistä.

Kuvat täältä.

Alkuperäisidea: Emily Dahl

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Neljäs osa tämän vuoden joulukalenteria:

Koska monet mun jokapäiväisistä käyttövaatteista on joko hyvin vanhoja tai kirppiskamaa, koetan pitää niistä hyvää huolta, koska näiden vaatteiden ompelemisesta on jo vierähtänyt aikaa. Olen tottunut siihen, että mun kokoiselle ei löydy helposti vaatteita ja siksi jumaloin mun vaatteita, oli ne sitten vanhaa henkkamaukkaa tai 20-luvun juhlamekkoa. Heti ensimmäisenä mitä teen kun tuon jonkin ihanan löydön kotiin, on tuon ihanan löydön asettaminen pakastimeen. Pienet vaatekirput voivat viihtyä kirppareilla ja vintagekaupoissa, ja siksi laitan vaatteet varmuuden vuoksi muovipusissa pakastimeen, ettei nuo kirput leviä vaatekaappiin. Mulla on kaikki mekot ja hameet rekissä, jotta ne saisi roikkua vapaasti, eikä rypistyisi turhaan (ja tietenkin ne näyttää paljon kivemmilta). Metallihenkareita en hyi hyi käytä, koska ne kuluttavat hauraita kankaita turhaan. Puuhenkarit on jokaisella, paitsi esim tällä kauniilla vaaleansinisellä iltamekkolla on kaunis täytetty henkari, joka on hellempi kuluneelle olkaimelle. 

En pese mekkoja ja hameita mitenkään hurjan usein. Yleensä laitan ne kylpyhuoneeseen seuraksi kun menen suihkuun, ja siellä ne saa mukavan kuuman höyrytyksen. Jos pesen mekon, varmistan että se a) kestää pesukoneen hurjaa vauhtia ja b) on täysin ehjä. Mieluiten pesen kuitenkin käsin, niin ei 50-vuotta vanha kangas joudu liian kovaan pyörrytykseen. Jos johonkin tulee reikä, koetan paikata sen samantien. Ennen vaatteita käytettiin ja paikkailtiin niin kauan, kunnes kangas hajosi palasiksi. Ja sen jälkeen vaatteesta tehtiin räsymatto. Ihan niin pro en kuitenkaan ole, mutta haluan pitää vaatteet pelikunnossa vuosia. Parhaiten siihen pystyy luonnontuotteet, jotka hengittävät, ja niitä pyrin keräämään rekkiini. Eli ei mitään halpaa tekokuitua, joka hiostaa ja nukkiintuu ja pläääh. Mutta eniten hoidan vaatteita rakkaudellani. Kai se toimii?

Alkuperäisidea: Emily Dahl

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Tänä vuonna päätin heittäytyä kreisiksi ja olla mukana Emily Dahlin perinteisessä joulukalenterissa. Kyse on siis blogipojekti, jossa kirjoittelijat ympäri nettimaailmaa kirjoittaa samoista asioista samana päivänä, ja näin opimme uusia juttuja toisistamme ja itsestämme. Tästä päivästä jouluaattoon asti koetan pysyä joulukalenterin pyörteissä mukana ja kirjoittaa jokaisen eri päivän teeman mukaisesti. Näin ensimmäisenä päivänä teemana on oma tyyli. Siitä siis nyt!

Viimeiset kolme vuotta on pyörinyt melko pitkälti vintagen ympärillä. Innostuin vaatteiden yksilöllisyydestä, helmojen hulmuavuudesta, kireistä vyötäröistä ja naisellisuudesta. Vielä vuosi pari sitten kävin välillä ketjuvaatekaupoissa katselemassa vaatteita ja käytin joinakin päivinä farkkuja, mutta tänä vuonna olen pukeutunut lähes kokonaan helmoihin. Pidän siitä että pystyn tuntemaan kankaan reisien ympärillä, että se liikkuu mun mukana. Välillä mietin olenko alkanut ottaa tämän vintagehullutuksen liian tosissani, kun huomaan etten ajattele vanhoja mekkoja vaatteina. Ne on aarteita. Ne on aarteita joita pitää etsiä, jotka pitää herättää eloon ja hoitaa. Välillä tekee mieli ostaa jokin mekko ihan vaan siksi että se on aivan liian kaunis roikkumaan kaupan rekissä. Mulla on yhteensä 32 mekkoa ja hametta, josta 20 on vintagea, loput kirpparilta tai kavereilta. Kengät on ainoat joita tällä hetkellä kestän ostaa uusina.

Täydellinen mekko mulle on polvenpituinen, jonkinnäköisillä hihoilla, pienellä kaula-aukolla ja 50-lukulainen. Ja tietenkin värillä. Haluaisin olla parempi mustan käyttäjä, mutta näin vaaleapunatukkaisena ja koruja käyttämättömänä musta saa mut vaan näyttämään gootilta. Vaikka siinä olisi päällä huikeita kuvioita, se vaan on liian synkkä. Mulla ei oikeastaan ole erikseen arki- ja juhlavaatteita, käytän kaikkea koko ajan, olen sitten tupareilla tai kotona datailemassa. Vielä vuosi sitten jaksoin vääntää hiuksia eri kampauksiin, mutta nyt olen ollut super laiska ja vetänyt otsatukan samalle superkiharalle joka aamu. Koska käytän vaatteita, jotka vievät paljon huomiota, pidän siitä että hiukset vaan roikkuu jotenkin eikä kädet tai korvat ole täynnä helyjä. Siinä on mekko päällä, vyö, sukkikset ja that's it.

 

Alkuperäisidea: Emily Dahl

Share

Pages