Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Sanoman löytämistä, hahmojen syventämistä, yliviivaamista, pois heittämistä, taustatarinan keksimistä, genren päättämistä, sivuhahmon poistamista, jännityksen ylläpitämistä. Kuusi sivua, kill your darlings. Miksi aina haluaa kertoa niin paljon enemmän kuin mihin on tilaa?

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

 

Tervepä terve. Oon tänään oleskellut koko päivän sisällä. Ulkona kävin itseasiassa kaksi kertaa, ensin avaamassa rautaportin ja sitten kun myöhemmin mentiin Jeren kanssa kauppaan. Muuten olen oleillut täällä kattoremontin paukeessa ja näpytellyt lyhytelokuvaa. Tämä on meidän toinen ja viimeinen mahdollisuus koulussa saada omaa tuotantoa kuvattua koulun rahoilla, ja ajaj miten haluan että mun käsikirjoitus valitaan. Tänään kirjoitin toisen version kohtausluettelosta, huomenna se käydään koulussa läpi. Päätin että uskallan julkaista osan siitä, jos joku nyt tuon multa haluaa varastaa niin sanon että lol. Eli tässä mun ensimmäiset tämänhetkiset kohtaukset, tällaista täällä puuhastelen.

 


INT. KATU -- ILTA
 
PIENI MIES kävelee mustassa muhkeassa talvitakissa sumuisella suurkaupunkin kadulla, sukupuoli ei tule esiin. Kertojaääni kertoo erikoisesta henkilöstä, jota kadulla kutsutaan nimellä Pieni Mies. Salaperäinen hahmo, joka on jokaisen miehen kauhu, jota kukaan ei ole nähnyt mutta josta kaikki ovat kuulleet. Palkkamurhaaja, joka auttaa naisia pääsemään eroon väkivaltaisista miehistä. Lyhyt montaasi kylmänrauhallisista palkkamurhauskeikoista samalla kun kertoja kertoo Pienen Miehen itsenäisyydestä, on joskus ollut perhe ja poika, mutta jätti sen elämän taakseen 20 vuotta sitten. Pieni Mies kävelee sumuisella kadulla, harmaa nuttura tulee esiin.
  

INT. PIENEN MIEHEN KOTI -- AAMU 
Pieni Mies, 65, keittelee aamukahvit. Asunto on yllättävän yksinkertaisesti sisutettu ollakseen ikä-ihmisen koti. Television uutisissa kerrotaan kotiväkivallan jälleen kasvaneen, miten tekijä on yleensä tuttu ja yhä useimmin löytyy kotoota kuin kadulta. PM seuraa sekunnin uutisia ja sammuttaa television. Työpöytäpuhelin soi (puhelimessa on pieneen teippiin kirjoitettu "työ", vieressä on identtinen pöytäpuhelin, jossa lukee "koti"), VAIMO, 35, tilaa palkkamurhan. Pieni Mies tarkistaa pöytäkalenterin. Vaimo vaatii keikan tapahtuvan samantien, PM "oletko ihan varma?", "totta helvetissä", sopivat paikan. Käsiaseeseen äänenvaimennin, kukan kastelu, nutturan parannus, PM lähtee kotoota.
  

INT. PARKKIHALLI -- AAMU 
PM astuu sisään mustassa muhkeassa talvitakissaan pimeään ja autiolta vaikuttavaan parkkihalliin, ulkona pyryttää lunta. Toisella puolella hallia olevasta autosta nousee pukuun pukeutunut POIKA, 35. PM varmistaa pojan nimen, poika vastaa myöntävästi. Poika tulee ripein askelin vastaan, jotain pientä höpöttäen asuntonäyttelystä (luulee PM:n olevan kiinteistövälittäjä), näkee PM:n vain mustana siluettina.  Pieni Mies kävelee hitaasti poikaa kohti, poistaen hiljaa aseen varmistuksesta ja nostaen aseen poikaa kohti. Ase ojossa Pieni Mies astuu esiin pimeydestä ja poika näkee ensimmäistä kertaa tämän kasvot. Yhtäkkiä poika tunnistaa Pienen Miehen, kysyy hämmentyneenä "äiti?", Pieni mies jäätyy täysin, tekee täyskäännöksen ja pakenee lumipyryyn, poika jää hämmentyneenä yksin pimeään parkkihalliin seisomaan.

Share

Ladataan...
Bubblegum Sweetie Pie

Olen tällä hetkellä yksin kotona. Ensimmäistä kertaa niin pitkään aikaan, tällä tavalla illalla, kynttilänvalossa ja pysähtyneisyydessä. Söin päivälliseksi pelkkiä ranskalaisia ja ketsuppia ja katsoin viisi jaksoa Girlsiä putkeen. Ja itkin, onnesta ja surusta ja kaikesta. Toisen kauden viimeinen jakso, sellaisia viimeisiä jaksoja haluaisin itse kirjottaa heti, koko ajan ja aina.

Olen töistä löytänyt mun kaksoisolennon, Tuulin, joka vaikuttaa päältäpäin vain ystävälliseltä ja rauhalliselta, mutta joka yhtäkkiä pälättää ihan hulluna, sottaa tosi paljon syödessään, on outo ja over the top eikä ikinä ikinä ikinä murehdi mitä muut siitä ajattelee. Itse pohdiskelen välillä kaikkea kivaa mitä voisi elämässä tehdä, Tuuli sanoo ne ääneen. Ja näin Tuuli on saanut mut puhumaan mun haaveista, joita en edes ollut jaksanut Jerelle jakaa. Puhuttiin vintagekaupoista, söpöistä kahviloista, ja yhtäkkiä töissä päätettiin perustaa oma liike. Yhden pienen työpäivän aikana ehdittiin keskustella meidän tulevista tuotteista, sopivasta sijainnista, markkinointitavoista, segmentoinnista, sisustuksesta ja miten pääsisimme eroon Kiinasta ja sesongeista. Meillä on jopa suljettu Pinterest-kansio, johon piilotetaan inspiraatiokuvia toisillemme.

Oon enemmän pohtija kuin tekijä ja siksi tuntuukin niin ihanalta vain tehdä tehdä tehdä, omalla tavalla, itselleen. Oon niin kyllästynyt tekemään täydellisen harmoonisia ja kauniita esillepanoja kaupassa, jossa sitä ei arvosteta eikä varmastikaan huomata ollenkaan. Tuuli on samanlainen täydellisyyden ja kauneuden tavottelija, ja siellä ollaan nyt kesän aikana yhdessä laitettu koko työpaikka kauniiksi ja kutsuvaksi. Mutta se ei riitä. Koska siitä ei saa kiitosta. Tietenkin on tyhmän utopistista edes ajatella oman liikkeen avaamista ajassa ja maassa jossa vain isot yritykset tuntuvat pärjäävän, mutta on tuntunut niin oikealta suunnitella jotain, jossa voi yhdistää kaikki ne asiat joista tykkää. Luoda oma ihana ilmapiiri, saada asiakkaat tuntemaan itsensä supertärkeisiksi, myydä enemmän kuin tuo ihminen oli ajatellut ostaa, kierrellä kirppareilla, löytää superhalvalla ja myydä se kalliimmalla, ja tietenkin olla hullun kauneiden vintagevaatteiden ympäröimänä. Luoda itselleen paikka jota on aina kaivannut. 

Mutta kun katsoin tuon toisen kauden viimeisemmän jakson muistin miksi rakastan käsikirjoittamista niin paljon. Siinä istuin korkeavyötäröisissä pikkareissa ja pupupaidassa, paksut silmärajaukset tuhriintuneina ja yritin saada itseni hengittämään rauhallisemmin. Uskon että jonkinlaisen vintagekaupan avaaminen joskus olisi just oikein mulle, elämässähän voi tehdä vaikka mitä, monta asiaa samaan aikaan. Hyvät myyntiluvut, kauniisti koristettu liike ja vintagevaatteiden kanssa chillaaminen, sehän olisi yli-ihanaa. Mutta mikään ei kuitenkaan ole kauniimpaa kuin saada joku itkemään.

Share

Pages