Ladataan...
cake & copper

Tulin takaisin Suomeen aika tasan neljä kuukautta sitten. Tuntuu kuin heinäkuusta olisi aivan mahdottomasti aikaa. Yhtenä päivänä en enää muistanut, mistä kirjoitin lopputyöni: en sen lopputulosta, enkä tarkkaa nimeä, vaikka tein töitä sen parissa kesäkuun viimeiseen päivään asti. Toisaalta taas tuntuu kuin olisin ollut töissä ikuisuuden. Ensimmäisenä päivänä toimiston hiljaisuus ja keinotekoinen valo olivat luotaantyöntäviä. Nyt olen jo tottunut molempiin.

Lue uusi postaus kokonaisuudessaan uudesta blogista:

https://cakecopper.wordpress.com/

 

Muistathan myös seurata Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
cake & copper

Olen lukemattomia kertoja yrittänyt painaa mieleeni jonkun tietyn hetken. Sitä on käynyt usein silloin, kun olen ajatellut kaiken olevan täydellisesti. Esimerkiksi kerran istuessani rannalla katselemassa auringonlaskua ja muutamankin kerran katsellessani jonkun sulkeutuneita silmiä ja kasvoja lähietäisyydeltä aamun sarastaessa. Muista tämä nyt, mietin ja viimeistään vuoden päästä unohdan. Vaikka niissä hetkissä on kaikki täydellisyyden ainekset, muut tunteet ja hetket muistaa helpommin. Ja onhan siinä tiettyä logiikkaa. Usein niistä täydellisistä hetkistä ei opi mitään, sillä kaikki on hyvin.

Lue uusi postaus kokonaisuudessaan uudesta blogista:

https://cakecopper.wordpress.com/

Share
Ladataan...

Ladataan...
cake & copper

Matkalla Kööpenhaminaan oli turbulenssia ja kone heittelehti sivulta toiselle. Lentokentältä ulos päästessä tuuli oli kova, mutta ilma lämmin. Laitoin huivin matkalaukkuun ja päätin, että kaivan sen ulos vasta paluumatkalla.

Lue uusi postaus kokonaisuudessaan uudesta blogista:

https://cakecopper.wordpress.com/

Share
Ladataan...

Pages