Aurinko paistaa ja mieli on kevyt. Koirankakan haju ja pilkottavat krookukset kertovat kevään olevan jo käsillä. Kaikki kuopatut unelmat tuntuvat olevankin käden ulottuvilla.

Vaikka  alkuvuosi onkin ollut täynnä niin kummallisia tapahtumia, olen tällähetkellä maailman onnekkain tyttö. Minulla on ihmisiä, jotka ovat tukeneet minua kaikissa päätöksissäni. Ystäviä, jotka ovat jaksaneet kertoa kuinka eivät ole nähneet minun hymyilevän ja silmieni säihkyvän näin aikoihin. Samaiset ystävät ovat vilpittömästi tukenani kaikessa mitä hullua ja huoletonta ikinä keksinkään :)

Olen juossut pitkin kaivarin rantaa, olen nauttinut kahvia ja macaron-leivoksia sängyssä, olen herännyt pusuihin selässäni, olen hymyillyt enemmän kuin viimeiseen vuoteen. Olen päättänyt, että teen elämästäni sellaisen kuin itse haluan - vain minä voin sen tehdä. 

Olen todella pohtinut miksi päästinkään kaiken niin käsistäni, vaikka ympärilläni on eväät parhaisiin asioihin? Kuinka yksi ihmissuhde peitti alleen kaiken mistä olisin voinut nauttia. Onneksi karistin sen harteiltani.

Nyt minulla on upea työpaikka, opiskelupaikka, perhe ja ystävät, sekä eräs joka pitää minusta huolen ja haluaa minut kokonaan.

Tästä eteenpäin taas urheillaan, eletään ja rakastetaan ja heitetään kaikki epäröinti romukoppaan!

Unelmat - tulossa ollaan!

Kerron lyhyesti miksi olen a. ollut hiljaa b. urheillut 16h viikossa c. juossut päivittäin d. elänyt maitorahkalla ja ananaksella e. ollut välittämättä sotkuisesta kodista f. katsonut itseäni peilistä ja todennut että olen paras.

Lähes viiden yhteisen vuoden jälkeen heräsin todellisuuteen etten voi elää ihmisen kanssa jolle minä en voi antaa mitä hän haluaa ja joka ei voi antaa minulle mitä minä haluan. Vaikka päätös oli elämäni vaikein ja raskain, oli se ainoa oikea.

Lyhyesti. Olen eronnut.

Olen huomannut taas, kuinka ne oikeat ystävät ovat olemassa vaikka seurusteluelämän aikana jääneetkiin vaille ansaitsemaansa huomiotta. En ole yksin enkä ole surullinen. Vaikeinta on päättää lähdenkö oikealle vai vasemmalle. Toisaalta ei sen väliä, koska saan muuttaa mieltäni :)

Tämä on mun loppuelämäni ensimmäinen viikko!

Haleja ystävät, tiedän että tekin olette siellä vaikken ole kyennyt kirjoittamaan mitään <3

EDIT. Hei Alisa W. uusi blogiystäväni! Kiitos sinulle <3

Lähdin innolla mukaan Phocahispidan Ystävänpäivän blogitempaukseen , sillä idea tuntui todella hauskalta! Oma pakettikorttini kolahti postiluukusta eilen ja säntäsinkin sitä kiireen vilkkaa noutamaan postista.

Ja mitä paketista paljastuikaan

Ja voinpa todeta, ettei parempaan saumaan tämä hemmottelupaketti olisikaan voinut osua! Sääret ovat niiin kipeinä juoksun aloittamisesta, että kaikki viilentävä ja tätä polttoa helpottava on enemmän kuin tervetullutta! Joten sinä blogiystäväni olet kyllä lukenut rivien välistä niin hyvin mitä tämä tyttö tarvitsee <3

Juoksija sekä sääret kiittävät!

P.S. Kiitoksensa ansaitsee myös ihana FFFifi , kuka on tsempannut minua juoksuprojektissani vinkein ja neuvoin eteenpäin :)

Vatsa on ollut mulle ongelma niin kauan kuin muistan. Syy kaikkeen onneksi löytyi vihdoin ja vähitellen alan tuntemaan oloni noh normaaliksi? Enää ei tarvitse tunneittain miettiä vatsaani, sen aiheuttamaa kipua tai _niitämistänaiseteipuhu_. Suoliston ollessa romuna, kirjaimellisesti tulee kaikki sitä ja sen toimintaa tukevat asiat ovat äärimmäisen tervetulleita elämääni.

Yksi näistä on Boris, josta ihana ja positiivinen Tuulia T. postasikin hetki sitten. Tuulia nauttii Boriksesta skumppalasissa, itse tempasen kippiksellä snapsilasista :)

Placeboa tai ei, tuntuu että sekä minä että vatsani ovat rauhoittuneet ja tulemme tällä hetkellä tosi hyvin juttuun toistemme kanssa. Toivon, että kaikkien meidän kolmen liitto on pitkä ja yhteistyökykyinen! Skål!

Oman Borikseni ostin Ekolosta alle 7€ litrahintaan. Ei paha.

Sitä mukaan kun loskan alta paljastuu mustaa asfalttia, alkaa taas fiilis keväästä häämöttää. Joka keväinen halu päästä juoksemaan. Juoksuaika. Haluaisin vetää tossut jalkaan ja viilettää  pitkin merenrantaa kepeästi juosten. Valitettavasti ajatus juoksemisesta on vain unelmointia, sillä en todellakaan osaa juosta. 

Nyt huhuilenkin teitä, ihanat juoksevat lukijani! Tarvitsen apua.

Haluan oppia juoksemaan. En ymmärrä mitä teen väärin (paitsi kaikki-mulle-heti-nyt-asenne). Luulisi, että kuntoni on kiitettävä tai erinomainen, liikunhan paljon. Kuitenkin kun kyse on juoksemisesta, näyttää se samalle kuin suurin pudottaja-ohjelman ensimmäisissä jaksoissa.. Ei naurata ei.

Toivoisinkin syvästi vinkkejä, ohjeita, neuvoja ja ehkäpä jonkun halukkaan joka olisi valmis kädestä pitäen auttamaan minut juoksu-urallani alkuun. Kaikki asiat, jotka helpottaisivat alkuun pääsemistä otan avosylin ja kiitollisena vastaan.  

Jollet halua julkisesti vinkkailla, voit laittaa tuolta oikeasta reunasta viestiä privana :) 

Ja syy miksi haluan oppia juoksemaan on se, että ei halvempaa ja helpompaa tapaa ole ulkoilla ja urheilla samaan aikaan. Yksinkertaista. Voi kun sen toteutuskin olisi :(

Olkoon tämä samalla haaste minulle. Vuosi 2013 ja minä opin juoksemaan!

Auttakaa minua!

Voin kertoa, että parin päivän mahataudin aiheuttamien miinuskaloreiden jälkeen ei ensimmäisen terveen aamun aamusali ole kauheen fiksua. Meinasin hyytyä heti alku metreillä, mutta sinnikkäästi vedin treenin loppuun asti. Hyi. Älkää tehkö niinku mä teen :)

Asiasta patukkaan. Keliakiani vuoksi oon joutunut etsimään vaihtoehtoja kaikille entisille herkuille kuten esim. protskupatukat ja sopivasti luokkakaverini kertoilikin leiponeensa itse moisia. Hänen ohjeessaan oli tosin makeutusta koko mun viikkotarpeeni verran, joten tyyppasin hieman omanlaiseksi ohjetta ja erinomaisen onnistuneesti. Tässäpä teille maailman helpoin ja pelottavan paljon Snickersille maistuvien gluteenittomien prodepatukoiden ohje.

Snickersinmakuiset proteiinipatukat:

Kattilaan:

6rkl vettä

2rkl hunajaa

1dl pähkinävoita (itse käytin luomu crunchyä, josta tuli mukavasti rakennetta)

Sulata tasaiseksi massaksi ja anna jäähtyä.

Lisää joukkoon:

1,5dl proteiinijauhetta (suklaanmakuinen)

1dl kaurahiutaleita

sopiva ropsaus merisuolaa

Ja sekoita kaikki tasaiseksi massaksi. Painele levyksi pellille ja paista 200°c uunissa n. 10minuuttia. Leikkaa levyn ollessa lämmin ja anna jäähtyä rapsakoiksi.

Illalla vuorossa vielä Liikunta, terveys ja ravitsemus-luento, joka jatkuu huomen aamulla. Toi ravitsemuspuoli on kyllä niin valtavan kiehtovaa, että tuntuu ettei siitä saa tarpeekseen.

Itsellenikin hieman yllätykseksi vastaanotin äsken opiskelupaikan liikunnanohjaajaksi :o  Joten jumppajutut jatkuvat myös PersonalTraineriksi valmistumisen jälkeen. SIISTII!