Kilpahevosen jalkani kantavat pitkälle

Ladataan...

Äkkiäkös aika menee. Sen yleensä huomaa silloin kun sitä pysähtyy ajattelemaan, kuten minä nyt. En nyt siis sitä ala pohtia ei hätää!

Vaan sitä, että miten asiat ei aina mene kuin toivoisi niiden menevän. Mutta sitten hetkien kuluttua kun asiaa ajattelee, se ettei ne menneet kuin piti olikin ihan hyvä juttu.

Kuvittelin kuusitoista vuotiaana, että minun silloinen suhteeni kestäisi ikuisesti ja menisimme naimisiin. Kahdeksantoista vuotiaana juttelin kaverini kanssa suhteestani ja sanoin, että jos tulisin vahingossa raskaaksi pitäisin lapsen. Aaaapua! Ai olisit pitänyt sen!  Ja itseasiassa ihan tosi hyvä ettei se suhdekaan kestänyt yli kahdenkympin. Oli aika kääntää sivua.

Kuvittelin viime kesänä, että pääsy tanssiryhmään olisi tuonut minulle onnen. Pääsin ryhmään mutten sitten lunastanut paikkaani siinä koska tajusin etten jaksanut sellaista ryöpytystä nyt, se oli ihan oikea päätös.

Näillä havainnoilla tahtoisin muistuttaa ehkä itseäni siitä, että ei  ole paha asia joskus pettyä ja nousta jaloilleen. Ehkä juuri se jaloilleen nouseminen on se mitä haen takaa. Se on ihana tunne kun bambi-jalkojen jälkeen alla toimivatkin kunnon kilpahevosen jalat.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...