Ladataan...
Coachellu

Kyllä, kaksi kuukautta ilman shampoota! Ajatus lähti alkusyksystä siitä kun etsin uusia luonnonmukaisia saippuoita ja shampoita myymäläämme. Tuoteselosteita tutkiessani tuskastuin monen tunnetunkin ekomerkin viherpesuun, eli tuotteissa oli pinta-aktiivisia ainesosia, jotka ovat kyllä ihmisille todistetusti turvallisia, mutta äärimmäisen haitallisia monelle vesieliölle. Etenkin luonnonvesissä peseytyville retkeilijöille haluasin tarjota vesieliöillekin turvallisia pesuaineita, onhan meillä Oulangalla ainutlaatuinen ja herkkä vesiekosysteemi. Päätin testailla erilaisia palasaippuoita ja päädyin ensimmäisenä kokeilemaan suomalaisen Flow kosmetiikan palashampoota, kasvosaippuaa ja meikinpoistoainetta (koostuu vain kasviöljystä). Kasvotuotteisiin olin todella tyytyväinen, mutta palashampoo ei soveltunut käsitellyille hiuksilleni lainkaan. Hiukset imivät saippuan itseensä ja niistä tuli lähmäiset ja saippuaiset. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tuote soveltuisi muiden hiuksille ja pidän tätä edelleen varteenotettavana vaihtoehtona myymäläämme. Päätin kuitenkin parin viikon tuskailujen ja saippuaisten hiusten jälkeen kokeilla omenaviinietikka-vesi huuhtelua ja hiusten olemus parani huomattavasti!

Tästä kikasta innostuneena päätin tutkia muitakin erillaisia vaihtoehtoja perinteisille shampoille ja myös palashampoille. Törmäsin nopoo yhteisön blogeihin ja imin sieltä mahdollisimman paljon tietoa. Yksi asia, joka aiheutti eniten eripuraa oli ruokasoodan käyttö hiustenpesussa. Ihmiset, jotka olivat olleet ilman shampoota monta vuotta neuvoivat käyttämään niin vähän ruokasoodaa kuin mahdollista. Kokemattomammat tuntuivat pesevän hiuksensa jopa ruokalusikallisella soodaa (!), joka aiheuttaa pitkän aikavälin käytöllä sen, että hiukset alkavat katkeilemaan. Loogista, onhan se vahvasti emäksinen.

Rohkaistuani ihmisten kokeiluista aloitin pesun pienellä määrällä ruokasoodaa. Pesin kaksi kertaa viikossa hiukset ruokasooda-vesi seoksella ja hyvän huuhtelun jälkeen huuhtelin hiukset omenaviinietikka-vesi "hoitoaineella". Ensimmäinen viikko oli pahin ja tuntui, että päänahka haisi kilometrien päähän. Toisen viikon kohdalla tilanne kuitenkin rauhottui ja hiukset eivät enää rasvoittuneet kuin vasta 5 päivän jälkeen. Nyt olen viimeisen kahden viikon aikana rajoittanut ruokasoodapesun kertaan viikko ja yhden kerran pesen vain vedellä. Lisäksi käytän itsetehtyä kuivashampoota ja tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu, että vähentäisin ruokasoodapesut kahteen kertaan kuussa ja kerran viikossa pesisin hiukseni ruisjauhoilla. Tämänhetkinen hiusrituaalini näyttää tältä:

  • 1 x viikossa ruokasooda pesu: 2,5dl vettä + 1/2 tai 1 tl ruokasoodaa, sekoita hyvin. Kaada hitaasti valmiiksi hyvin kostutettuun päänahkaan ja hiero samalla sormilla. Huuhtele hyvin. Huuhtele hiukset: 2,5dl vettä + 1-2 rkl omenaviinietikkaa. Kaada hitaasti hiuksiin, keskity etenkin latvoihin. Anna vaikuttaa hetken ja huuhtele ensin kuumalla ja sitten kylmällä vedellä.
  • 2 x viikossa hiuspuuteria: 1 rkl perunajauhoja + 1 tl kaakaota + 1/2 tl kanelia (hiusväriin muokattu, voi myös käyttää esim. vaniljaa blondiin). Tupsuttelen siveltimellä ympäri tukkaa jauhoja, annan vaikuttaa hetken ja harjaan hiukset puhtaaksi. Toimii!
  • 1 x viikossa vesipesu: mahdollisimman kuumalla vedellä. Ennen pesua olen hieronut päätä ja sama jatkuu suihkussa. Tässä ei saa hötkyillä.

Tässä kuvassa ruokasoodapesusta on 8 päivää. Eikä ole rasvainen liimaletti! Shampoottoman elämän positiivisiin asioihin kuuluu ehdottomasti rahan säästö, vähentynyt ympäristön kuormittaminen (myös oman kemikaalikuorman väheneminen), hiukset on paremmassa kunnossa, luonnonkiharat palaavat ja kylppärin hyllyissä on väljempää. Negatiivisiin puoliin kuuluu mahdolliset hajuhaitat (itsellä näitä ei ollut ekan viikon jälkeen ja hajusteitahan voi aina käyttää), et saa käyttää muotoilutuotteita, sillä silloin shampoottomuus ei toimi hiuksiin kertyvien tuotejäämien takia. Myös uusien hiustenhoitorutiinien omaksuminen voi tuntua turhauttavalta ja itse hiusten pesuun kuluu enemmän aikaa, ainakin minusta. Toisille sopii, toisille ei, mutta mielenkiintoista tämä ainakin on ja itse olen tykännyt. Alla olevista linkeistä löytyy lisätietoja shampoottoman pesun aloitukseen:

Etsin edelleenkin sopivia luonnonmukaisia vaihtoehtoja myymäläämme. Olisiko kenelläkään kokemusta esim. Kaurilan saunan tuotteista? Saippuat ovat kauniita, mutta itse en viitsi enää palashampoita kokeilla etten järkytä hiuksiani erillaisella hoitomuodolla. Muitakin saa tietenkin ehdottaa!

Share

Ladataan...
Coachellu

Black Friday, tuo kulutusyhteiskunnan shoppailuhimon multihuipentuma. Itse olen vieroksunut tätä "juhlaa" siitä lähtien kun se rantautui tänne kylymään pohjolaan. Ensinnäkin sen takia, että Black Friday liittyy amerikkalaisen Thanksgiving juhlaan, jota emme Suomessa noteeraa saatika juhli millään tavoin. Miksi siis juhlisimme siihen liittyvää jälkeistä päivää? Black Friday on Atlantin toisella puolen myös samalla joulunavaus – jota me juhlimme adventilla. 

Toisekseen Suomen Black Friday on täysi vitsi. Alennukset on asetettu muutamalle hassulle tuotteelle, jotka toimivat lähinnä vain sisäänheittotuotteina, jonka jälkeen kuluttaja ostaa lisäksi normaalihintaisia tuotteita. Toisin Ameriikoissa, missä lähes jokainen kaupan tuote ojennetaan ostajalle pilkkahintaan. Toisaalta, ehkä ihan hyvä ettei tuotteita anneta puoli-ilmaiseksi, Black Friday on myös tunnetusti joukkohysterian ja tallomiskuolemien huippupäiviä. 

En tiedä, naurattaa tällaiset hypetetyt alennusmyynnit, jonka johdosta ihmiset ostavat tavaroita, joita ei edes tienneet tarvitsevansa. Ja jopa kuolevat, jotta saisivat Xboxin parilla kympillä. Huoh! Mutta mitä jos sitä itsekin kävisi tänään vähän katsomassa H&M:n tarjouksia...

 

Share

Ladataan...
Coachellu

Tämä kirjoitus on pyörinyt luonnoksena koneella jo pari kuukautta, mutta en ole aiemmin uskaltanut tai kehdannut julkaista näin henkilökohtaisia tietoja omasta terveydestäni. Sain kuitenkin rohkaisun viime kuun kipukohtauksesta, jonka johdosta aloin etsimään muiden kohtalotoverien arjen kertomuksia.

Hakunsanat näyttivät jota kuinkin tältä: ”IBS pilaa elämäni” ja ”miten jaksan IBS:n kanssa”. 

Mitä siis on IBS? Suomeksi ärtyvän suolen oireyhtymä.

”Se on yleinen vaiva, suomalaisilla sitä esiintyy ainakin yhdellä kymmenestä. Se on naisilla kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Vaiva on monelle kiusallinen, mutta ei onneksi vaarallinen. Siihen ei liity vaikeita sairauksia, eikä se lyhennä elinikää. Vatsaoireiden lisäksi ärtyvästä suolesta kärsivillä esiintyy tavallista enemmän muita oireita, kuten fibromyalgiaa, unihäiriöitä ja masentuneisuutta.” 

Harmikseni huomasin keskusteluketjuissa oireyhtymää vähätteleviä kommentteja ja että pitäisi olla onnellinen, ettei ole mitään vakavampaa IBD:tä esim. Crohnin tautia ja apuvinkkejä kuten syö lisää kuituja. Itse olen tietenkin onnellinen, etten joudu vatsaoireiden takia ravaamaan sairaalassa kortisonihoidoissa, mutta se ei todellakaan tarkoita, että elämä tämän vatsan kanssa olisi helppoa.

Minulla IBS alkoi jo ennen kouluikää. Muistan 5-vuotiaana istuneeni ruoan jälkeen vessassa itkien ja laskien kaakeleita vessan lattialta yrittäen keskittyä johonkin muuhun kuin kamaliin vatsakipuihin. Lapsena oireita oli harvemmin, ehkä kerran kuussa tuli yksi kipukohtaus ruokailun jälkeen, enkä ajatellut asiasta sen kummempia. Lukioiässä oireet kuitenkin pahenivat todennäköisesti kirjoitusstressin takia ja kävin ensimmäistä kertaa lääkärillä otattamassa verikokeet vuonna 2008. Hälytyskelloni alkoivat soimaan, kun en ollut jouluna pystynyt syömään juuri mitään ilman kovia vatsakramppeja ja jokaisen ruokailun jälkeen piti juosta vessaan. Joulun jälkeen vatsa oli niin tulehtuneen oloinen, etten voinut syödä mitään. Verikokeet tulivat kuitenkin puhtaina takaisin ja lääkäri tokaisi vain, että ei sulla ole mitään hätänä. Jaa.

Yritin unohtaa vatsakivut ja elää elämääni normaalisti ja pitkään jätin kivut vain huomioimatta. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani tilanne eskaloitui ja ravasin vessassa joka ikisen ruokailukerran jälkeen. Opiskelijakaverit olivat jo tottuneet siihen, että ruokailun jälkeen meikäläinen juoksi suoraan opiskelijaravintolan vessaan. Auta armias, jos vessassa oli jonoa. Jouduin kivuista kiemurtelemalla pidättämään kyyneliä ja noh… sitä itseään. Parin kuukauden jälkeen olin aivan loppu ja suuntasin taas lääkärin puheille. Taas verikokeet. Taas puhtaat paperit. Mutta tällä kertaa diagnoosi: IBS.

Olin äärimmäisen turhautunut. Miten tällaiset kivut ja vuosikausien tuska voivat olla vain oireilua, jota ei edes luokitella sairaudeksi! Lääkäri toppuutteli ja sanoi, että kyseessä on vain herkempi vatsa ja että kyllä sen kanssa oppii elämään. Hän ei kuitenkaan tarjonnut minkäänlaisia hoitovaihtoehtoja tai neuvoja, muuta kuin katso vähän mitä syöt ja mikä aiheuttaa oireita. Siinä tilanteessa, kun ei saa edes jogurttia syötyä ilman, että joutuu juoksemaan vessaan, tämän kaltaiset neuvot lähinnä vain suututtivat.

Päätin kuitenkin laittaa ruokavalioni täysin uusiksi ja hetkeksi sain apua vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Muutaman kuukauden hyvän vatsakauden jälkeen oireet kuitenkin palasivat, eivät kuitenkaan yhtä vahvoina. Seuraavaksi leikkasin kaiken muun lihan paitsi kalan pois ruokavaliostani. Ovo-lakto-ruokavalio auttoikin pitkälle ja kärsin muutamien vuosien ajan taas vain kausittaisesti rajuista vatsakivuista.
Siltikään en saanut selvitettyä ruoka-aineita, jotka aiheuttavat vatsakipuja. Joskus sain kipukohtauksia hampurilaisateriasta (ymmärrettävää), välillä kaurapuurosta, toisinaan porkkanasta. Monet IBS:ää sairastavat ovat saaneet apua FODMAP-ruokavaliosta ja se on myös ruokavalio, jota monet lääkärit tuputtavat. FODMAP-ruokavalion kielletyllä listalla olevat ruoka-aineet lisäävät kaasuntuotantoa suolistossa, mutta mulla ei ole koskaan ollut ongelmia ilmavaivojen kanssa, vaan ainoastaan kivuliaiden vatsakramppien ja vessajuoksujen kanssa. Monet FODMAPin kiellettyjen listalla olevat ruoka-aineet ovatkin itseasiassa lähes ainoita asioita, jotka eivät aiheuta minkäänlaisia vatsaoireita kuten esimerkiksi sipuli, sienet ja pavut.

Vuoteen 2014 mennessä olin hyväksynyt ajoittaiset huonot vatsapäivät ja olin ihan okei. Talvella 2015 tähän tuli iso muutos. Nimittäin verenvuodot (hyiiiiiiii ja syöpä!? Tässä vaiheessa on hyvä lopettaa, jos et halua lukea lisää ällöjä juttuja). Verenvuoto jatkui muutaman päivän aina vessassa käynnin yhteydessä ja siihen liittyi jatkuva tulehtuneen oloinen vatsa ja pahoinvointia. Soitin tästä välittömästi lääkärille. Sainkin ajan seuraavalle viikolle ja ensimmäistä kertaa elämässäni musta tuntui, että mun kivut otetaan tosissaan. Kiitos tästä Rovaniemen terveyskeskukselle <3. Multa otettiin tietenkin jälleen verikokeet ja mut passitettiin suoraan tähystysjonoon, joka oli kuitenkin valitettavan pitkä. Verikokeissa ei jälleen näkynyt yhtään mitään, mutta olinpahan pääsemässä vihdoinkin tähystykseen ja nähtäisiin mitä siellä suolessa oikeasti tapahtuu. Tulehdukselliset ja veriset vatsakivut tulivat sykleittäin noin kerran kuussa tai kahdessa koko vuoden 2016 ajan. Työkuvioiden sekä Kuusamoon muuton takia en päässyt ensimmäiseen tähystysaikaani, joten jouduin odottamaan vuoden 2017 alkuun. Vuosi oli pitkä.

Helmikuun tähystyksessä ei löytynyt mitään. Täysin terve suoli. Olin samanaikaisesti helpottunut, ettei minulla ollut haavautuvaa paksusuolta tai kasvainta, mutta samanaikaisesti täysin ällistynyt ja surullinen etten saisi mitään apua vatsaani. Olin turhautunut ja vihainen. Lääkärin mukaan ”sairastan” rajua IBS:ää jolloin vatsa kramppaa niin kovaa, että suolistossa puhkeaa verisuonia hence verenvuodot. Suositteli kokeilemaan maitohappobakteereja.

Nyt eletään tätä arkea, välillä terveenä, välillä vatsa kipeänä. Samat ongelmat ovat edelleen osa elämää, mutta ei ainakaan tarvitse pelätä, että olisi jotain vakavaa. Täällä eletään päivä kerrallaan ja yritän olla miettimättä ja murehtimatta vatsaani liikaa, sillä sekin vain pahentaa tilannetta. Vaikka välillä on päiviä, jolloin haluaisin vain jäädä kuumavesipullo mahan päällä sänkyyn makaamaan, en ole antanut vatsavaivojen hallita elämääni enkä ole kertaakaan jäänyt sairauslomalle vatsavaivojen takia. Vaikka sekin on varmasti osalle IBS:ästä kärsiville ihan okei. Olen avoimesti puhunut vaivasta työkavereille ja he ihanina ihmisinä ymmärtävät, jos välillä näytän väsyneeltä enkä voi antaa 100% kipujen takia.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta on apua jollekin ja ehkä se valottaa myös hieman, ettei elämä vain IBS:än kanssa ole välttämättä helppoa. Se, että jollain on vielä huonommin ei oikeuta ketään vähättelemään toisen vaikeuksia. Onneksi mulla on kuitenkin ymmärtäväinen perhe, mies ja ystäviä enkä ole kokenut heiltä minkäänlaista vähättelyä. Toivoisin, että lääkärit ottaisivat IBS:ää kärsivien kivut vakavammin ja itse olisin toivonut selkeämpiä ohjeita ja apuja kuin vain olan kohautteluja ja kuitulisien ja maitohappobakteerien tarjoamista. Toki IBS on vielä varsin mystinen oireyhtymä ja ehkä tulvaisuudessa tutkimus on edennyt niin pitkälle, että saisimme konkreettisia apuja vatsan hoitoon. Olen vakavasti harkinnut kakkasiirtoa (tiede.fi) jos sellainen tulee yleiseen terveydenhuoltoon tarjolle :D.

Onko täällä muita kohtalotovereita? Viimeisten episodien jälkeen olen alkanut pohtimaan SCD-ruokavaliota, vaikka se kieltoineen aika ankealta näyttää. Onko kukaan kokeillut?

Share

Pages