Ladataan...
Coachellu

Kun kello lyö keskiyötä heinäkuun viimeisenä päivänä suomalaiset kääntää katseen kohti syksyä. Viimeistään 10.8. kun lapset aloittavat koulun. Tai no, oikeastaan se kesä loppui juhannuksena. Kaihein mielin kääriydyn villapaitaan Kuusamon lähes arktisilla piireillä, sillä jos rehellisiä ollaan, kesä ei tullut tänne laisinkaan. Onneksi sain kuitenkin kokea lämpöä ja auringonpaistetta ensin meidän hääpäivänä heinäkuun lopulla ja sen jälkeen häämatkalla. Palasimme taas pohjoiseen vajaat pari viikkoa sitten ja lomaltapaluumasennuksen jälkeen tuntuu vihdoinkin siltä, että arki taas rullaa. Mutta mikä päivä se olikaan

Juhla ja loma ovat ihania asioita ja meidän päivä oli parempi kuin saatoin kuvitella, mutta on se silti ihanaa olla kotona. Ihanaa ja kamalaa samanaikaisesti.

Kamalaa: kauhea tyhjyys, mitä mä teen tällä vapaalla ajalla, juhla meni ohi aivan liian nopeasti ja oli niin kivaa, miksi en jutellut enemmän meidän vieraiden kanssa, miksi Suomessa ei ole lämmin, italialainen ruoka on ihanaa (vähän liiankin ihanaa), töissä on kiire jne.

Ihanaa: saa taas syödä säännöllisesti, nähdä työkavereita, käydä tutulla salilla eikä tarvitse tuskailla Italian Lucifer helteissä, ei tarvitse stressata tekemättömistä asioista, aikatauluista, siitä meneekö puku rypyille, onko riittävästi ruokaa ja juomaa ym. 

Lomalta ja häistä sai kuitenkin riittävästi D-vitamiinia ja energiaa loppuvuodelle, niin että varmasti jaksaa treeneissä ja töissä. Pitänee kuitenkin harkita pikaista piipahdusta saksanmailla ennen joulua ettei elämä ehdi liikaa kotiutua Suamenmualle. Kiitos vielä kerran kaasoille ja bestmaneille suuresta työpanoksesta, ei ois juhlaa ilman teitä <3 Voin lämpimästi suositella:

Ruoka: News Catering (toimiva asikaspalvelu, hyvä ruoka ja paljon kasvisruokavaihtoehtoja)

Paikka: Nygårdsin kartano, Vantaa (toimiva iso tila navetan ylisillä, jatkopaikka alakerrassa, ihana miljöö ja paljon kuvauspaikkoja)

Kukat: Pitkäsen kukkakauppa Järvenpää (osasivat totetutta mun näkemyksen täysin kohtuulliseen hintaan)

Koristeet: Anne Party&Deco (valoköynnökset ja karkkibuffa-astiat täältä, edullinen ja hyvä asiakaspalvelu)

Valokuvat: Veera Hongisto (osasi hienosti ottaa toiveet huomioon, vangitsi hyvin tunnelman ja ohjasi kameran edessä kokematonta sulhasta)

Hiukset: Voisin suositella kaasoani Erikaa, mutta ei taida ottaa tilauksia vastaan, heh. <3

Puku: Lovebirds (käytettyjen hääpukujen liike Helsingissä, hienotunteista, taitavaa henkilökuntaa)

 

Share

Ladataan...
Coachellu

Viime vuoden tammikuussa tuli mitta täyteen. Nimittäin oman ulkomuotoni suhteen. Niin sanotun "fitnessvuoden 2013" jälkeen jätin vaa'alla käynnin kokonaan. Kireästä, pienestä 55 kilosta lihominen ahdisti aivan valtavasti vaikka painonnousu olikin tiedossa ja täysin normaalia rankan fitnessmalli laihiksen jälkeen. Söin ja treenasin varsin normaalisti, en herkutellut ylenpalttisesti tai skipannut treenejä. Silti kiloja tuli koko ajan lisää. Pahin notkahdus tapahtui sitten vuoden 2014 lopussa kun siirryin kokonaan grillikahvilaan töihin. Söin epäsäännöllisesti ja huonosta rahatilanteesta johtuen vähän miten sattui. En myöskään hirveästi välittänyt pyöristyvästä ulkomuodosta, koska suoraan sanottuna ei hirveästi edes kiinnostanut. Olin elänyt monta vuotta keskittyen liikaa ulkonäköpaineisiin, joten tuntui henkisesti vapauttavalta olla täysin hällä väliä asenteella liikenteessä. Vaikka söin miten sattui, treenasin silti kovaa ja säännöllisesti. Muutettuamme Rovaniemelle vuonna 2015 aloin kiinnittää enemmän huomiota syömisiini ja muutama kilo lähti heti kättelyssä. Yhtäkkinen kiinnostus omiin syömisiin johtui varmasti osittain työpaikan vaihtamisesta sekä myös kotitilanteen huomattavasta paranemisesta, sillä pääsimme miehen kanssa muuttamaan saman katon alle. Oli myös enemmän aikaa paneutua taas rutiinin muutoksiin.

Tammikuussa 2016 alkoi sitten ahdistaa sen hetkinen paino. Oma kroppa ei tuntunut enää siltä omalta ja tuntui, että olisi herännyt jostain ihme unesta. Mitä mä olin oikein duunannut? Olen kärsinyt jojoilevasta painosta teini-iästä lähtien ja painoni on ollut sidonnainen henkiseen hyvinvointiini. Olen pyrkinyt tietoisesti irottamaan tunteet rutiineista, jotta painoni ei lähtisi sahaamaan alipainosta ylipainoon. Tämä on kuitenkin ollut äärimmäisen vaikeaa, sillä melankolian iskiessä millään muullakaan ei ole minulle mitään väliä – kaikesta vähiten omalla ulkonäöllä ja tällöin myös syömisillä ei ole mitään väliä. Tunnesyöppö kun olen, hällä väliä asenne alkaa nostattamaan painoa. Vuoden 2015 syksystä lähtien kohentuva mieliala heräsi sitten kunnolla vuoden 2016 alussa ja päätin ryhtyä kropparemonttiin.

Tällä kertaa ajattelin ottaa ihan iisisti ilman mitään paineita. Ei tavoitteita, ei kalorien laskentaa, vaan säännöllinen, terveellinen ruoka. Karsin aluksi vähän herkkuja ja pienensin ruoka-annoksia. Toukokuussa jätin alkoholin. Kesällä söin mitä huvitti, because I could. Syksyllä söin siististi, mutta herkuttelin kerran viikossa. Kuukausi sitten vähensin herkut minimiin, sillä kesä ja omat häät kolkuttavat ihan oven takana. Ja lopputulos hymyilyttää...12 kiloa kevyempänä ei housut purista ja on parempi olla, niin fyysisesti kuin henkisesti. Niin pienellä ja helpolla vaivalla voi olla niin isoja vaikutuksia!

(Takareisi on sivuprofiilistakin päätellen saanut aika kivasti muotoa)

Näillä eväillä jatketaan nyt toukokuun alkuun, jonka jälkeen tarkastelen ruokailuja uudestaan. Pääasia on, että kroppa ja pää pysyy mukana koko touhussa ja että rennoin rantein mennään eteenpäin. Ei enää kitukuureja!

xoxo

Elina

 

 

Share

Ladataan...
Coachellu

Vietämme häitämme kesällä Vantaan Nygårdsissa. Paikka valikoitui tunnelman, kivan pihan ja lyhyen välimatkan takia. Etsimme nimenomaan paikka, jossa voisimme viettää suurimman osan ajasta ulkona.

Aikaisemmassa postauksessa kerroin meidän häihin tulevista kukista ja siitä kuinka kukat ovat olleet mulle melkeinpä tärkeämpi hankinta kuin ruoat. Ja toden totta, en ole selaillut pitopalveluyrityksiä juurikaan, vaan menin suoraan Nygårdsin yhteistyökumppanin News Cateringin sivuille ja lähetin heille tarjouspyynnön. Saimme muutaman mailin perusteella koostettua meidän näköisemme menu. Vaikka kotona syömme kasvisruokaa, halusimme juhlan kunniaksi panostaa meidän lempikalaruokiin. Ja koska osa vieraista ei välttämättä pidä kalasta päädyimme siihen lopputulokseen, että pääruoaksi tulee liha- sekä kasvispääruoka. Tässä tuleva menu siis kokonaisuudessaan:

Vihersalaattia kasviksilla & dijon vinegrette

Sillrådda & Kostasill

Marinoitua kesäkurpitsaa, fetaa & kurpitsansiemeniä

Lämminsavustettua siikaa & ruohosipuli-lime smetanaa

Tilligraavattua lohta & Varhaisperunat

**

Marinoitua härän ulkofileetä & tumma omenakastike
Kasvisruokailijoille härkäpapupihvit & minttu-jugurttikastike

Paahdettuja juureksia

Leipävalikoima & Voita

 

Kävimme parin viikon takaisella Helsingin reissulla maistelemassa kyseisiä ruokia ja ai että oli hyvää! Vaikka ruoka ei olekaan meidän pääjuttu, niin näillä ruuilla ei ainakaan voi mennä pieleen. Varsinkin tuo lämminsavusiika oli suussa sulavaa ja marinoitua kesäkurpitsaa tuli lapioitua muutama lisäannos. Propsit News Cateringille nopeasta kommunikoinnista, hyvistä ruuista ja pitkästä pinnasta, sillä vaihdoin menuta varmaan kolme kertaa ennen lopullista päätöstä. Kyse ei ollut siitä, ettenkö olisi pitänyt ruuista vaan ennemminkin siitä, että saimme enemmän kasvis- ja kalaruokia menuuseen kun valmiissa vaihtoehdoissa oli tarjolla. Muutoksia oli kuitenkin helppo tehdä ja täysi luotto on, että hääpäivänä kaikki sujuu niin kuin pitääkin ;). Loppujen lopuksi tuntuu, että pääsimme vähällä tämän pitopalvelun järkkäämisen kanssa enkä ole sen enempää päätäni vaivannut asialla. Hääruokailu: Check

Aiheuttaako juhlien ruokailu teillä stressiä? Onko ruoka tärkein osa juhlaa?

Share

Pages