Marraskuu kaiken tämän keskellä

Ladataan...
Coco Sweet Dreams

Tänään on ollut mielessä rantaloma ja huojuvat palmupuut.

Kesä meni ja syksy tuli. Se kaikki meni yhdessä hujauksessa. En itseasiassa muista edes koko muuttopäivästä mitään, kesä taisi olla aikamoista hälinää pääni sisällä. Lähdin usein reissuun tai keksin itselleni ohjelmaa, jotta minun ei tarvitse olla yksin kotona. Nyt ihan viime aikoina olen vasta alkanut tottumaan yksin asumiseen. Siitä muistan haaveilleeni aikoinaan, että miten siistiä se voisi ollakaan mutta nyt kun ei ole vaihtoehtoa on se verrattain hankalaa. Asun ensimmäistä kertaa elämässäni yksin (toki lapset ovat luonani joka toinen viikko)! Minunkaltaiselle hieman boheemille sielulle pitää olla tarkat aikataulut, eikä niistä sovi luistaa. Laitan itselleni muistuksen monestakin asiasta, jotta arjessa säilyy tietty rytmi, se on helpottanut paljon. Yksin sitä oppii tuntemaan itseään parhaiten.

Minun yksinäinen arki-ilta sujuu lähes aina samalla kaavalla. Olen töissä mahdollisimman pitkään, jonka jälkeen hurautan kotiin. Pahinta on ehkä astua pimeään asuntoon, se tuntuu vähän karulta, mutta viimeistään kun saan valot päälle alkaa helpottamaan. Vaihdan työvaatteet heti urheiluvaatteisiin ja selaan postit. Sähköpostit ja paperipostin. Saatan vastata meileihin, mutta vain tärkeimpiin. Painan kuulokkeet korville ja lähden melko ripeästi ulkoilmaan. Juoksen paljon ja se pitää hyvin ajatukset kirkkaana. Tulen kotiin ja kävelen lämpimään suihkuun. Rasvaan ihoni, hoidan kasvoni ja harjaan hiukseni. Letitän ne ja laitan teeveden kiehumaan. Valmistan itselleni voileivän tai pilkon itselleni kulhollisen värikkäitä hedelmiä. Pukeudun mukavasti ja jalkani lämmitän pehmosukilla. Siirryn yläkertaan läppärini kanssa. Teen blogitöitä, jonka jälkeen saatan katsoa vielä jonkun sarjan. Aina maanantaisin katson jakson Divorcea, pidän siitä paljon. Välillä tuntuu oudolta nauraa yksin. Toisinaan jätän jakson kesken, sillä silmäni painuvat väkisin kiinni. Siistin nopeasti keittiön, laitan tiskit koneeseen ja pesen hampaat. Kuljen yläkertaan valoja sammutellen ja rojahdan sängylle. Joskus paleltaa niin paljon, että nukun villapaita päällä ja kietoudun peittoon. Kerroin joskus lapsilleni, että miten mukava tapa on sitten aikuisena lämmittää mahdollisen kumppanin puoli sängystä. Niin, että hänen on mukava tulla nukkumaan.

Silloin, kun lapset ovat luonani otan heidät usein viereeni nukkumaan, mutta nukun usein vähän huonosti, sillä en voi olla tuijottamatta heitä. Miten kauniita ovat mokomat siloposkiset tuhisijat siinä ja miten onnekas olen.

Hyvin tässä siis arki rullaa, joka päivä on kiva päivä, kun siitä on oppinut tekemään sellaisen.

Kuvat minusta otti Suvi Kesäläinen

Share

Kommentit

Teljänneito Jessica (Ei varmistettu) http://www.teljanneito.com

<3

Coco
Coco Sweet Dreams

Hei kiitos vielä ihanista juhlista! <3

Saana Väliheikki
LAVLI

Ihana asu!

Coco
Coco Sweet Dreams

Kiitos! Mun äidin vanha mekko 70-luvulta :)

Sarandia (Ei varmistettu) http://villivarpunen.blogspot.fi/

Kuulostaa ihanalta arjelta. :) Usein toivon, että omissa päivissä olisi yhtä lailla rytmiä, mutta epäsäännölliset työajat tekevät siitä mahdotonta. Varsinkin tähän aikaan vuodesta sitä kaipaisi struktuuria elämään, koska kaamosväsymys painaa muutenkin jaksamista alas. :)

S - beauty of life (Ei varmistettu) http://www.beautyoflife.fi

Ihanalta kuulostaa sinun arki &lt;3 Välillä sitä niin toivoisi, että olisi tasaisin väliajoin aikaa itselleen!

IMS (Ei varmistettu)

Minusta yksinasuminen kuuluu aikuistumiseen. Pitää viihtyä itsekseen ja olla sinut yksikseen. En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka systemaattisesti siirtyvät suhteesta suhteeseen tai yhteistaloudesta toiseen.

Lasten olemassaolo tietenkin muuttaa tätä asiaa kovasti, luulisin, että ikävöisin lasta hurjasti isä-viikolla. Mutta luulen, että siihenkin tottuu. Siihen, ettei näe lasta päivittäin tai ettei ole fyysisessä kosketuksessa päivittäin. Ja mitä vanhemmaksi lapset tulevat, suhde heihin muuttuu joka tapauksessa, teineinä ystävien merkitys on luultavasti samalla tasolla perheen kanssa.

Elämä muuttuu jatkuvasti, on parempi löytää kaikista elämänvaiheista hyviä puolia.

Kiva, kun jaoit näitä ajatuksia meidän lukijoiden kanssa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei oo totta - kuka aikuinen ihminen asettelee romun sinne toisen tänne ja kuvaa vain ja ainoastaan itseään kaikista kulmista. Koko blogi on pelkkää eronneen äiti-ihmisen päiväunta vuokra-asunnossa.

IMS (Ei varmistettu)

Mitä sitten, vaikka olisikin?
Onko se sinulta pois, jos joku napsii kuvia itsestään ja rojuistaan? Eronneena, vielä..?!
Mikä on tämän kommentin tarkoitus?

Nimetön (Ei varmistettu)

On olemassa meitä esteettisiä ihmisiä, joille oman kodin kauneus, tunnelma ja myös ne "romut" tuo arkeen sitä ylimääräistä ihanaa ja ilahduttaa, kaiken muun elämän lisäksi. Kuvaaminen ja kuvat taitavat olla myös yksi aika oleellinen osa blogeja ;) Tuo kommenttisi kertoo ehkä enemmän sinusta itsestäsi kuin blogin pitäjästä, usko tai älä myös yksinasuvana ja ylipäänsä muutosten edessä voi tuntea olonsa onnelliseksi ja iloita pienistäkin asioista eikä nähdä vain "päiväunta". Jos sinun näkemyksesi eronneesta tai yksinasuvasta on tuollainen, ja uskot että eronneena pitäisi vain mököttää kotona, suosittelen että edes yrität vähän laajentaa näkökulmaa. Jokaisella on vain yksi elämä ja siitä kannattaa nauttia &lt;3

Larppa (Ei varmistettu)

Näytät tosi kauniilta tuossa(kin) mekossa, kuin keijukainen 70-luvulta :D postauksistasi tulee jotenkin mukavan rentoutunut olo, sillä kuvistasi huokuu tietynlainen järjestys ja seesteisyys. Sellainen tunne tekee hyvää tällaiselle äippälomalaiselle kun oma koti on hujan hajan ja päivät kuluu vaunuilla suhaillessa pisin Turkua :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Lässyn lässyn ja Halleluja !

Kommentoi

Ladataan...