Millaista oli tulla äidiksi?

Ladataan...
Coco Sweet Dreams

Äitiydestä on Lilyssä puheltu paljon. Siitä tulikin mieleeni tuttavani kysymys: "Miltä se sitten tuntui kun sai oman lapsen? Muuttuiko kaikki paljon, millaista se siis oli?"

Tähän suureen kysymykseen oli jotenkin vaikea vastata. Lopulta vastasin että kova huoli niistä jälkikasvuista on ollut. Sellainen huoli mitä ei ennen ole kokenut. Voisi myös sanoa että pelko on suuri. Ehkä tiedän nyt mitä pelko oikeasti on?

Millaista oli tulla äidiksi?

(Kuvituksena pojan maalaama "koira" jonka Lambi lähetti. Tästä hahmosta tuli kuulema ruotsalainen koira. :))

Share

Kommentit

mumma almost (Ei varmistettu)

Jotenkin susta huokuukin tuo pelko ja täydellisyyden tavoittelu, kun puhut niin ulkokultaisesti lapsistasi.. olen ihmetellyt, tosin muodin ammattilaisena tiedän, että helposti kirjoittelu eksyy vain pinnallisiin asioihin. ja tiedän pelon kyllä, minun vanhin tytär (3 tytärtä yhteensä) odottaa minun ensimmäistä lastenlastaan hiukan yllätyksellisesti ja kaikki vaarat käyneet mielessä. Onnellinen on vaikka isän läsnäolosta emme ole varmoja. toivon, että sinä aikuisen naisena pystyt rentoutumaan ja nauttimaan enemmän ja unohtamaan sen miltä kaikki näyttää... olet paras äiti lapsillesi ja paras vaimo miehellesi, vaikka hän ilm onkin paljon poissa ja on hyvin työorientoitunut ja kun vapaalla, niin mieluummin olette matkoilla, kun elätte arkea. ja ilm tämä kakkonen oli pienoinen ylläri teillekin... toiv miehesikin rentoutuu ja antaa sinulle enemmän tilaa. uskalla myös vaatia sitä.

Maj -Magicpoksista (Ei varmistettu)

Eiks oo kiva kun tuntemattomat tietää sun perhekuviot paremmin kuin sä itse? Ahdistavaa.

Coco
Coco Sweet Dreams

mumma, millaista on tulla isoäidiksi? Varmasti todella jännää myös... niin se aika vaan rientää. :) Pidän visuaalisuudesta, siksi tätä blogia suurella sydämmellä pidänkin. Mies on tarkoituksella taka-alalla tästä... Kyllä sinä ymmärrät.

Maj, jeps. What can I say...? :)

eevis76 (Ei varmistettu)

Unohda mielipiteet ja nauti elämästä ja lapsista ja hetkestä... <3 kaikilla on ne paremmat mielipiteet ja tiedot , ja aina voi tuntea muiden mielipitesitä, että on epäonnistunut yms (sanoo kolmen alle kouluikäisen pikkaraisen äiti) höpö höpö, niin moneen asiaan, ihanaa, että te saatte toteuttaa haaveitanne, unelmaaa, saada lapsia ja olla onnellisia. kaikilla asiat ei mene noin mukavasti, ja sitä paitsi, sun blogi ei anna ymmöärtää että olisitte jotenkin peruselämän yläpuolella, vaiikka varmasti olettekin, oot kuitenkin ihanan jalat maassa. kaunotar ja ihana elämä! terkut ja onnet koko perheelle! sun mis, jonka tunnen, on onnenpekka, että sai sut omakseen ja vielä pikkaraisten äidiksi <3

I May Say (Ei varmistettu)

Äidiksi tuleminen oli kauneinta, ihaninta ja kamalinta elämässäni. Kaunista ja ihanaa on suloinen lapseni. Kamalinta on se jatkuva huoli. Ja yllättävintä on ollut se, kuinka paljon pikkuiset sairastavat! Lähipiirissä on 5 1-vuotiasta, joista joku on koko ajan sairaana (oksennustautia, nuhaa, jne).

Oma lapseni on ollut ns. helppo lapsi; on nukkunut alusta asti hyvin, joten en ole käynyt mitään zombie-vaihetta läpi. Yövalvomiset ja -heräämiset hoidamme miehen kanssa yhdessä.

Kävin 4 päivän reissussa ilman perhettä pari viikkoa sitten ja se teki niin hyvää koko perheelle. Oli mahtavaa tehdä asoita ilman kiirettä ja oman aikataulun mukaan. Enkä oikeastaan ajatellut lasta ja miestä useaankaan otteeseen matkan aikana, koska sain tekstareita joissa vakuutettiin kaiken olevan hyvin.

Minusta siis tuli äitiyden myötä onnellisempi. Ja pelokkaampi; huoli lapsesta ja hänen hyvinvoinnistaan on koko ajan läsnä. Viimeisimpään en ollut osannut varautua lainkaan.

Aurinkoista kesää meille kaikille!

Coco
Coco Sweet Dreams

eevis, oot aika ihana! <3

I May Say, tismalleen samat mietteet täälläkin. Aurinkoa viikonloppuunne! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Minun mielestäni taas Cocosta on aina blogissa huokunut nimenomaan lämpöä, aikuisuutta ja vastuuntuntoa. Pidän blogista juuri sen takia, että täällä ei lapsia esitellä muotiluomukset päällä jne. Olet hienosti pitäyttänyt blogisi sisustuksessa, omissa vaatteissasi ja lifestylessä. Itse olen juuri 50 v. täyttänyt viiden tyttären äiti. Ensimmäisen lapseni sain yli 30 vuotiaana ja voin sanoa, että kaikki muuttui, mutta mikään ei muuttunut. Muutos oli niin luonnollinen asia, että en koskaan jäänyt kaipaamaan mitään nuoruudesta, en tuntenut menettäväni mitään. Se pitää paikkansa, että "huoleton on hevoseton mies", eli ikuinen huoli lapsista seuraa hautaan saakka. Välit lapsiin ovat hyvät, vaikka kaksi teini-ikäistä vanhempaa koettelevat ärsytyskynnystä usein, mutta nukkumaan ei mennä ainakaan niin, ettei äiti olisi pyytänyt anteeksi, jos on tullut huudettua ja sitäkin meillä tehdään valitettavasti. Vasta nyt, kun nuorin täyttää kohta 9, haluaisin kerrankin lähteä jonnekin yksin. Siis aivan yksin, ilman miestä. Itse kasvoin ainoana lapsena ja sitä yksityisyyttä ja yksinoloa usein kaipaa, mutta poishan en antaisi yhtäkään lasta.

Coco, jatka saman malliin, minusta ulkokultaisuutta ei ole, jos pitää kauniista asioista ja haluaa pukea lapsensa ja itsensä kauniisti. Minä ihailen sinua, että keskellä pienten lasten arkea jaksat ajatella näin. anja

Vierailija (Ei varmistettu)

Äidiksi tuleminen oli pelottavinta mitä olen ikinä kokenut. Varsinkin, kun olin - ja tavallaan ikäni puolesta olen kai vieläkin - lapsi (ja nyt tähän väliin kokemuksesta väärinkäsitysten korjaus: tyttäreni on suunnitteltu, ei vahinko). Huoli siitä, että olisinko minä hyvä äiti, olivat suuret samoin kuin pelko tulevasta yleensäkin.

Sillä hetkellä, kun tyttäreni oli syntynyt, muuttui olo pelosta pakahtuneeksi - sydän oli yhtäkkiä niin täynnä rakkautta, ettei sitä oikein osannut käsitellä. Tuntui siltä, että hukun rakkauden määrään - en ollut koskaan tuntenut mitään niin voimakasta.

Nyt kun tyttäreni on melkein 4-vuotias iältään, mutta sielultaan lähempänä 20 vuotta (suurimman osan ajan, joskus oikea ikä näyttäytyy myös meidän perheessä), ja meidän perhe koostuu meistä kahdesta, olen onnellinen. Elämä on musikaali -onnellinen.

Vaikka parisuhteeni tyttäreni isään kariutui, olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä, että hän antoi minulle tyttäremme. En välillä ymmärrä miksi häntä ei kiinnosta pitää yhteyttä tyttäreensä, kun minusta se on jotain niin ihmeellistä.

Riittag (Ei varmistettu)

äidiksi tuleminen samalla muutti kaiken ja ei mitään. Yhtäkkiä joku on sinusta täysin riippuvainen. Ihanaa ja ahdistavaa. Tunteiden sekamelska! Ensimmäiset vuodet, varsinkin kun meillä on 2 kahden vuoden välein, tuntui että oli luksusta edes käydä joskus yksin vessassa! Nyt kun jo nuorempikin menee ensi syksynä kouluun ovat nuo ajat takanpäin. Tuo aika on niin lyhyt, että siitä pitää nauttia, onneksi osasin! Äitiydessä vaikeaa on luopuminen, pitää antaa lapsien itsenäistyä ja kokeilla omia siipiään vaikka sydämeen sattuu... lainassahan ne lapset meillä vain on, pitää vaan yrittää antaa mahdollisimman hyvät eväät elämään :)

VierailijaAnn (Ei varmistettu)

Joidenkin pitäisi olla avarakatseisempia siinä, ettei kaikkea voi/halua julkisesti jakaa. Hienoa, että tässä blogissa on juuri ne tietyt asiat. Ei se sitä tarkoita, että ihminen pinnallinen olisi jos tykkää keskittyä kauneuteen ja tavaroihin blogissaan. Näin se vain on :)

Kun tuli äidiksi, kaikki oli yhtä tunteiden sekamelskaa. Oli itkua, jännitystä, huolta asioista. Kun esikoinen syntyi, tiesin että tästä alkaa nyt aivan uudenlainen elämä. Enkä ikinä ole ollut näin onnellinen, mitä nyt äitinä olen. Elämässä on oikeanlainen sisältö. En ole kokenut, että mikään olisi oikeastaan radikaalisti muuttunut. Jotkut tietyt rutiinit, kuten se ettei viitsinyt myöhään lähteä enää ulos kävelylle miehen kanssa, kun on lapsikin ja täytyy miettiä millä voluumilla telkkaria katsoo :)

Elkku (Ei varmistettu)

Kauniisti sanottu, Coco. Mä nautin äidiksi tulemisesta ensimmäisten kuukausien ajan kummankin lapseni kohdalla. Sit ne alkoi nukkuun huonosti ja yhtäkkiä äitiyskin alkoi olla tosi uuvuttavaa. Nyt esikoinen on 4 ja hänen äitiydestään jo nautin täysin siemauksin, kuopus vasta 1v ja nukkuu niin huonosti että vasta rakentelen rakastavaa suhdettani häneen. Sellaista se on. Äitiys. Tunteet menee laidasta laitaan, vaikka suurin ja kuitenkin se ainoa niistä on rakkaus. Mikään ei muuttunut, muu kun se mainitsemasi pelon astuminen elämään.

Kommentoi

Ladataan...