Muistan kuinka synnyit

Ladataan...
Coco Sweet Dreams

Ajattelin alkuun, etten kerro vauvan syntymästä mitään koska se tuntui niin henkilökohtaiselta asialta, jota en halunnut jakaa. Mutta sitten ajattelin että voinhan kertoa yleisesti omasta sektiokokemuksestani. Itse olin ekan lapsen kohdalla tosi tietämätön sektiosta ja se pelotti ihan kauheasti, joten ehkä tästä on vähän apua jollekkin kohtalotoverille.

Molemmat lapseni on tullut maailmaan suunnitellulla sektiolla ja molemmat suuret operaatiot ovat menneet ihan oppikirjan mukaan. Kuvia tähän postaukseen oli vaikea löytää, koska ne rakkaimmat haluan pitää itselläni

Se oli pimeä ja kolea aamu kun kiersin kodin läpi ja sammutin valoja. Kello oli puoli seitsemän aamulla. Poika oli mummulassa ja me vietettiin yö miehen kanssa kaksistaan. Tsekkasin vielä kymmeneen kertaan että kaikki tarvittava on mukana. Sinä päivänä meidän tyttö syntyi. Jännitti.

Edellisenä päivänä osastolta soitettiin, pyydettiin ottamaan äitiysneuvolakortti mukaan ja kerrattiin vielä että minne olen menossa ja toivotettiin tervetulleeksi klo 7. Muistutettiin vielä olla syömättä ja juomatta klo 24 jälkeen. Leikkausaamuna lähdimme sitten autolla TYKS:iin ja menimme suoraan lapsivuodeosastolle jonne jätin laukkuni ja otettiin vähän sydänkäyrää vauvasta. Hoitaja haastatteli minua samalla anestesiaa varten, kyselivät allergioista, muista leikkauksista ja sellaista.

Laitoin leikkauskaavun päälleni, hoitaja laittoi tukisukat jalkaani ja käytiin alakerrassa tarkistamassa että vauva on edelleen väärinpäin masussa. Kyllä oli. Mentiin takaisin yläkertaan ja siellä sivuhuoneessa laitettiin katetri. Auts. Hoitaja soitti alas leikkuriin että me oltais tulossa nyt. Tässä kohtaa on hyvä muistaa että leikkaus saattaa viivästyä jos leikkaussali on varattuna esimerkiksi hätäsektion takia. Me oltiin aikataulussa.

Hyppäsin sänkyyn joka on muuten sektiopotilailla vähän leveämpi ja siinä on sellainen ohjain, jolla voi säätää sänkyä ylös ja alas. :) Minut siis kärrättiin takaisin alakertaan jossa sijaitsee leikkausali. Siinä kohtaa kun hyppäsin sängylle niin jännittäminen alkoi ihan todella. Siinä sen oikeasti tajusi...se on menoa nyt. 

Mun mies oli vierellä ihan kokoajan.

Saavuimme leikkaussaliin jossa oli paljon ihmisiä. Lähes kymmenen? Minut nostettiin leikkauspöydälle joka oli vähän epämukava. Se oli muistaakseni vähän kallellaan. Tässä vaiheessa laitettiin verenpainemittari käteen ja oikeassa kädessä oli kanyyli.

Leikkaushuoneen väki kävi tervehtimässä minua ja esittelivät itsensä. Jossain vaiheessa tuli tuttu lääkäri joka kertoi että hän tekee leikkauksen. Anestesialääkäri laittoi selkääni spinaalipuudutuksen, samalla laitettiin myös epiduraalikatetri alaselkään josta sitten myöhemmin annosteltiin kipulääkettä. 

Sininen verho viritettiin eteeni, etten näkisi. Mies istui vasemmalla puolellani steriilit vaatteet ja hattu päässä. Oikealla puolellani oli pari hoitajaa, toinen ehkä anestesia joka lisäsi kanyyliin vähän väliä erilaisia litkuja. Kyselivät välillä vointiani ja jos olin pahoinvoiva - sain lisää jotain litkua. Hymyilivät ja juttelivat niitä näitä kanssani, vaikken ollut oikein juttutuulella. ;)

Leikkaava lääkäri kysyi tunnenko rinnasta alaspäin mitään? En tuntenut mitään ja niin sektio aloitettiin tekemällä noin 10 sentin viilto mahaan. Ihan bikinirajaan. Kuuntelin kun hoitajat taas  juttelivat. Välillä kuului verhon takaa pientä imua ja jollain oudolla tavalla tunsin kun mahani sisällä tehtiin hommia. Minuun ei sattunut yhtään.

Vauva tuli esiin jo muutamassa minuutissa leikkauksen aloittamisesta. Muistan että katsoin leikkausta katsomaan tullutta hoitajaa, hänen ilme muuttui suureen hymyyn ja pian sen jälkeen kuulinkin vauvan itkua. Tyttömme tuotiin vasemmalta puoleltani näytille. Vauva ja isä lähtivät pois hoitajan kanssa. Heti tämän jälkeen minulle tuli todella huono olo, tunsin painetta rinnassa ja kerroin siitä heti. Se oli kuulema ihan normaalia ja se johtui kohtua supistavasta lääkkeestä jota tässä kohtaa annettiin suoraan suoneen. Sitä pahaa oloa kesti melkein koko sen loppuvaiheen kun minut hoidettiin kasaan. Lääkäri vielä kehui vahvoja vatsalihaksiani ja sanoi että minut oli helppo leikata. Thanks! :))

Koko homma oli valmista noin puolessa tunnissa jonka jälkeen minut nostettiin naisvoimin takaisin siihen tuttuun sairaalasänkyyn. Nyt olo oli jo hyvä, mutta kasvoja oudosti kuumotti. Sekin täysin normaalia. Minut kärrättiin heräämöön jonka nurkassa mieheni istui keinutuolissa vauva sylissä. Vauvaa ei muuten pesty eikä puettu vaan häntä pidettiin kokoajan ihokontaktissa peitto päällä. Tämä oli uusi juttu. Viime kerralla vauva pestiin heti syntymän jälkeen, nyt siitä tavasta on luovuttu. Pesut ja pukeminen hoidettiin myöhemmin.

Heräämössä sain omenamehua ja minut peiteltiin lämpöpeittoon. Olo oli erittäin mukava ja tähystelin koko ajan että koska saan nähdä vauvan kunnolla. Vauva laitettiin aika nopeasti viereeni ja hän oppi samalla sekunnilla juomaan tissimaitoa. Ne ekat tipat ovat tärkeitä. Siinä me sitten oltiin. Heräämössä vietettiin reilu tunti, jonka jälkeen meidät kärrättiin ylös lapsivuodeosastolle. Sinne me jäätiin.

Samana yönä hoitaja patisti minut jo kävelemään ja se olikin varmasti ihan hyvä veto. Selkä menee tosi kipeäksi tässä hässäkässä, liikkuminen on tärkeää jos vaan tolpillaan pysyy. Sektiopotilas joutuu olemaan nestemäisellä ruokavaliolla ainakin päivän tai pari, jonka jälkeen aletaan pikku hiljaa totuttelemaan kiinteään ruokaan. Myös vauvanhoidossa autettiin aina, itse olin aika heikko edes nostamaan vauvaa kanyyli kädessä. Kanyyliä pidettiin niin pitkään kuin epiduraalipumppua, eli noin 2 päivää. Voi sitä onnea kun ne otettiin pois!

Halusin kotiin jo kahden yön jälkeen ja sainkin luvan lähteä kotiin kolmantena päivänä. Olin niin reipas kuulema. Lääkäri kiertää osastolla aina aamupäivästä ja tsekkasi meidän vauvan ennen lähtöä. Kaikki oli ok ja saimme luvan kotiutua. Epiduraali eli "epipumppu" vedettiin selästä pois ja laitettiin siihen iso laastari. Mukaani annettiin särkylääkkeitä ja reseptit niihin. Tyksin henkilökunnalla näytti olevan kokoajan kiirusta - aina kun tarvitsee apua niin rohkeesti vaan painaa sitä nappulaa, niin sinut muistetaan.

Tässä siis minun kokemukseni ja leikkauspäivän kulku. Toivottavasti muistin kaiken olennaisen, aloitin tämän postauksen jo tammi/helmikuussa, jolloin kaikki oli vielä tuoreessa muistissa.

Eka yö kotona:

Nyt tyttö on jo NIIN iso. Hän osaa ottaa jo konttausasennon ja pyrkii liikkeelle kovin. Aika taitaa mennä siivillä. Niinhän se meneekin.

Tässä vielä TYKS:in yleistä faktaa keisarinleikkauksesta ja ohjeista.

Share

Kommentit

Stockholm by me

Meidän kaikki kolme poikaa on syntyneet suunnitellulla sektiolla mun järkyttävän synnytyspelon vuoksi. Sektio ei ole mun mielestä mikään kauheen mukava kokemus mutta silti mun kohdalla ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin mikään muu :) Se mikä on ollut ihanaa on että koko ajan tuntee että on tosi varmoissa käsissä, henkilökuntaa riittää ja kun mies on istunut musta vasemmalla niin oikeella on joka kerta istunut hoitsu joka on vaan pitänyt mun kädestä kiinni ja jutellut rauhoittavia mikä on tuntunut jotenkin ihanalta bonukselta. 

En muuten ikinä ollut kuullut tosta epiduraalikatetrista minkä mainitsit, ei mulla vaan ole mitään sellaisia ikinä ollut selässä...? Ihme juttu, en oikein edes muista/tiedä miten toi täällä hoidetaan (ihan vaan tabletteina kai?) - mutta ei ainakaan selän kautta :) Jännä kyllä miten noinkin isosta operaatiosta toipuu niin hurjan nopeesti, ehkä ne on sitten ne onnellisuushormonit jotka auttaa :)

Aurinkoista viikonjatketta! / Veera

Mari010 (Ei varmistettu)

Mielenkiintoista kuulla, mitä salissa oikeasti tapahtuu. Kiitos, että jaoit tietosi meidän lukijoiden kanssa. :) Sellainen kysymys tuli mieleen, että kuinka kauan haavan paranemisessa meni? Onko totta, että kun kerran on tehty keisarinleikkaus, on toisellakin kerralla tehtävä? Vai oliko teillä syynä ihan vain se, ettei vauva ollut kääntynyt?

Meillä on ollut pitkään mietinnässä perheenlisäys, ja asia alkaisi olla pian ajankohtainen.. sen takia kyselen. Haluaisin tietää kaiken mahdollisen ja olla valmis kun se hetki koittaa. ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos kun kirjoitit aiheesta. Itse olen menossa perätilan takia sektioon parin päivän päästä, eli eipä olisi parempaan aikaan voinut sattua tämä rohkaiseva ja rauhoittava kirjoituksesi!

Jaanan (Ei varmistettu)

Kaunis kertomus niinkin raadollisesta tapahtumasta kuin leikkaus. Itsellä on sektiosta hyvin samanlaiset tunnelmat, vaikka alunperin sektio oli minulle se kaikkein kamalin paikka johon voisin joutua.

Lapsemme synnytys alkoi kuten pitikin, säännölliset supistukset alkoivat, mutta siihen se oppikirjojen mukaan meno loppuikin. Säännölliset poltot kestivät 5 vrk ennenkuin pääsin sisään sairaalaan, tarkastuksissa todettiin aina vaan ettei kohdun suu ole auennut, lähde kotiin.... Kuudentena päivänä kun olin aivan loppu (samoin mieheni..) menimme sairaalaan ja ilmoitimme että pois emme lähde. Siellä synnytystä sitten vielä käynnisteltiin yön ajan, mutta aamulla todettiin sektion olevan ainoa vaihtoehto koska kohdussa alkoi paineet heitellä huolestuttavasti. Kaikki meni hyvin, muistan myös leikkaussalin olleen täynnä ihania ihmisiä ja mitään kipua en tuntenut. Niin lääketokkurassa kuitenkin olin että lasta en saanut vierelleni kuin vasta muutaman tunnin kuluttua osastolla.

Missään vaiheessa en kokenut leikkauksen jälkeenkään kipua, toivuin heti ja viimeisen parasetamolin söin osastolla kolmantena päivänä jolloin kotiuduin. Tämä ei kai ole ihan tyypillisintä sektion jälkeen, mutta ehkä kohdallani tämä oli palkkio ennen syntymää kohdatuista vastoinkäymisistä :)

Ja tuossahan tuo viime syksyinen tulokas vieressä tuhisee, joten sektiosta ei mitään negatiivista näin jälkikäteenkään ajateltuna minulle koitunut, voisin suostua toimenpiteeseen uudelleenkin.

-Pulu- (Ei varmistettu)

Kiitos tarinastasi.
Itselläni on myös kaksi onnistunutta sektiota takana, ja kolmas häämöttää jo pian edessä. Ja silti jännittää.
Ajattelin kysyä sinulta, että oletko koskaan ollut harmissasi/pettynyt siitä, ettet enää tule kokemaan ns.luonnollista synnytystä? Kaksi sektiota kun määrää, että tulevatkin lapset leikataan. Itselleni oli kova paikka kuulla, että toinen lapsi leikataan, ja jotenkin sitä on sitten miettinyt, että onko sitä sitten "synnyttänyt nainen" ollenkaan?! Vaikka pääasiahan kuitenkin on, että lapsi on terve ja onnellisesti maailmassa.
En tiedä, tulinko kysyneeksi Sinulle liian henkilökohtaista asiaa, pahoittelut jos näin tein, mutta yrittänyttä ei laiteta :)
Mukavaa kesän jatkoa Sinulle ja perheellesi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mullakin eka lapsi oli nurinperin ja leikattiin suunnitellusti. Toka sitten syntyi normaalisti. Hyvät muistot jäi molemmista.

Kiinnitin huomiota tuohon, että katetri laitettiin ennen leikkaussaliin menoa. Se tuntuu kyllä ihan kiusanteolta. Monissa paikoissa se laitetaan vasta leikkaussalissa, kun epiduraali on jo vaikuttanut, jolloin laittoa ei tunne ollenkaan ja homma hoituu huomaamatta.

Mulle hoitaja selitti, että sitä verhoa ei laiteta siksi, etten näkisi, vaan pöpöjen kulkua estämään. Leikkausalue pyritään pitämään mahdollisimman steriilinä.

Huikean hyvin olet palautunut kahdesta sektiosta. Ei ainakaan näytä maha pömpöttävän ollenkaan :)

Kukka (Ei varmistettu)

Hei,

Kiitos että kirjoitit sektiostasi. Teillä meni kaikki tosi hienosti. Pitää kyllä sanoa, että nuo käytännöt eroavat todella paljon sairaaloittain. Minulle tehty 2 sektiota. Ensimmäinen selektiivinen perätilan vuoksi Jorvissa, Espoossa ja toinen kiireellisenä Kätilöopistolla.

Kummassakaan ei lasta, ikävä kyllä, tuotu heräämöön. Jouduin odottamaan noin 4-5h molemmissa tapauksissa nähdäkseni lapseni. Liikkeelle piti lähteä noin ½ vrk sektiosta kuten sinunkin, mutta kiinteää ruokaa tuotiin jo joitakin tunteja osastolle siirtymisestä ja särkylääkkeet ihan pillereinä (siis kanyylit ym poistettiin osastolle siirtymisen jälkeen). Kotiin 3 vrk sektiosta.

Sinänsä tuo nopeasti liikkeelle lähteminen on tosiaan se kaikkien tärkein parantumisen vuoksi. Siitä ehdottomasti samaa mieltä. Lasta nostelin itse kyllä heti kun katetri oli poistettu, eli samana iltana. Siihen oikein kannustettiin.

Edelleen on siis paljon eroja Suomen sairaaloiden välillä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielenkiintoinen postaus ja valtavan kauniita kuvia!
Mitkä nuo alimmassa kuvassa näkyvät lakanat ovat? Tosi kauniit! :)

Elkku (Ei varmistettu)

Kiva lukea suunnitellusta sektiosta! Mun esikoinen syntyi hätäsektiolla ja toinen tuli maailmaan kiireellisellä sektiolla. Ne meni tietty ihan eri tapaan kun tuo suunniteltu, ja muutenkin hätä- ja kiireellinen sektio poikkeaa kulultaan toisistaankin aika tavalla. Ja jos joskus kolmannen lapsen saan, tulee hän sitten suunnitellulla sektiolla - kun on kaksi sektiota takana, on alatiesynnytyksen riskit kuulema jo niin suuret että sille ei anneta edes mahdollisuutta.

P.s tuota kiinteää ruokaa tuotiin mullekin melkein heti Keski-Suomen keskussairaalassa, eli siinä poikkeaa käytännöt kuten joku muukin tuossa ylhäällä mainitsi.

Emiliii (Ei varmistettu)

Kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta! Itsellä on synnytys edessä kuukauden kuluttua, joten kiva lukea millainen sektio voisi olla jos se sattuisi omalle kohdalle.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksesta!

VIIRU (Ei varmistettu)

Kiitos kun kerroit kokemuksestasi, oli mielenkiintoista lukea aiheesta !
Tämä postaus on mielestäni kaunein ja mielenkiintoisin postaus
mitä olen blogissasi lukenut! : )

nieinda (Ei varmistettu)

Ihanaa, että jaoit kokemuksesi. Vaikka tilanne on jännittävä, osasit kuvata sen kuitenkin niin, ettei varmasti kenelläkään jäänyt pelottavia tuntemuksia ja mielikuvia sektiosta. Kuvat ovat myös tuttuun blogin tyyliisi kauniita ja herkkiä! Itselläni ei synnytyskokemuksia ole, mutta useita leikkaussalikokemuksia kylläkin, ja jokaisesta vain hyviä muistoja (tosin minut on joka kerta nukutettu, voin vain kuvitella sitä jännitystä, kun pitää olla hereillä - ja ennen kaikkea on kyse myös toisesta ihmisestä!)

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi ei kun lapset kasvaa eri tahtiin! Meillä poika käveli 8 kk:n ikäisenä. Lähtikö teillä poika aiemmin liikkeelle? Kaikki tuntemani (pojan ja tytön) äidit sanovat järjestään, että tytön kasvatus on vaikeampaa, mahtaakohan olla näin..

Usein ne jotka pelottelevat sektion toipumisjalla jne. eivät ole itse sektiota kokeneet.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä postauksesta Coco! Omallakin kohdalla sektio saattaa tulla ajankohtaiseksi, vauva on ainakin toistaiseksi perätilassa eikä näytä mitään merkkejä olevan että kääntyisikään ennen syntymäänsä. Jännittää ja pelottaakin mitä tuleman pitää, joten on lohdullista lukea tällaisia kauniita kertomuksia sektiosta :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Itsellä sama "vika", lapsoset masussa eivät käänny, vaan haluavat tulla maailmaan pylly edellä. Itse sain valita, haluanko sektion vai alatiesynnytyksen. Valitsin alatiesynnytyksen, koska koin itse sektion itselleni pelottavampana vaihtoehtona. Haluaisinkin kysyä, että saitko itse vaikuttaa päätökseen sektiosta vai oliko se kohdallasi ainoa vaihtoehto? Ymmärrän, jos et halua vastata näin henkilökohtaiseen kysymykseen, mutta olisi kiva kuulla kokemuksiasi aiheesta:)

Iloista ja onnellista lapsiperheen arkea teille sinne Turkuun!

kevjumbaforever

IIHANA JUTTU!! on se kiva kun kaikki tekee lilyssä juttuja. mä oon tehny bloggeriinki! siel on myös videoita joten hei tsekatkaa tää mun blogi. mä koitan saada julkkiksen huomaamaan mut ja se onnistuu vaa kaikkien tuella. tääonnistuu vielä! pitää uskoo unelmiinsa! tässä linkki:

http://www.kevjumbaforever.blogspot.fi

 

LOVE YOU ALL XOXO

mellu<3

marJukka (Ei varmistettu)

Kiitos kun kirjoitit aiheesta! Kuulin vähän aikaa sitten, että minutkin leikataan ja anoppini sanoi tähän: "sinäpä tulet pääsemään helpolla, et joudu edes synnttämään". Tämä loukkasi minua kovasti ja mieleni jotenkin parani tästä sinun postauksesta. Tärkeintä on, että saan oman rakkaan kääröni terveenä ulos, oli tapa mikä hyvänsä. &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Hieno postaus! Upeeta kun tästäkin kirjoitetaan. Itsellenikin tehty sektio, kun ei lapsi kiinnittynytkään, olin jo avautumisvaiheessa ja valmiina synnyttämään. Itse sain kohtutulehduksen leikkauksesta. Leikkauksen jälkeen olin tosi kipeä, nauraminenkin sattui, tuntui että repeän, kävelin kaksinkerroin ja sain noustua sängystä vain koska sänky oli sähkösänky ja päätyosan sai nostettua ja laskettua. Kun pääsin kotiin, alkoi illalla kamala kuume ja kipu. Lähdettiin takaisin sairaalaan ja osastolle jouduttiin. Koko käynnistysviikko mukaanlukien vietin sairaalassa kolme viikkoa.

Minimii (Ei varmistettu)

Kiitos kun jaoit tämän meidän kanssa!

Coco
Coco Sweet Dreams

Veera, pääasia että poikasi ovat tulleet maailmaan turvallisesti. <3  ja joo, toi epiduraalipumppu näköjään vaihtelee jopa täällä Suomessa kaupunkien väleillä. Toipuminen oli mulla myös melko nopeeta, varsinkin toisen lapsen kohdalla. Haava on myös tosi siisti ja huomaamaton.

mari, mulla meni toipumiseen ekan lapsen kohdalla joku 2 viikkoa, olin aika kipeänä sen haavan kanssa. Toinen kerta oli paljon helpompi, en tiedä oliko sillä merkitystä että läksin kävelemään nopeammin jo silloin yöllä? Haava vuosi muistaakseni vähän, alle viikon verran. Sitä piti suihkutella ja pitää kuivana, sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Toisen lapsen kohdalla alavatsa oli vähän mustelmilla alkuun, mutta se hävisi sitten ajan kanssa. Yhden sektion jälkeen saa vielä synnyttää normaalisti, kahden sektion jälkeen yleensä leikkaavat....

jaanan, <3 

SaanaH (Ei varmistettu)

Hei ja kiitos paljon kun jaoit kokemuksesi! Mulla alkaa pian vika kolmannes ja synnytys on jo paljon mielessä. Ikinä ei voi tietää, millainen oma synnytys tulee olemaan, mutta kaikki nämä muiden kokemukset siihen kuitenkin pikku hiljaa valmistavat.

Kiitos vielä ja ihanaa loppu kesää teidän perheelle ja tarmoa remonttiin!

PiiaTuuli (Ei varmistettu)

Ihanan koskettava postaus, varmaankin juuri siksi kun itselläkin kaksi suunniteltua sektiota takana muutamien vuosien takaa... tuli niin elävästi muistot mieleen. Minä en sitä ainakaan ole jäänyt murehtimaan, etten koskaan ole synnyttänyt, kuten joku kommentoijista kyseli. Tärkeintä on ollut, että rakkaat tulevat turvallisesti ja ongelmitta maailmaan, eikä tarvitse pelätä komplikaatioita.
Mukavaa loppukesää teidän perheelle!

Valentine

Kaunis kertomus, Coco. Kaikki synnytys- ja sektiojutut tuntuu kovin jänniltä ja pelottaviltakin, ja siksi en niitä yleensä hirveesti luekaan - tai kuuntele. Mutta tästä sun kirjoituksesta tuli rauhallinen ja hyvä kuva keisarinleikkauksesta. Kiitos siitä! Ja kovin kivaa kesää molemmille teille tytöille ;)

Anttis (Ei varmistettu)

Kiitos hyvästä postauksesta. Itselleni tehtiin reilu vuosi sitten kiireellinen sektio joka tietenkin hieman poikkeaa suunnitellusta. Mutta huomasin, että myös muita eroja näyttäisi olevan paikasta riippuen. Täällä Oulussa ohjeistettiin esim. että leikkauksen jälkeen äiti on 2h heräämössä yksin ja vasta sitten saa nähdä vauvan (itse näin vasta 22h päästä mutta se onkin jo sitten pidempi tarina). Kiinteää ruokaa muistelen saaneeni heti osastolle päästyäni.

Eee (Ei varmistettu)

Hei,

Minua kiinnostaa, että mikä teillä on lasten ikäero ja miten sen olet kokenut. Meillä on esikoiselle ja kuopukselle tulossa ainakin noin 5 vuoden ikäero ja yritän näin jäkiviisaana itseäni ruoskia sillä, että lyhyempi ikäero olisi varmaan ollut parempi... Eli kannustavia kommentteja tällaisesta ikäerosta kalastelen :)

-S (Ei varmistettu)

Kaunis ja herkkä postaus.

Mainitsit, että kylvetys hoidettiin vauvalle vasta myöhemmin.
Joko kylvetitte sairaalassa vai vasta kotona?
Itse synnytin Helsingissä Naistenklinikalla ja siellä ei kylvetetty vauvaa ollenkaan. Säästettiin vasta kotiin kylvettäminen.
Asiaa perusteltiin, että vedestä voi mennä bakteeri napanuoran kautta vauvaan. Tästäkin on vielä monia eri käytäntöjä Suomessa.

Ihanaa perhearkea teille!

http://www.kolmehuonettakeittio.blogspot.com/

Coco
Coco Sweet Dreams

Eeee, meidän lapsukaisilla on noin reilu 4-vuotta ikäeroa, en näe sitä mitenkään pahana, ennemminkin arkea helpottavaksi. Poika leikkii omien kavereiden kanssa ja minä pystyn keskittymään vauvaan paremmin. Kun tuosta vielä kasvaa niin luulen että heistä on vielä seuraa toisilleen. Ainakin niin oli mun ja isosiskoni  kohdalla. Ei kannata stressata, kaikki hoituu omalla painollaan. So what, mitä muut ajattelevat. ;)

-S, mä en itseasiassa muista kylvetettiinkö ollenkaan vaan perus pestiin vasta sitten seuraavana päivänä. Kaikki mömmöt vaan pyyhittiin pois. Kiitos samoin! :)

 

-Iidy- (Ei varmistettu)

Muistinkin että olet kirjoittanut sektiostasti.
Itselle tämä on ajankohtainen aihe, olin juuri eilen Tyksissä vauvan kääntöyrityksessä kun pieni on perätilassa eikä hievahtanutkaan minnekään. Ehdottivat lantion kuvaamista että jos vauva mahtuisi normaalisti tulemaan ajatuskin siitä että pitäisi perätilavauva synnyttää ns normaalisti kauhistuttaa. Joten suunniteltu sektiopäivä sovittiin. Hiukan kauhistuttaa ja pelottaa lähinnä se leikkauksen jälkeinen kipu.
Hieman vaan mietein että tehtiinkö sektiopäätös liian aikaisin kun olen vasta vkolla 36.

Mutta kirjoituksesi hieman rauhoittaa mieltäni. :) täytyy vaan luottaa siihen että kaikki tulee menemään hyvin. :)

Coco
Coco Sweet Dreams

Iidy, kaikki menee varmasti hyvin. <3 Toisesta kerrasta oppineena kannattaa vaan lähteä jo sairaalassa vähän jalottelee, heti kun saat luvan, huomasin että se auttoi paljon paranemisessa. Voit laittaa mulle s.postia jos joku vielä mietityttää tai muuten vaan. Muuten paljon jo onnea ja otahan rennosti.

phocahispida

-Iidy-:lle lohdutuksen sanan, että oman (kiireellisen) sektioni jälkeen olin ensimmäisen päivän kipulääketipassa, mutta sen jälkeen söin vain kaksi 1g panadolia päivässä ja sillä pärjäsin.

Seuraavana päivänä kävelin jo eikä se sattunut mitenkään ihan hirveästi, paljon vähemmän kuin ne tehottomat supistukseni, joka tapauksessa. Ja kotiin päästyäni oltuani 2,5 päivää osastolla, pärjäsin kaikesta muusta paitsi sängystä ylös nousemisesta jo ilman hirveää irvistelyä ja ähinää.

Tsemppiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Lueskelin blogiasi (lykkäilen tenttiin lukua...) ja huomasin tämän synnytys/sektio -jutun. Mulla itsellä eka lapsi syntyi alateitse, mutta tarvitsin käynnistyksen, sillä omat supistukset eivät riittäneet. Toisen lapsen kohdalla piti tehdä tällainen sektio kiireellisesti kesken synnytyksen ja supistusten, koska hänen päänsä oli jotenkin väärässä asennossa eikä hän olisi siksi mahtunut syntymään alakautta. Toipuminen kesti kauemmin kuin ekan lapsen kohdalla, muistona tuo arpi bikinirajassa. Olen vähän jännittänyt uutta raskautta ja sitä miten vaikuttaa tuo vanha arpi. Siinä jahkaillessa ja elämän mutkissa aika onkin vierähtänyt ja tämä kuopus on kohta kouluun menossa. Sinä mainitsit molempien syntyneen sektiolla ja ilmeisen onnistuneesti. :) Pieni vauvakuumeen poikanen on nostellut päätään jonkin aikaa, ehkä minä vielä uskallan :)

Kommentoi

Ladataan...