Päivä kanssani

Coco Sweet Dreams

Halusin tehdä “päivä kanssani” postauksen, ne ovat mun mielestä blogien parhaimpia juttuja ja moni ihanuus onkin tässä lähiaikoina tehnyt sellaisen. Tämä postaus on ollut jo hetken varastossa, meinasin ihan unohtaa julkaista. Eli hyvin hyvin tavallinen arkipäiväni:

Kännykkä (Nokia N9 blogin kautta lainassa) herättää klo 6:40, avaan toisen silmäni (toista en viitsi edes avata) ja painan torkkua ainakin kerran tai kaksi. Viimeistään seiskalta on ihan pakko ponkaista ylös, sitten tulee jo kiire. Aamu on sysimusta ja kolea. Meidän taloyhtiössä on uusittu ilmastointi joka on turhankin tehokas. Ihan kuin kotona kävisi pieni viima tai sitten se käy päässäni. Aamutossut jalkaan, aamutakki niskaan ja alakertaan. Laitan valot päälle, mutta mahdollisimman himmeälle. En kestä kirkasta valoa heti aamusta… olen aamuisin melko äreä, joten siitäkin syystä minun on parempi herätä ihan ekana. Aamupesut ja nassuvoiteet. Mahan rasvaus. ;) Juon ison lasin vettä ja nappaan vitamiinit.

Meikkiä nassuun, YSL:n valokynä on ainakin ihan ehdoton, ilman sitä lähden tuskin minnekkään. Meikin ja hiusten jälkeen laitan valot pojan huoneeseen ja silittelen pienen poskea. Kuiskaan korvaan että tänään mennään päiväkotiin -siellä muut pojat jo odottavat! Poika esittää nukkuvansa. Valitsen hänelle vaatteet ja laitan ne tuolille valmiiksi. Puen itselleni jotain mukavaa työvaatetta. Menen tekemään itselleni aamupalaeväät mukaan töihin. Normaalisti jätän usein aamupalan väliin kokonaan – ei vaan maistu, mutta nyt on tietysti saatava masuasukille ravintoa joten syön aamueväät työpaikalla sähköposteja lueskellen. Kahvia vasta työpaikalla – maitoa kahvilla.♥

Eväät kassiin ja autan vielä poikaa pukemaan ja harjataan hampaat… jossakin välissä tietysti mieheni on herännyt ja touhuaa (yleensä mun tiellä) kaikkea. Valmistaudutaan yhdessä lähtöön ja hypätään autoon. Yleensä vasta autossa tajuan katsoa tulivatko ne kotiavaimet, kännykkä ja kalenteri mukaan. Mukana ovat. Matka jatkuu…

Viedään poika yhdessä päiväkotiin. Poika jää sinne hymyssä suin. Halitaan ja annetaan pusut. Toivotetaan hyvää päivää. Tämän jälkeen ajetaan mieheni kanssa mun töihin ruuhkassa… kuunnellaan aamuradiota ja nauretaan. Kirotaan hölmöjä kuskeja ja mietitään ehdittäiskö tänään kahdestaan lounaalle. Saavumme mun työpaikan pihalle, jään pois kyydistä ja mies jatkaa matkaa töihinsä.

Työpäivä on kiireinen – monta rautaa tulessa. Kello 12 tai 12:30 syön lounasta, klo 11 on mun mielestä vielä liian aikainen lounastauko.

Kello on noin neljä ja nyt kaikki työt siihen pisteeseen että voin lähteä kotiin. Tsekkaan vielä sähköpostit ja suljen ohjelmat. Yritän muistella mitä meillä on jääkaapissa, kaikkea löytyy, mutta leipää täytyy ostaa – suuntaan siis reipasta kävelyä keskustaan ja kauppahalliin. Sieltä löytyy hirmu hyviä leipiä, mieluiten ostan leivät sieltä. Ovat myös edullisia ja luomuakin löytyy.

Yleensä kävelen päiväkotiin päivittäin vaikka sinne on töistäni aika paljon matkaa. Masu jo painaa ja harjoitussupistuksia tulee. Kellokin on jo paljon, joten nyt täytyy hypätä bussiin jotta ehdin päiväkotiin ajoissa. Odotan kyytiä aurakadulla se leipä kainalossa. Ilta hämärtyy…

Päiväkotiin. Poju siellä vastassa aina yhtä kuraisena ja iloisena. Halitaan pojan kanssa ja kyselen samalla hoitotädiltä pojan päivänkulusta. Haluan tietää mahdollisimmat paljon, en pidä siitä että lapsi vain luovutetaan vanhemmille, ilman mitään kommunikaatiota. Päiväkodissa vietetty aika on kuitenkin niin pitkä hetki pienen arjessa. Kaikkea sattuu ja tapahtuu päivittäin. Pojun päivä oli mennyt hienosti, huomenna on lelupäivä – siitä muistutetaan vielä pois lähtiessä.

Kävellään rauhassa käsikädessä kotiin. Jutellaan höpöhöpöjuttuja ja lasketaan koska se joulu oikein tulee. Nämä kävelyretket ovat mun mielestä kovin tärkeitä… me saadaan ihan kaksinkeskistä aikaa ja voidaan puhua. Päiväkodintäti juuri kehui ja kannusti meidän kävelyrituaalia, harmitteli sitä kun nykyään niin monet lapset kuskataan tarhasta kotiin ja harrastuksiin.

Tullaan kotiin,ou jee! Halleluja! Poika rojahtaa lattialle, minäkin haluisin, mutta kipitän suorinta tietä keittiöön ruokaa laittamaan ja komennan poikaa riisumaan ulkovaatteet. Teen meille ruokaa ja katselen samalla kun poikani vieläkin röhnöttää eteisen lattialla, nyt on saatu jo toinen saapas pois jalasta. Hän on tuollainen ikuinen haaveilija, täytyy aina monta kertaa muistuttaa.

Tänään me syödään kanakeittoa, teen sen itse alusta loppuun saakka. Isipappa tulee sopivasti kotiin ja syödään kaikki yhdessä. Se on kivaa kun ehditään kaikki samaan pöytään. Yleensä tuo isi tulee melkoisen myöhään kotiin…

Oli muuten hyvää keittoa! Mieskin kehuu, tai siis näin oletan kun kysyy, että oliko sulla jokin ohje tähän? ;) Siivoan keittiön, arkisin yritän pitää ainakin keittiön mahdollisimman siistinä. Laitan tiskikoneen päälle ja kuuntelen tyytyväisenä sen hurinaa.

Kaikilla on masut täynnä, poika menee leikkimään ja mies avaa työkoneen. Poika selaakin joululahjakuvastoaan ja minäkin avaan tietokoneen. Tsekkaan blogin ja blogisähköpostit, aloitan jo vähän yhtä blogijuttua, mutta se jää kesken…

Kello onkin jo vaikka mitä, joten teen nopsaa pojalle iltapalaksi voileivän ja lämmitän kaakaota. Hänen lemppari iltapalansa. Luen uutta naistenlehteä kun poika syö siinä samalla. On jo vähän unisen näköinen, raskaan työ raataja. On kuulema tehnyt kauheesti töitä päivällä. No niin minäkin.

Poika vaatii leikkiseuraa, joten pelataan H&M:n blogin kautta lähettämään muistipeliä. On muuten kiva muistipeli, tätä me pelataan usein!

Mennään iltapesulle, laitetaan yöppärit päälle ja luetaan vielä kirjaa -Pupu Tupuna ostoksilla. Meinaan nukahtaa siihen itsekkin…

Poika vielä vaatii peittelemään kunnolla ja tuomaan vähän vettä. Sen teen ja sitten hyvää yötä. Itse olen myös jo ihan valmista kauraa… käyn pikasuihkussa, laitan yövoidetta ja rasvaan taas masuni. Vedän valkoisen kylpytakin ylleni. Päivä on pulkassa ja sohva se siinä kutsuu vielä syliinsä. Lämmitän glögiä ja syön paljon paljon tuoreita hedelmiä. Pian on joulu ja masussa potkii pieni. Muistuttaa että pian tapahtuu suuria juttuja, on sellainen jännittävä fiilis kaiken kaikkiaan.

Share

Kommentit

Sed (Ei varmistettu)

Jotenkin äärettömän ihana teksti. Arki - siitähän se elämä enimmäkseen koostuu.

--
http://vanhalintuhakki.blogspot.com/

Kommentoi