Punastu

Coco Sweet Dreams

Tuli tästä hyvästä YSL:n poskipunasta mieleen punastuminen.

Minä kun punastun todella helposti... nykyään en välitä siitä, se kuuluu asiaan.

Muistan, että nuorempana olen ollut tilanteissa, joissa olisin halunnut kertoa hauskan jutun, mutta jättänyt sitten kertomatta, koska tiesin jo alussa, että tulen punastumaan. Nyt kun ajattelen, niin onpas tämä ollut hyvin hassu nolostumisen asia, voi kuinka monta hyvää juttu on jäänyt kertomatta tämän takia. Tämä nyt sattuu olemaan osa luonnettani, enkä sille mitään mahda. Hauskoja juttuja vaan kehiin, vaikka pää vähän punoittaisi. Mitä sitä häpeilemään, samassa veneessä tässä seilataan. Toiset kalpenee, toiset punastuu. Mitä enemmän sille antaa sijaa, sitä paremmin siitä pääsee eroon, jos on niikseen. Go for it. So what. Fuck it - ovat minun mottojani monissa "jännissä" tilanteissa. Punastelusta "kärsiville" sanoisin, että punastelkaa, olkoon syy mikä tahansa!

Onkohan siellä punastelun hengenheimolaisia? 

Minusta punastuminen on vain suloista, jos siihen edes kiinnittää huomiota. Punastuminen kertoo mielestäni herkkyydestä, aitoudesta, vahvasta läsnäolosta ja tunneälystä, näin minä sen ainakin funtsin. 

/blushing is the color of virtue

Share

Kommentit

HI ! Punastuminen osoittaa herkkyyttä jota todentotta ihailen : )

Coco
Coco Sweet Dreams

Hih, kiva kuulla! <3

Mrs.Jay (Ei varmistettu)

Voi Coco.. :) Joskus näitä sun juttujasi lueskellessa (ja sun blogi on mulla kirjanmerkeissä ;)), tuntuu, että olet kyllä hengenheimolainen. Ihanaa, että uskallat paljastaa itsestäsi seikkoja, jotka ei aina ole kaikille niin helppoja paljastaa... Itsekin häkellyn ja punastelen ihan hassuissa tilanteissa, joissa ei ole mitään syytä "nolostua"... Tästä lähtien pidän mielessä, että herkkydestä se kaikki johtuu..toki meikki peittää suurimman punan, mutta saa myös hehkumaan...herkästi... :)

Coco
Coco Sweet Dreams

Voi et, ois kyl niin kiva tavata teikkis! :) Ja

Joo, sama. Hassuja ovat yleensä ne tilanteet. :))

paljon tsemppiä ja rohkeutta! <3

Mrs.Jay (Ei varmistettu)

&lt;3 Ihanaa kesän jatkoa! Hyvin sä vedät.... :) p.s. pieni puna tuli jopa poskilleni nyt ja pelkästään hyvästä fiiliksestä...

lodju (Ei varmistettu)

Ihanasti kirjoitettu! :)

(Ei varmistettu) http://matkalla-aitiyteen.blogspot.fi

Mä niin tiedän mistä puhut. Itse myös punastun tosi herkästi ja saan aina kuulla siitä. Olen kanssa monet hauskat jutut jättänyt kertomatta juurikin tuosta syystä. Osaan kyllä nauraa itselleni ja punastumiselle, mutta jossain seurassa punastumista ei kyllä toivoisi. :p

sanna inspired by love (Ei varmistettu) http://interiordesignerinspiredbylove.blogspot.fi/

Itse olen hirveä herkkis, mutta en punastu. Olen aina viehättynyt ihmisistä jotka punastuu, musta siinä on jotain tosi aitoa. Mä olen sellainen extrovertti herkkis, eli olen kyllä sosiaalisssa tilanteissa aika rohkea, mutta kuormitun sitten herkästi kuitenkin siitä ihmisten seurasta. Ihanaa, kun on oppinut iän myötä arvostamaan omaa herkkyyttään. Nuorempana muistan piilottaneeni sen suojakuoren alle ja hävenneeni sitä.

Coco
Coco Sweet Dreams

Voi, mä olen myös herkkis kaiken lisäksi. :)

<3

Hengenheimolainen! Minä punastelen kanssa... muuten osaan jo elää sen kanssa, mutta työelämässä se on kurjaa. Onneksi olen nyt lomalla. Monta viikkoa saan punastella ihan rauhassa :D

Coco
Coco Sweet Dreams

Töissä se on mullakin vielä vähän kiusallista, mutta paranemaan päin. Mitäs sitä sen kummemmin funtsii, kelaa vaan et jahas nyt ollaan varmaan vähän punaisena, mutta juttu jatkukoon....:)

<3

Heidi.H (Ei varmistettu)

Ihanan inhimillinen teksti! Hei tällaisia me ollaan, punastellaan, tunteet ja eläminen näkyy meissä. Itselläni dekoltee alue muuttuu punaisen läiskikkääksi kun jännitän esiintymistä, puheen pitämistä yms. Ja herkistyn itkuun helposti niin ilosta kuin surusta, ihan missä vaan. Ennen asia vaivasi, nyt olen tajunnut, että kun kokee tunteet voimakkaasti, saa ainakin kaiken elämästä irti! ;) ihanaa kesää Coco!

Punaposki (Ei varmistettu)

Voi miten nuorena kärsinkään jatkuvasta punastelusta, ihan turhaan! Vieläkään (yli 50 vuotta myöhemmin) ei tarvitse kuin a j a t e l l a hieman intensiivisemmin jotain (siis ihan mitä vaan) - ja eikös puna jo nouse poskille. Nuorena hävetti, nyt olen oikeasti ylpeä tästä ominaisuudestani, koska tiedän että I CAN STILL FEEL :-)

Evetys (Ei varmistettu)

Punastun todella herkästi, punastun niin omista kuin muidenkin jutuista. Välillä se on todella häiritsevää kun tunnen, että nyt alkaa puna nousta kasvoille kohisten ja jotenkin oikein odotan, että kohta se sieltä tulee "rupesko punastuttaa" - no miltä näyttää!

Asiasta on niin monesti mainittu, että en usko polkujemme erkanevan aivan lähiaikoina.

Julia LK (Ei varmistettu) http://accordingtojlk.blogspot.fr

Punastun aina jos joku kehuu ja usein myös jos itse kehaisen itseäni. Ihan sairaan noloa! Mutta jos tämä ei olekaan niin harvinainen vaiva niin pitäiskö sitä sitten oppia hyväksymään punastelu? Karkkilakkokin kuullostaa helpommalta rastilta...

Irene / MP (Ei varmistettu) http://blogit.iltalehti.fi/mademoisellepigalle

Ihana kirjoitus ja ihania kommentteja. Kohtalotoveri ilmoittautuu! Mäkin olen sitä mieltä, että piirre on vain pakko hyväksyä. Tosin jos punailu vaikeuttaa elämää ja kommunikointia niin että pysyy mieluummin hiljaa niin kannattaa ottaa beetasalpaajat osaksi elämää. Lääkärit ovat todella ymmärtäväisiä kun niitä käy pyytämässä!

Kommentoi