Ruissalossa tapahtui

Coco Sweet Dreams

Tässä on mennyt päivä jos toinenkin, kun olen huidellut menemään. Olen saanut päähäni järjestellä vaatehuoneen ja tiedättekös tunteen, kun homman aloittaa, niin sitä ei voi lopettaa kesken. Olen myös lueskellut mielenkiinnolla edellisen postauksen kommentteja. Teikä-muorit olette melkoisen kansainvälistä porukkaa ja on hienoa kuulla teidän kokemuksianne. Justiinsa parasta.

Mukavaa oli myös tänään, kun lähdimme Ruissaloon isosiskoni, lasten ja Voitto-koiran kanssa ulkoilemaan. Autoon pakattiin lampaantaloja lämmikkeeksi, polttopuita, makkaraa, kahvia ja lämmintä mehua. Rannassa uiskenteli joutsen ja aurinko lämmitti kasvoja. Sovittiin, että keväällä mennään mökille ja laitetaan aurinkotuolit taas rantaan. Tämä on meidän jokavuotinen traditio: istua toppavaatteet päällä aurinkotuoleissa viltin mutkassa ja juoda shampanjaa auringossa. 

Ruissalo on muuten ihana! Ja koska rakastan tarinoita, voisin kertoa yhden viime kesältä. Olimme ystäväni kanssa piknikillä Ruissalossa. Meillä oli tosi ex-tempore piknik ja nappasimme jääkaapistani vain jättisuuren vesimelonin evääksi. Oli jo hämärää, kun saavuimme rannalle. Elokuun lopussa kesäillat pimenevät nopeasti. Takastulomatkalla taivaalla loistivat jo tähdet, joten ajelimme avoautoni katto auki pitkin mutkittelevaa ruissalontietä - se on todella tunnelmallinen mihin kellon aikaan tahansa, sillä ikivanhat jättiläispuut reunustavat tietä ja yöllä varsinkin, kun auton ajovalot valaisevat tien. Radio pauhasi täysillä, ystäväni piti käsiä ilmassa ja me naurettiin koko matka. Tälläiset pienet hetket, ai että. Niistä tietää jo siltä istumalta tietää, että ne tulee muistamaan ikuisuuden.

Kesää odotellessa.

Ihanaa viikkoa, pitäköön se sisällään niitä ikimuistoisia hetkiä. :) 

 

Share

Kommentoi