Tassuhoitaja täällä moi!

Coco Sweet Dreams

Täytyy myöntää että olen ollut melkoisen väsynyt äippä. Olen näyttänyt pitkään vähän niinku tältä.

Meidän tyttö on nukkunut jo pitkään todella huonosti ja nyt on alkanut tuntumaan siltä että asialle on jaksettava tehdä jotain.

Ensimmäinen yö takana kotiunikoulua. Yö meni odotuksista poiketen ihan hyvin. Tyttö heräsi vain (!!) 4 kertaa, itku oli kovaa, mutta olin vierellä kokoajan. Pidin käsiäni tytön masulla ja hän rauhoittui ehkä vartin päästä. Aikaisemmin olen tehnyt sen virheen että olen kantanut tyttöä ympäri kotia, hyssytellyt, ottanut viereen ja mitä kaikkea. Tyttö on heräillyt pahimmassa tapauksessa tunnin välein! Unikoulun pitäisi toimia jo noin kahden yön jälkeen, sitä kovin odotellessa. Onko teillä kokemusta?

Lisää unikoulusta voit lukea täältä. Löytyykö sieltä muita kohtalotovereita? Kaikki vinkit ovat tervetulleita, lyödään viisaat päämme yhteen paremman unen puolesta.

Uni on aika jees juttu. :)

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Täällä yksi kohtalontoveri. Tassuhoito suunnitteluasteella, joten kuulisin mielelläni hyviä vinkkejä ja ylipäätänsä kokemuksia. Toivottavasti siellä suunnalla saadaan helpotusta öihin! Kerrohan sitten miten kävi :)

Miip (Ei varmistettu)

Laita vauva isin kanssa nukkumaan. Meillä reilu vuosikas heräsi lukuisia kertoja vaatimaan tissiä. Otettiin "unikoulu" ja eka yönä heräs kerran!! Seuraavina ei kertaakaan. Yht 5 yötä olin evakossa vierashuoneessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä noin pari vuotta sitten kokeiltiin tassuhoitoa sitkeän, hieman yli yksivuotiaan yösyöjän kanssa. Alussa olin epäluuloinen ja laitoin rappukäytäväänkin varoituksen, että meillä kokeillaan nyt lempeää unikoulua, joten yöllä saattaa kuulua itkua. Kovin paljoa en enää muista miten sujui, mutta päästiin siihen tilanteeseen, että lapsi heräsi yöllä kerran ja imetykset jäi pois samalla.
Neuvolassa sanottiin, että monesti isä on parempi "tassuttaja", mutta meillä tämä jäi äidin kontolle. Kylläpä se onnistui näinkin.

Vierailija (Ei varmistettu) http://chocolatelifeofmine.blogspot.fi

Meillä käytiin mukailtu tassuttelu-unikoulu juuri. Toimi yhden yön jälkeen. En tiedä mennäänkö takapakkia, mutta just viime yönä valvottiin pari tuntia. Olin niin väsynyt, että nukahdin aamulla kun tyttö oli jo hereillä mun vieressä ja raukka tippui sängystä :( Tsemppiä kovasti sinne, toivottavasti pian helpottaa!!!

Almanblogi@gmail.com (Ei varmistettu) http://alma-alma-alma.blogspot.fi/

Mulla ei nyt tietty henk. koht. ole unikouluista sen suurempaa kokemusta, mutta olen useammalta kuullut niistä täysin pelkkää hyvää. Tassuttelu ei minun lähipiirissä ole kovin tehokas ollut, mutta vähän mukaillut unikoulut kylläkin. Eka yö on ollut hankala, mutta ihan älyttömän nopeasti lapset ovat tottuneet uuteen "rytmiin" ja vanhemmat harmittelevat lähinnä sitä etteivät ryhtyneet unikouluilemaan aikaisemmin. Tsemppiä ja jaksamista!

Pampula (Ei varmistettu)

Pidimme viikko sitten 10kk tytölle unikoulun. Heräillyt ennen vaihtelevasti 2-4 kertaa yössä huutamaan tuttia. Nukkuu omassa huoneessa. Aamuöisin olen ottanut viereeni nukkumaan, kun vaikuttanut niin pirteältä, etten ole halunnut ottaa riskiä että heräisikin..
Isi hoiti unikoulun. Laitettiin illalla omaan sänkyyn, huusi 5min rauhoiteltiin, 10min. rauhoittelu ja 15min jolloin nukahti, samanmoinen rupeama kerran yöllä. Toisena iltana huusi enää tovin nukkumaan mennessä, mutta nukkui koko yön. ja nukkuu edelleen yöt heräämättä tai jos on jotain ääntä kuulunut niin nukahtanut itsenäisesti uudelleen. Nukkuun n. 21-8. Suosittelen!!! Kauna pohdin pystynkö tähän ja saako lapseni huutamisesta jotain traumoja? En kuitenkaan usko siihen ja kaiken kaikkiaan unikoulu meni varsin mallikkaasti. Olin varautunut viikon univelkoihin ja lähes koko yön valvomisiin! Tuntuu ihanalta kun saan vihdoin nukkua kunnolla!!
-Pampula

niinu (Ei varmistettu)

Meillä tyttö heräsi ensimmäisenä yönä yli 20 kertaa, toisena yönä 10 kertaa ja sitten kerran yössä. Hampaiden tulon yhteydessä säännöistä lipsuttiin ja toisen unikoulun ensimäisenä yönä tyttö heräsi noin 4 kertaa ja nyt nukkuu läpi yöt n. 10 tuntia yössä. Isä toimi meillä tassuttajana.

Amal
Kuplassa

Meillä tyttö nukkuu pääosin hyvin mutta silloin tällöin on myös näitä unia, että heräillään tunnin välein.  Emme oikein tiedä mistä sellaiset yöt johtuvat, kun välillä nukutaan kuitenkin heräämättäkin koko yö. Joskus tuntuu että tytöllä on vatsanväänteitä (ollut vähän ummetusta) ja joskus taas että näkee vain pahoja unia tai jotain, koska silloin vieressä olokin ja rauhallisesti puhuminen auttaa. Unikouluja emme ole kokeilleet kun ongelmia on kuitenkin suht vähän eikä olla onneksi mitenkään väsyneitä koko aikaa.

Ystäväni pojalla oli nukkumisvaikeuksia 8kk iässä ja silloin neuvolasta suositeltiin tutista vieroittamista. Heillä se toimi ja yöt alettiin nukkua paremmin. Mutta jos ongelma ei ole sen tyyppinen että itketään ilman tuttia ja tutin antaminen rauhoittaa, niin sitten ei ehkä kannata vielä kokeilla, tutista kun on myös paljon hyötyä :)

Tsemppiä teille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä unikoulu pidettiin kun poika oli 7kk ikäinen. Poika heräsi juuri niin kuin teillä, n.tunnin välein ja molemmat oltiin miehen kanssa jo siinä kohtaa ihan poikki. Poika ei ollut nukkunut kunnolla koko 7 kuukauden aikana. Saimme ohjeet unikoulusta neuvolasta ja sovimme, että mieheni pitää sen. Ensimmäisenä yönä poika heräsi alkuyöstä tunnin välein, mutta ei saanut tuttia, maitoa eikä muitakaan palveluita (niin kuin ohjeissa sanottiin). Mieheni istui sängyn vieressä ja silitteli poikaa, kun hän huusi. Silloin kun itku yltyi "paniikinomaiseksi" lapsi otettiin syliin. Pari kertaa tätä tapahtui, mutta loppu yö menikin jo vähemmällä heräilyllä. Seuraavan yö oli jo helpompi, ja kolmantena yönä poika ei herännyt enää kertaakaan. Sen jälkeen hänet siirrettiin omaan huoneeseen ja siitä asti hän on nukkunut yöt heräämättä, paitsi silloin kun on ollut kipeänä tms. Summa summarum: tärkeintä on johdonmukaisuus ja se, että palveluita ei yöllä tule. Lapsi ei mene rikki tai traumatisoidu tästä, kunhan häntä ei jätä yksin ja kun lapsella on muuten perusturvallinen olo. Tärkeää on siis olla vierellä ja antaa "tassukontaktia". Kuulin yhdeltä ystävältäni, että unikoulun alussa hänen lapsensa jaksoi itkeä tunnin putkeen, mutta lopulta, samanlaisen tassuttelun ja toiminnan tuloksena, poika alkoi nukkua. Nyt hän nukkuu putkeen klo.21-07, 08. Toivoa siis on ja tärkeää on, että asiaan puuttuu nyt, eikä sitten kun lapsi on yli yksi vuotias, koska silloin nukkumaan oppiminen voi olla vielä vaikeampaa kuin 7-12 kuukautisena. Niin ja sanotaan, että isän kannattaa pitää unikoulu, koska äiti ei yleensä pysty olemaan niin johdonmukainen toiminnassa kuin isä...itse allekirjoitan tuon, koska minun olisi tehnyt mieli ottaa poika viereen kun hän itkeskeli ensimmäisenä yönä ja sehän olisi taas pilannut koko jutun.
Tsemppiä unikouluun ja usko pois, kohta nukutte kaikki paremmin!!:)

Alisa W
Suusta suuhun

Lämpimimmät suosittelut tassuttelun tueksi:

http://verkkokauppa.duodecim.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=6408

Tämän opuksen sanat antavat hyvää vahvistusta oman toiminnan tueksi. Toimii loistavasti myös yön pikkutunneilla luettuna.

Pian se helpottaa! Jaksamisia.

sannnni (Ei varmistettu) http://sairaanihana.blogspot.com

Kiitos Alisa W! Tuon kirjan nimen muistan lukeneeni joskus jostain ja täytyypä kysellä kirjastosta lainaksi Unihiekkaa, kun ei sitä täällä kotona aina ole.

Mun tytär 7 kk yllätti viime yönä ja antoi mun nukkua kuusi ihanan kokonaista tuntia putkeen. Olipa hassua herätä. Mä oon omatekoisin ohjein tassutellut kun lapsi on herännyt, mutta ottanut syliin, jos on itkenyt. Erästä toista unikirjaa (Pantley tjsp?) luin just sen verran, että nuo ohjeet omaksuin sieltä. En siis jaksanut kirjaa loppuun asti :)

Pitäis ottaa itseäni ja lapsen isää niskasta kiinni ja ryhtyä unikouluhommiin. Tuntuu siltä, että minusta ei siihen ainakaan ole.

Eli kohtalotoveri täällä. Pitäisi tosin malttaa ite mennä nukkumaan, kun vauvakin nukkuu :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen jo aikuisten lasten äiti. Kolmannen lapseni ollessa vauva, hän heräili öisin vartinkin välein. Siihen aikaan kehotettiin nukuttamaan vauvaa omassa sängyssään, ja syöttämään neljän tunnin välein!

Neuvolan tädille ("vanhapiika", jolla ei ollut omia lapsia) en uskaltanut tietenkään kertoa, että lapseni söi jatkuvasti öisinkin ja nukkui vieressäni.
Ilmeisesti vauvalla oli todella kova koliikki, ja uni sitä myöten mahdottoman huonoa.

Unikouluja ei siihen aikaa tunnettu enkä muitakaan neuvoja saanut. Miten sitten selvisin? Varmasti nukuttamalla lasta vieressäni, koska siten ruoka oli heti saatavilla enkä koskaan öisin noussut vaihtamaan vaippaa ellei ollut suurempaa syytä. Hyssyttelin häntä itse lähes puoliunessa ja hieroin hänen mahaansa kevyesti.

Pelastukseni ehkä oli se, että olen suht hyvä nukkumaan, ja saan unen päästä kiinni helposti uudelleen. Ja olin tosi väsynyt, liian väsynyt tajutakseni enää edes itse omaa tilaani, sillä hoidin kaiken, kodin ja kolme lasta miehen ollessa matkatöissä, kuukauden tai pidempäänkin poissa kerrallaan. Lisäksi lapseni syntyi hätäsektiolla, joten leikkauksesta selviäminen väsytti, varsinkin kun jäin yksin kolmen lapsen kanssa kotiin. Muistan tehneeni kauppareissuja parikin kertaa (muutaman kilometrin matkan kävellen) koska en uskaltanut nostaa painavampia kauppakasseja (meillä oli siihen aikaan vain yksi auto, joka tietenkin oli mieheni käytössä matkatöissä).

Yllättävää kyllä edes kiinnikkeitä en saanut vaikka ei todellakaan ollut terveellistä hypätä "suoraan" leikkauspöydältä arkiaskareisiin. Isovanhemmistakaan ei ollut apua, sillä mieheni vanhemmat olivat sairaita ja omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea.

Neuvoni sinulle on, että ota kaikki apu vastaan mitä vain voit saada, on aivan turha rehkiä älyttömästi. Äitiydestä tulisi nauttia rauhassa ja omaakin aikaa olisi hyvä jäädä. Itse olen kiitollinen siitä, että tiukassa tilanteessa meillä meni asiat hyvin, vaikka kaikki täydellisen katastrofin ainekset olivat esillä. Mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ja moni asia paljon paljon paremmin :) Onneksi!

Terhi (Ei varmistettu) http://www.lystimaki.blogspot.com

Paljon onkin jo samantapaisia kokemuksia kuin meillä. Esikoistytön kanssa kaikki oli helppoa muutenkin, mutta unikoulut tepsi aikoinaan 2-3 yössä yömaidosta luopumiseen ja tutista luopumiseen. Ensimmäisenä yönä itkun helkellä otettiin kyllä syliin, mitä ei suositella.

Pojan kanssa, joka on nyt 7kk, unikoulu käytiin noin kuukausi sitten. Sitä ennen yöt meni tosiaan tunnin välein herätessä (vauvojen unirytmi) ja pahimmillaan kanniskelleen kolmesta aamutunneille sylissä. Meillä kävi perheneuvoja antamassa ohjeistusta unikouluun ja hänen mukaansa tassuttelu riittäisi, joilloin lapsi oppii nopeammin nukkumaan. Palvelut minimiin, kuten joku tuossa jo totesikin. Kolmas yö taidettiin nukkua jo aamuun asti.

Pohdittiin paljon sitä, annetaanko 5-6 aikaan maito, kun olin lukenut jostain että alle 1-v. sen vielä tarvitsee. Perheneuvojan mukaan lapsi ei tiedä mihin aikaan maidon saa, joka voi taas heikentää unikoulun vaikutusta.

Valvominen on helpompi sietää, kun asennoituu siihen jo illalla. Kun ajatus on, että valvotaan vaikka koko yö ja huomaatkin pian valvovasi vain tunnin-pari aamuyöstä, niin aamulla on paljon pirteämpi olo!

Tsemppiä ja kauniita unia!

Unihiekkailija (Ei varmistettu)

Hei!

Suosittelen ehdottomasti lainaamaan tai hankkimaan sellaisen kirjan kuin Unihiekkaa etsimässä, suomalaisen lääkäriseura Duodecimin painos. Kirjassa käydään läpi erilaisia unikouluja, josta voi valita omalle lapselleen ja itselleen sopivan vaihtoehdon ja lisäksi kohtalotovereiden kertomuksia, jotka tuovat lohtua, jos omat yöt tuntuvat jatkuvalta suolta! Rauhallisia öitä!

Liv
Päiväuniaika

Tuosta Unihiekkailijan Unihiekkaa etsimässä -kirjasta olen minäkin kuullut tosi paljon hyvää. Koskaan en ole sitä tosin itse edes vilkaissut. 

 

Meillä tassuteltiin kun muksu oli n. 6kk, lähti silloin konttaamaan ja yöt tietty meni rikki. Sitte taas uudestaan reilu 7kk kun oppi seisomaan, ja taas ihan vajaa 9kk kun lähti kävelee. Samalla rupes tulee hampaitakin ja mä mietin monet kerran tassutellessa neitistä pitkin yötä, et miksei tää enää toimikaan (en tiennyt että niitä hampaita oli tulossa),- aijemmat kerrat siis toimi mainiosti ja tyttö ymmärsi ekallakin kerralla ihan tosi nopeesti, yhden illan ja yön jaksoi vähän heräillä ja tapella vastaan, ja sitten luovutti. :) 

Tsempiä sinne teille hei! :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Jouduin opettamaan oman poikani nukkumaan hänen ollessaan vauva. Olisi myös syönyt (alle 6-kuukautisena) tunnin välein. Hänellä oli koliikki ja silloin käsittääkseni suositellaan harvempia syöttövälejä, mutta minkäs teet kun nälkä oli : / Unikoulussa on kai tärkeintä olla tiukkana, että lapsi pysyy sängyssä ja tarjoilut loppuu. Meidän kohdalla toimi lapsen laittaminen omaan huoneeseen nukkumaan. Lapsi siis heräili jatkuvasti tuohon puoleen vuoteen asti ja nukkui ensimmäisestä yöstä lähtien 8 tunnin unet omassa huoneessa! Voi olla aika kylmän tuntuista, mutta periaatteena omien lasten kohdalla on ollut, että päivällä huomiota mahdollisemman paljon ja yöllä mahdollisemman vähän eli en oo pahemmin lapsen kanssa yöllä jutellu tai kädestä pitänyt.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä tassuttelu tepsi parissa yössä. Ensimmäinen yö oli kyllä hirveä. Aamulla oli sellainen olo kuin olisi juhlinut koko yön todella riehakkaasti. Mutta kyllä se sitten helpotti.

Nyt puolentoistavuoden iässä ja pinnasängystä isompaan vaihdettaessa on nukuttamisesta tullut taas haastavaa. Olen huomannut, että johdonmukaisuus on kaiken a ja o. Puolisoni tuppaa lepsuilla ja nukuttaminen tapahtuu joka ilta eri tavalla ja ohjelmamestarina toimii taapero. Niinpä minä nukutan lapsen tai alkuun jouduin myös vahtimaan miehen nukuttamista, että nukuttaminen tapahtuu lapsen omassa sängyssä, sieltä ei lähdetä välillä seikkailemaan ja iltasatujen yms. jälkeen huone hämärretään ja vuorovaikutus pidetään minimissä. Kyllä ne illat taas rupeavat rauhoittumaan, mutta vähän rasittavaahan tuo on, että pitää lapsen lisäksi kouluttaa miestäkin, ettei nukuttamisesta tulisi monen tunnin joka iltaista showta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Suosittelen tota että menet itse muuhun huoneeseen nukkumaan ja mies hoitaa vauvan rauhottelut yöllä jos vaan mahdollista. Näin vauva ei haista tuoksuasi ja ymmärtää pian että ainakaan ruokaa ei ole tulossa. Me ollaan nukutettu molemmat lapset aina itsekseen niin että nukkumaan mennessä viedään omaan sänkyyn laitetaan soittorasia päälle ja lähdetään itse huoneesta pois. Hyvin ovat oppineet nukahtamaan ihan omin avuin. Välillä toki itkuja tulee mutta ne lopuu lyhyeen kun käy katsomassa että kaikki on hyvin ja lähtee taas pois. Välillä joutuu käydä katsomassa useampaan kertaan ja silloin joka kerta odottaa hieman pidempään ennenkö menee huoneeseen. Lähinnä on ollut nukahtamisvaikeuksia jos haluaisikin itse mennä samaan aikaan nukkumaan niin vauva ei osaa nukahtaa kun meidän sänky on siinä pinnasängyn vieressä. Hampaiden tulon aikaan uni on häiriintynyt ja silloin on sitten heräilty useampaan kertaan.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Suosittelen kokeilemaan sitä että isä nukuttaa. Me äidit kun ollaan yleensä vähän liian pehmoja... ;D

Meillä yöt sujui ihan ok, mutta itse kaipaan unta enemmän kuin normaalit ihmiset, ja aloin henkisesti väsyä yöimetyksiin. Tassuttelimme lapsen nukahtamaan iltaisin sänkyyn eikä rinnalle. Se ei kuitenkaan ihan täysin toiminut. Helpotusta toi kyllä paljon ja yöheräilyt jäi, kun en vaan suostunut antamaan maitoa. Iltanukahtaminen välillä takkuili, joten lapsen ollessa 6,5kk otimme raa'an huudatusunikoulun käyttöön. Ekana iltana huusi 15 min ja nukahti, toisena 5 min ja nukahti. Kaksi yötä ja se oli siinä. Lapsi nukahtaa kun laittaa sen sänkyyn, ja herää seuraavan kerran aamulla. Hampaiden tulot ym. tietysti vaikuttaa, mutta normaalisti ei ole mitään nukkumisongelmia. Ja äiti on iloinen:)

Nyt 7 tunnin unia vetelevä (Ei varmistettu)

Meillä oli ihan sama tilanne tytön kanssa vielä puoli vuotta sitten. Tyttö on nyt 1v 8 kk. Lopetin imetyksen kolme kk sitten ja samalla tyttö siirrettiin nukkumaan omaan huoneeseen ja avot! hän nukkui melkein koko yön yhteen pötköön! Ja on nukkunut siitä lähtien. Meillä siis tuo omaan huoneeseen vaihto oli se ratkaiseva tekijä. Tässä ihan vasta meillä oli vieraita ja tyttö siirrettiin väliaikaisesti nukkumaan makuuhuoneeseen meidän kanssa ja se sama yöheräily alkoi taas. Siirsimme tytön sängyn toiseen huoneeseen ja yöt olivat taas rauhallisia.

Kannattaa kokeilla, jos ette ole jo kokeilleet :)

KatiC (Ei varmistettu) http://aroundtheworldwithafinn.blogspot.fi

Heippa, tsemppiä unikouluun - se kannattaa, mutta ei kannata luovuttaa muutaman yön jälkeen, meillä meni 10 päivää todelliseen muutokseen ja pidempiaikaisiin parempiin uniin kuukausi. Pidin unipäiväkirjaa entisessä blogissa, jos kiinnostaa:

http://kondooritar.livejournal.com/61972.html

Terv. Kati

Coco
Coco Sweet Dreams

Heippa kaikki ihanuudet. Kiitos todella paljon kommenteista! Nyt voin  (ehkä) huokaista helpotuksesta, unikoulu on tuottanut tuloksia. Kolme yötä meni aika raivokkaasti, mutta sen jälkeen tyttö on herännyt pari kertaa yössä. Kun olen mennyt katsomaan häntä, on hän seisonut sängyssään ja minut nähdessään laittanut kiltisti päänsä tyynyyn ja jatkanut unia. Olen vain peitellyt hänet, silittänyt vähän selkää ja mennyt takaisin nukkumaan.

Kommentoi