Telkkarista, lapsista ja niin edelleen

Coco Sweet Dreams

 

Harmittaa nähdä arjen tilanteita, jossa joku turha asia menee lapsen edelle, esimerkkinä nyt vaikka televisio. Tilanne, jossa aikuinen napakasti sanoo lapselle, että nyt hiljaa MINÄ katson tätä ohjelmaa. Veikkaan että aika moni on tähän sortunut, minä ainakin ja se on minusta surullista. Minulla on työpäivän jälkeen vain muutama tunti aikaa hengailla lasten kanssa, tuntuu niin väärältä käyttää sekin aika telkkarin töllöttämisseen, koko kapistus ärsyttää minua, joutaisi pois. En voi sietää turhia ohjelmia, selaamista, surffailua, enkä tykkää siitä, että ohjelmat vangitsevat. Mielummin jätän sen taka-alalle ja teen jotain muuta. En tietenkään tarkoita, että lasten kanssa pitäisi viettää aikaa joka minuutti. Vanhemman tehtävänä on tuottaa lapselle myös pettymyksiä, mutta on niin paljon asioita, joita voi tehdä yhdessä. Joskus tuntuu, että maalaisjärki on kadonnut kokonaan - harrastuksetkin on viety ääripäihin ja aina kun pitää tehdä jotain, niin tehdään jotain spesiaalia. Lapsi on myös helppo istuttaa telkun eteen. Mielestäni lapset eivät tarvitse mitään avaruuslentoja tai supertaulutelkkareita, minä ainakin nautin lapsena ihan normaaleista askareista, joita tehtiin YHDESSÄ. Minusta oli ihanaa pelata Scrablea tai syödä lasangea aina lauantaisin. En muista paljoakaan lukuisista lomamatkoista, mutta muistan, kun pelattiin korttia koko perhe asuntovaunun pöydän äärellä ja heinäsirkat sirittivät asuntovaunun ikkunasta. Se, että oltiin yhdessä, siitä tuli minulle aina turvallinen ja tärkeä olo.

Pitäkää huolta toisistanne ja muistakaa mikä on tärkeää. Antakaa (muillekin kuin omille) lapsille paljon haleja ja kertokaa kuinka hyviä tyyppejä ne ovat. Tälläistä rohkaisua ja tsemppaamista maailma tarvitsee enemmän kuin mitään muuta. Huomioimista, ymmärtämista ja kuuntelemista.

Hän on nyt puhunut.

Ihana biisi tähän tälle tortaille, Lasten oikeuksien päivälle tai nyt siis illalle: Imany:Take Care

/Finding time, takes time. Happy Universal Children's Day!

 

 

 

Share

Kommentit

Satu-Maria (Ei varmistettu) http://jotainkaunistajaarkista.blogspot.fi/

Olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Meillä ei muutenkaan katsota telkkaria koskaan - ei siis koskaan koskaan. Mielestäni ajan vaan voi käyttää niin paljon paremminkin. Lisäksi lapsi otetaan mukaan myös kaikkii niihin aikuisten hommiin. Nyt 2,5-vuotias onkin jo aika taitava kokkaamaan, leipomaan, siivoamaan ja jopa tekemään remppahommia, koska on saanut niitä aina vanhempiensa kanssa tehdä. Tuntee työkalut, osaa pilkkoa vihannekset, hallitsee taikinanvatkauksen, tykkää imuroida ja luutuja jne.

Toki meillä myös luetaan ja leikitäänkin paljon, mutta välillä on pakko tehdä niitä aikuistenkin juttuja - niihin sitten koitan ottaa pojan mukaan aina, kun vain mahdollista. Meidän arkemme on lastemme lapsuus.

Terkkuja teidän lapsille!

Terkuin,

Satu-Maria
http://jotainkaunistajaarkista.blogspot.fi/

Coco
Coco Sweet Dreams

Teillä on hommat tosi hyvin pulkassa, ihan esimerkillisesti. <3

Kiitos, terkkuja myös sinne! :)

anns (Ei varmistettu)

Hyvä, tärkeä aihe postauksellasi!

Välillä tunnen huonommuutta, että leikinkö lasteni (2poikaa) kanssa tarpeeksi. Tänään todistin toisin, että turhaan: Äiti on vaan tiellä :D otin ukkelin käteeni ja toinen poika sanoi että äiti ota nyt se ukkeli pois. Ilmeisesti sekoitin leikin juonen täysin. Sen sijaan: luetaan satuja yhdessä, tehdään kotihommia, lauletaan ja tanssitaan. Oon myös siitä onnellinen, että tässä perheessä vanhemmat tekevät lastensa kanssa yhdessä eri asioita, sitä kun lapsuudessani ei ollut. Huomaan, että lapseni on onnellisimmillaan silloin kun koko perhe on yhdessä, ilman kiirettä. Hälytelkkaria ei meillä myöskään ole, katotaan silloin kun sieltä tulee joku hyvä ohjelma. Oon onnellinen siitä, että meillä myös pusutellaan ja halitellaan jatkuvasti.

Coco
Coco Sweet Dreams

Meillä tehdään presiis samoja juttuja. Ihanaa jatkoa teille ihanille! <3

lodju (Ei varmistettu)

Kiitos, tästä tuli tärkeä olo! Vaikka olen nuori ja oma perhe vasta haaveen tasolla niin oikein valpastuin nyt ja muistin että pitää muistaa olla yhdessä. Haluan kokea asuntovaunuhetkiä! Ja antaa ne perinnöksi lapsille jonain päivänä :)

Coco
Coco Sweet Dreams

Aaaw, ihanaa kuulla. :) <3

Irinakkv (Ei varmistettu) http://kahdenkerroksenvaki.blogspot.fi

Aina kun kysyn omilta lapsilta että mitä te haluaisitte tänään tehdä on vastaus aina; "leivotaan tai pelataan jotain yhdessä tai mennään uimahalliin ja tulethan säkin äiti altaaseen."
Vastauksista nousee esiin juurikin se yhdessä tekeminen. &lt;3

Coco
Coco Sweet Dreams

Joo, mä olen hoksannut sen kans. Yhdessäoleminen on vaan niin tärkeetä. <3

Poletti (Ei varmistettu)

Telkkariakin voi katsoa yhdessä. Valitaan yhdessä leffa, suunnitellaan herkut mitä syödään. Istutaan sohvalla vieretysten, välillä lapsen oikein käpertyessä kainaloon. Jutellaan ja kommentoidaan leffaa.

Tekeekö se siitä vähemmän arvokasta yhdessäoloa, kun se tehdään television edessä?

Habu (Ei varmistettu)

Mutta sinun esimerkissäsihän toteutuu juuri postauksessakin painotettu yhdessäolo Poletti! Ei mielestäni kirjoituksen pointti ollut demonisoida telkkaria vaan juuri se yhdessätekeminen.

Coco
Coco Sweet Dreams

Joo, Poletti hoksas asian ytimen, just se yhdessäolo... oli se sitten elokuvan parissa tai muuta sellaista...

Pyjama
Pyjamapäiviä

Minä kuulun siihen koulukuntaan, joka ei halua, että lapsi katsoo telkkaria alle kolmevuotiaana. Ennen lastakaan meillä ei ollut telkkari taustatapettina, mutta paljon enemmän sitä tuli töllötettyä (etenkin raskausaikana, kun olin niin kipeä, että en pystynyt paljoa mitään kivaa tekemään). Nykyisin mies katsoo sarjojaan lapsen päikkäreiden aikaan ja muuten telkkari avataan pääsääntöisesti vasta, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Lapsi täyttää kohta kaksi ja on toki nähnyt, kun telkkari on päällä satunnaisesti, mutta ei ole sitä varsinaisesti katsonut.

Mutta minä räplään padia tai puhelinta liian usein. Ihan mikä tahansa asia pälkähtää mieleen, niin tarkistan sen heti, oli se sitten ruokaohje tai Hondurasin pääkaupunki. Se ärsyttää, yritän opetella siitä pois. Kun ollaan läsnä, niin ollaan läsnä eikä netissä.

Sen opin jo (siskoltani) ennen lapsen syntymää, että aikuisen ei ole pakko leikkiä, jos se ei tunnu luontevalta. Lapsen kanssa voi viettää aikaa muutenkin, pelaten, askarrellen, kotitöitä tehdän jne. Eihän ne kaukana leikistä ole, mutta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos ei tunnu omalta lähteä mukaan "tää tulis nyt kaupasta ja menis toimistolle" -ukkeli/nukkeleikkeihin. Meillä lapsi jäänee ainoaksi, joten minusta on ollut tärkeää, että hän oppii leikkimään myös yksin. Näköjään poikamme tempperamenttiin se sopii hyvin, sillä leikkii jo pitkät ajat yksinäänkin.

 

Tiina* (Ei varmistettu)

Meilläkin sääntönä, että lapset eivät katso vkolla telkkaa eikä muitakaan ruutuja. Vkoloppuaamuisin telkkaa katsellaan. Aikuisille telkka avataan vasta sitten kun lapset ovat nukkumassa. En vastusta telkkaa, mutten myöskään tykkää, että se on taustahälynä jatkuvasti. Miellä tv-sääntö otettiin käyttöön kun esikoinen 3-vuotiaana alkoi suunnitella ja pväkotimatkalla, mitä hän sitten kotona katsoo telkasta. Ja silloin kerran kun sain lapsen raivokohtauksen aikana autossa talvikengästä päähän, telkkasääntö otettiin käyttöön :)

Jeba
Tuuliajolla

Itsekkin syyllistyn välillä tuohon telkkarihommaan.. kun haluan katsoa jonkun ohjelman tai kuunnella jostain ohjelmasta jonkun jutun. Mutta.. onneksi kuitenkin harvoin, mutta syyllistyn kuitenkin.

Ja samaa mieltä lasten harrastuksista. Nykyään tuntuu, että lapsia viedään koko ajan paikasta a paikkaan b harrastusten perässä, arki on kellotettua ja pyörii harrastusten ympärillä ja se kaikki luova leikkiminen ja mielikuvituksen käyttö jää todella, todella vähälle. :/

Kommentoi