Vastakohtien viikkoni

Ladataan...
Coco Sweet Dreams

Tämä viikko on ollut yhtä vuoristorataa, se on pitänyt sisällään niin mahtavia kokemuksia upeassa kaupungissa, kuin todella surullisia juttuja täällä Suomessa. Öisen Rooman valoja, italialaisen miehen kauniita lauluja, hyvää ruokaa, uskomattomia rakennuksia, kymmeniä suihkulähteitä, tyylikkäitä ihmisiä, kotiinpaluun ja yhdet hautajaiset.

On kummallista, ettei kukaan oikeastaan koskaan tiedä, milloin on se viimeinen päivä elämää. Sitä paremmalla syyllä, siitä pitää nauttia. Sitä pitää jatkaa, vaikka eteen tulisi ikäviä asioita. Meidän tehtävä on elää elämää ja tehdä siitä meille mukavaa. Olla mahdollisimman hyvä ihminen. Elämän kulkua ei voi aina muuttaa, vaan pitää sopeutua siihen mitä vastaan tulee ja jatkaa. Halusin vähän kertoa teille tästä surustani, se on kuitenkin osa elämää. Surussakin on jotain kaunista, blogini kun tunnetaan kauniiden asioiden paikkana.

Kokomusta asuni on muuten kokonaan Italiasta, ihan paras paikka tehdä upeita löytöjä. Roomassa kannattaa ehdottomasti tsekata kaikki kauniit pannat, päähineet ja perus pikkumustat mekot.

Kotiin oli aivan ihana palata, huomenna alkaa taas arki. Odotan jo aamukahviani ja sähköpostien selailua. Nyt omaan sänkyyn, ei ole sitä voittanutta.

Voikaa hyvin ja uskomattoman ihanaa uutta viikkoa tyypit!

/the trick is to enjoy life. Don't wish away your days waiting, for better ones ahead...

Share

Kommentit

HelmiK (Ei varmistettu)

Hei Coco, saanko jättää postaustoivetta? Päivä kanssani -postaus olisi pitkästä aikaa kiva ja sitten se merkkien listausjuttu, mikä on nyt kiertänyt monissa blogeissa. Kiitos kauniista blogistasi! :)

Coco
Coco Sweet Dreams

Helmi, joo toteutetaan! Nyt kun elämä vähän rauhoittuu kaikkien yhteistyökuvioiden ja muun suhteen. Kiitos itsellesi kun olet täällä. :)

anne.kan (Ei varmistettu)

Voimia suruun. Ystävät ja perhe ovat tärkeässä asemassa surun aikana. Ja itse koen, että lapset auttavat surun yli. Lapset näkevät maailman niin eritavalla, ovat niin aidosti läsnä.

Coco
Coco Sweet Dreams

Niin totta! Vanhin lapseni (5v) on ihan ihmeissään missä tämä edesmennyt läheisemme nyt on ja että voisko hän vielä nähdä joku päivä tätä jne. Miten sinne taivaaseen pääsee ja voiko sieltä tulla käymään täällä maassa... 

Anne.kan (Ei varmistettu)

Lapsen tiedonjano on jotain niin ihmeellistä.. Juuri olin viikonloppuna viimeisen isovanhempani hautajaisissa ja serkkuni 4vuotias kovasti ihmetteli että mitä se äiti nyt itkee "Oliko se laulu niin hyvä?"
Sama myös kun arkku laskettiin hautaan, neiti yritti kovasti päästä kurkkaamaan menikö se nyt ihan varmasti sinne. Lapset tuovat hymyn tälläisissa hetkissä.

Voimia suruun... kauniita kuvia taas kerran.

Coco
Coco Sweet Dreams

Kiitos paljon iduska. <3

noora- (Ei varmistettu)

Kiitos kun jaoit tämän kanssamme, voimia suruun! Olen samaa mieltä, että lapset auttavat surun yli. Heidän ilonsa ja naurunsa tarttuu väkisinkin vaikka olisi kuinka surullinen päivä takana.

Coco
Coco Sweet Dreams

Niin totta! <3

Juttis (Ei varmistettu)

Voimia surussa! Minä olin myös viikonloppuna hautajaisissa, osa elämää, mutta silti niin musertavan surullista. Lapset todella auttavat jaksamaan, heissä on elämän alku...

Coco
Coco Sweet Dreams

Todellakin musertavan surullista, mutta loppupeleissa niin osa elämää. Onneksi on vuosien muistot jne.

Erja / IhmeidenTekijät (Ei varmistettu) http://ihmeidentekijat.blogspot.fi

Elämä on syntymistä ja kuolemista. Mutta emmehän haluaisi luopua kenestäkään läheisestä.

Coco
Coco Sweet Dreams

Näin on. <3

Reetta-- (Ei varmistettu) http://reetta-s.blogspot.fi

Voimia suruun! Itse menetin isäni äkillisesti kaksi vuotta sitten. Se suru oli lamauttavaa, varsinkin kun isäni oli vielä työikäinen. Elämä on sellaista ja sille ei aina voi mitään. Kuten sanoit, niin ehkä se on parempi ettei tarkkaa lähtöpäivää kukaan tiedä. Tyylikäs on musta mekkosi ollut!

Coco
Coco Sweet Dreams

Otan osaa myös sinun suruun, meidänkin läheinen lähti ihan liian aikaisin vaikka sairaus olikin kestänyt jo vuosia -tuli kuolema yllättäen ja nopeasti. Ehdimme kuitenkin heittämään hyvästit ennen lähtöä, se oli hyvä.

Heidi_mfod (Ei varmistettu) http://myfieldofdiamond.blogspot.com

Voimia! Suru on todella pysäyttävää, sen kohdatessa alkaa miettiä omaakin elämäänsä toisella tapaa. Vaikka tuntuisi pahalta, on suru silti tarpeellistakin ja osa elämää. Kuten sanoit, on opittava nauttimaan elämästä sellaisena kuin se annetaan ja jokaisesta päivästä erikseen, kukaan ei tiedä kauanko saamme täällä olla. Olen ihan samaa mieltä myös siinä, että surussa on jonkinlaista kauneutta, haurasta mutta kaunista yhtä kaikki. Lämpöisiä ajatuksia sinulle!

Coco
Coco Sweet Dreams

Kiitos samoin. <3

Coco
Coco Sweet Dreams

Totta, lapset ajattelevat niin selkeesti ja suorasti. :) 

kiitos kiitos! <3

Kommentoi

Ladataan...